Louhiatar waimo wanha,

Portto Pohjolan emäntä,

Teki tielle wuotehensa,

Pahnansa pahalle maalle;

5. Selin tuulehen makasi,

Kalton säähän karkiahan,

Perin wihmahan wiluhun,

Kohin päiwän koittehesen.

Tuli suuri tuulen puuska,

10. Ijästä wihanen ilma,

Nosti tuuli turkin helmat,

Ahawa hamehen helmat.

Hywin tuuli pohjatuuli,

Läpi länsi läikytteli,

15. Läpi luun, läpi jäsenen,

Läpi liikkuwain lihojen,

Läpi suonten soljuwitten.

Tuosta tyyty, tuosta täyty,

Tuosta paksuksi panihen,

20. Lihawaksi liittelihen.

Kanto kohtua kowoa,

Watsan täyttä waikiata,

Kanto kuuta kaksi, kolme,

Kolme kuuta, neljä kuuta,

25. Neljä kuuta, wiisi kuuta,

Wiisi kuuta, kuusi kuuta,

Seitsemän, kaheksan, kuuta,

Ympäri yheksän kuuta

Waimon wanhaan lukuhun,

30. Kuuta puolen kymmenettä.

Niin kuulla kymmenennellä

Painuwi pakolliseksi,

Watsan täysi waikiaksi.

Lyöähän kawon kipua,

35. Immin tulta tuikatahan.

Wyölapan siansa siirti,

Paneutti toisen paikan,

Sanowi sanalla tuolla:

"Ohoh pieni piikaseni,

40. Paras palkkalaisiani.

Lämmitä wälehen sauna,

Pian pirtti riuwuttele,

Kyläkunnan kuulematta,

Sanan saamatta kylähän.

45. Oluella ukset woia,

Kasta kaljalla saranat,

Jott' ei ukset ulwoaisi,

Eikä wankuisi saranat."

Lämmitti wälehen saunan,

50. Pian pirtin riuwutteli,

Kyläkunnan kuulematta,

Sanan saamatta kylähän.

Oluella ukset woiti,

Kasti kaljalla saranat,

55. Jott' ei ukset ulwokkana,

Eikä wankase saranat.

Siitä Pohjolan emäntä

Suojihin sowitteleksen,

Pimeihin pisteleksen,

60. Ukkoa rukoelewi:

"Oi Ukko ylijumala!

Tule luota katsomahan,

Likeltä tähyämähän,

Tule saunahan saloa,

65. Piilten pikkuhuonehesen,

Ilman uksen ulwomatta,

Saranan narahtamatta.

Oluella ukset woian,

Kastan kaljalla saranat,

70. Jott' ei ukset ulwoaisi,

Eikä wankuisi saranat.

Käy pian, wälehen jouwu,

Tässä tuskassa kowassa,

Watsan wäessä waikiassa.

75. Aukoa lihonen arkku,

Luinen lukko lonkahuta,

Mennä suuren, mennä pienen,

Kulkia wähäwäkisen;

Päästä piika pintehistä,

80. Waimo watsan wääntehistä.

Kawe eukko Luonnotar,

Kawe kultanen koria!

Jok' olet wanhin waimoloita,

Ensin emä itselöitä,

85. Juokse polwesta merehen,

Wyölapasta lainehesen,

Ota kiiskiltä kinoa,

Matehelta nuljaskoa,

Jolla woiat luun lomia,

90. Jolla siwuja siwelet,

Peräwieriä wetelet;

Päästät piian pintehistä,

Waimon watsan wääntehistä,

Tässä tuskassa kowassa,

95. Watsan työssä waikiassa.

Kiwutar kipuen eukko!

Käy tänne käpein kengin,

Helmoin hienoin helmottele,

Sukin mustin muikottele,

100. Sukin walkein waella,

Kiwut kiinni ottamahan,

Wammat waikahuttamahan,

Tahi kuolema tulewi,

Lähenewi hengen lähtö,

105. Tässä työssä työlähässä,

Watsan wäessä waikiassa."

Louhiatar waimo wanha,

Portto Pohjolan emäntä,

Teki poikoa yheksän,

110. Lato lasta kymmenenki,

Yhen löylyn lyöpywillä,

Yhen saunan saapuwilla,

Yhestä watsan wäestä,

Yhtenä kesäissä yönä.

