Juuri niin. Ja sen ihanimmat hetket ovat huikaisevan kirkasta
sokeutta... Ymmärrätkö, poika, tajuttomimmassakin unessa sinut näen...
sylissäni. (Painautuu Clausin lähelle, joka antaa sen tapahtua;
irroittautuu. Katkerahkon vakavasti, kuin katsoen kohti vanhuuttaan,
puoliksi itsekseen.) Ja tulen näkemään... vielä vanhuudenkin sokeudessa.
UUNO CLAUS (harppoo oikeanpuoliselle ovelle, kuulostaa silmänräpäyksen
hetken, ryhdistäiksen äkkiä ja siirtyy taka-alalle, lyhyesti).
Tullaan.