115. Nimitteli poikiansa,

Laaitteli lapsiansa,

Kun kukin sukimojansa,

Itse ilmoin luomiansa.

Minkä pisti pistokseksi,

120. Kunka laati luun waloksi,

Minkä änkäsi ähyksi,

Kunka riieksi risasi,

Minkä loi ruwen rikoksi,

Kunka rutasi rutoksi,

125. Minkä welhoksi wesillä,

Kateheksi kaikin paikoin,

Kunka noiaksi noroille.

Itse neuo poikiansa,

Laaitteli lapsiansa,

130. Mennä tuonne toisialle,

Nenähän utusen niemen,

Päähän saaren terhenisen.

Sillä Pohjolan emäntä,

Pohjan akka harwahammas,

135. Syyti surmat suunnattomat

Tawattomat tauit nosti,

Nenähän utusen niemen,

Päähän saaren terhenisen.

Poiat Wäinölän potewi,

140. Lapset Luotolan lahowi,

Tauissa tawattomassa,

Nimen tietämättömässä;

Alta lattiat lahowi,

Päältä peite märkänewi.

145. Silloin wanha Wäinämöinen,

Tietäjä iän ikuinen,

Kuuli Luotolan läsiwän,

Poiat Wäinölän potewan,

Tauissa tawattomassa,

150. Nimen tietämättömässä.

Lämmitti wälehen saunan,

Pian pirtin riuwutteli.

Otti wastan warjossansa,

Simasiiwen suojassansa,

155. Niin hauto simasen wastan,

Satalatwan lauhutteli.

Pyyhki pois pyhät kipunat,

Pyhät sorsat sammutteli,

Simasella siiwellänsä,

160. Metisellä wastallansa.

Sanowi sanalla tuolla:

"Onko tauti luojan luoma,

Surma säätämä jumalan,

Wai on pantu palkan eestä

165. Rakettu rahan nenästä?

Nouse tauti taiwahalle,

Tuska tuulelle ylene,

Ilman alle auer mennös;

Tuonne tuulen tuuwitella,

170. Pahan ilman paiskaella,

Pohjan pitkähän perähän,

Kuss' ei kuuta, aurinkoa,

Ilmoa ihoawata.

Kiwut ma manoan kanssa

175. Kiwisihin kellarihin,

Rautasihin raunioihin.

Kipiä on kiwuissa olla,

Waiwa wammoissa asua.

Kiwutar kipuen eukko

180. Kipuja keräelewi

Kirjasehen kippasehen,

Waskisehen wakkasehen;

Kipukintahat käessä,

Jaloissa kipuset kengät.

185. Tule tänne tarwitessa,

Käy tänne kutsuttaessa,

Tee kiwut kiwuttomaksi,

Waiwat wärjymättömäksi,

Jotta saisi sairas maata,

190. Utra untansa weteä,

Woisi woikkaki lewätä,

Tuskahinen tunnin olla.

Ota kiwut kippasehen,

Waiwat waskiwakkasehen;

195. Itse keittäös kipuja,

Pikkasessa kattilassa,

Kolmen sormen mentäwässä,

Peukalon mahuttawassa,

Keskellä kipumäkeä,

200. Kipuwuoren kukkuloa.

Kiwi on keskellä mäkeä,

Reikä keskellä kiweä;

Reikä wäätty wääntiällä,

Puhkaistu purasimella,

205. Yheksän sylen sywyinen,

Kyynäräisen kymmenettä,

Johon tuskat tungetahan,

Pahat waiwat wankatahan.

Ei kiwi kipuja itke,

210. Paasi waiwoja walita,

Josk' on paljo pantaisi,

Määrättä mätettäisi,

Äijin äyskäeltäisi.

Oi Ukko ylijumala,

215. Mies on wanha taiwahinen!

Tule tänne tarwitessa,

Käy tänne kutsuttaessa,

Tekemähän terweyttä,

Rauhoa rakentamahan.

220. Puhu suulla puhtahalla,

Lässä luoja lämpösellä,

Ettei poika pois tulisi,

Emon lapsi lankiaisi,

Luojan luomalta lu'ulta,

225. Jumalan sukeamalta."

Siitä wanha Wäinämöinen

Panewi pa'an tulelle,

Laitto keiton kiehumahan,

Täynnä heiniä hywiä,

230. Me'en maahan wuotajia,

Simatilkun tippujia.

Pata kiehu paukutteli

Kolme päiweä kesäistä,

Kokonaista kolme yötä.

235. Siitä wanha Wäinämöinen

Katselewi woitehia:

"Onko woitehet wakaiset,

Katsehet alinomaset?"

Ei ole woitehet wakaiset,

240. Katsehet alinomaset.

Niin pani pa'an tulelle,

Laitto keiton kiehumahan,

Wielä heiniä lisäksi,

Ruohoa monen näöstä.

245. Pata kiehu paukutteli

Kokonaista kolme yötä,

Kolme päiweä kesäistä.

Siitä wanha Wäinämöinen

Nostawi pa'an tulelta,

250. Katselewi woitehia:

"Onko woitehet wakaiset,

Katsehet alinomaset?"

Ei ole woitehet wakaiset,

Katsehet alinomaset.

255. Niin pani pa'an tulelle,

Laitto keiton kiehumahan,

Wielä heiniä lisäksi,

Ruohoa monen näöstä,

Kut oli tuotu toisialta,

260. Siitä kylmästä kylästä,

Yheksältä woitialta,

Kaheksalta katsojalta.

Pata kiehu paukutteli

Kokonaista kolme yötä,

265. Kolme päiweä kesäistä.

Kolme poikoa sukesi

Yhen pannu paistimia;

Salo puita poltettihin,

Salo puita, saari maita,

270. Yhen pannu paistimilla.

Niin kiwi kiwehen tarttu,

Paasi paatehen rupesi.

Siitä wanha Wäinämöinen

Nostawi pa'an tulelta,

275. Katselewi woitehia:

"Onko woitehet wakaiset,

Katsehet alinomaset?"

Jo oli woitehet wakaiset,

Katsehet alinomaset.

280. Woiti niillä woitehilla,

Niillä raswoilla rapasi;

Woiti alta, woiti päältä,

Woiti keskeä keralla,

Sanowi sanalla tuolla,

285. Lausu tuolla lausehella:

"Awun herra antaohon,

Awun tuokohon jumala,

Käytyä minun käteni,

Saatua minun sanani.

290. Kuhun ei käteni käyne,

Käyköhöt käet jumalan;

Kuhun ei sormeni sopine,

Sopikohot luojan sormet;

Kuhun ei sanani saane,

295. Saakohot sanat jumalan.

Oi Ukko ylijumala,

Mies on wanha taiwahinen.

Tee nyt yöllä terweheksi,

Päiwällä imanteheksi,

300. Jott' ei tuska päällä tunnu,

Kipu keskeä kiwistä,

Pakko syämehen pakene,

Jott' ei tunnu pikkustana,

Waiwoa wäheäkänä,

305. Sinä ilmoissa ikänä,

Kuuna kullan walkiana."

Waka wanha Wäinämöinen,

Tietäjä iän ikuinen,

Sillä poisti poiken luoman,

310. Paransi panentatauin.

Kuueskolmatta Runo.

Pohjolan emäntä kätkee kuun ja auringon taiwaalta. Nähäksensä,

mikä esteenä, etteiwät paista, nousewat taiwaalle Wäinämöinen ja

Ilmarinen. Iskewät tulta waloksi, niin tuli taiwaalta kirposi alas.

Lähtewät itsekki jälestä etsimään tulta. Saawat tietä jo tulen

paljonki wahinkoita tehtyä menneen Aluejärween, siellä kalalta

niellyksi. Walmistetaan nuotta, lähetään järwelle kalan pyyntiin.

Suurella työllä ja paljolla waiwalla saahan wiimmen tulen niellyt

kala. Wiiltään halki, pääsee irralleen tuli, polttaa paljo maita ja

wahinkoitsee seppo Ilmaristaki. Pääsee kuitenki tawallisilla tulen

sanoilla seppo paranemaan.

Louhi Pohjolan emäntä,

Pohjan akka harwahammas,

Laulo kuun kumottamasta,

Kirjarintahan kiwehen,

5. Laulo päiwän paistamasta

Wuorehen teräksisehen,

Rautasehen kalliohon.

Jo oli yö alinomanen,

Pitkä pilkkosen pimiä,

10. Nenässä utusen niemen,

Päässä saaren terhenisen.

Oli yötä wiisi wuotta,

Wuotta kuusi päiwätöntä,

Kuutonta kaheksan wuotta,

15. Otawatonta yheksän,

Täysi kymmenen tähettä.

Sano wanha Wäinämöinen:

"Weli seppo Ilmarinen!

Läkkäm kuuta katsomahan,

20. Päiweä tähyämähän,

Otawaista oppimahan,

Mi on kumma kuun eessä,

Mikä terhen päiwän tiessä,

Kun ei kuu kumotakkana,

25. Eikä päiwyt paistakkana,

Waston meitä waiwasia,

Kohti koitopäiwäsiä."

Waka wanha Wäinämöinen,

Toinen seppo Ilmarinen,

30. Nousit kuuta katsomahan,

Päiweä tähyämähän,

Otawaista oppimahan,

Ylähäksi taiwahalle,

Päälle kuuen kirjokannen,

35. Päälle taiwahan yheksän.

Iski tulta Ilmarinen,

Wälähytti Wäinämöinen,

Sakarilla waskisella,

Miekalla tuliterällä,

40. Päällä kuuen kirjokannen,

Päällä taiwosen yheksän.

Neiti pitkän pilwen päällä,

Kapo kaaren partahalla,

Tuo on tulta tuuwitteli,

45. Walkiaista waapotteli,

Kultasessa kätkyessä,

Hihnoissa hopeisissa.

Hopiaiset hihnat siuku,

Kätkyt kultanen kulisi,

50. Tulta tuuwiteltaessa,

Warsin waapoteltaessa.

Tuli tuhmalta putosi,

Walkia warattomalta;

Kirposi tulikipuna,

55. Suikahti punasoronen,

Läpi taiwahan yheksän,

Läpi kuuen kirjokannen.

Waka wanha Wäinämöinen,

Toinen seppo Ilmarinen,

60. Läksit tulta tietämähän,

Walkiaista waatimahan.

Weistit wuorella wenettä,

Alla korwen kolkuttiwat,

Kolmikaarista wenettä.

65. Sampsa poika Pellerwoisen

Weisti kuusesta meloja,

Petäjästä järkäleitä.

Niin weiwät wenon wesille;

Soutelewat, joutelewat,

70. Ympäri Newan jokia

Newan nientä kiertelewät.

Waimo wastahan tulewi

Puhutellen, lausutellen:

"Mistä te olotta miehet?"

75. Sano wanha Wäinämöinen:

"Keskiilmalta olemma,

Keskitaiwahan nawalta."

"Minne te menettä miehet,

Kunne kulotta katalat?"

80. "Menemmä tulta tietämähän,

Walkiaista waatimahan;

Mistäs olet waimo parka?"

"Mistä olen waimo parka!

Minä olen wanhin waimoloista,

85. Ensin emä itselöistä,

Joll' on wihki wiien waimon,

Kihlat kuuen morsiamen."

Wenettä tulta tietämähän,

Walkiaista waatimahan;

90. Tuli on tuima tieettäwä,

Walkiainen waaittawa,

Jo on tuli tuimat tehnyt,

Walkia wahingot saanut.

Tuikahti tulikipuna,

95. Putosi punakeränen,

Ylähältä taiwosesta,

Päältä kuuen kirjokannen,

Läpitse ihalat ilmat,

Läpi reppänän retusen,

100. Läpi lemmen wuotehisen,

Tuurin uutehen tupahan,

Palwosen laettomahan.

Neiti lastansa imetti

Kätkyessä waiwasessa,

105. Tuurin uuessa tuwassa,

Palwosen laettomassa.

Niin tuli tulisoronen,

Poltti polwet poikuelta,

Poltti paarmahat emolta,

110. Rikko rinnat neitoselta.

Se lapsi meni Manalle,

Toki poika Tuonelahan,

Ku oli luotu kuolemahan,

Katsottu katoamahan.

115. Niin emo enemmän tiesi,

Ei emo Manalle mennyt.

Se tunsi tulen lumoa,

Walkiaisen waiwutella,

Tuonne tuimahan wetehen,

120. Aaltohin Aluejärwen.

Tuo ange Aluenjärwi

Kolmasti kesäissä yönä,

Yheksästi syksyyönä,

Kuohu kuusien tasalle,

125. Ärjy päälle äprähien,

Tuskassa tulen punasen,

Waikioissa walkiaisen.

Kuohu kuiwille kalansa,

Arinoille ahwenensa.

130. Kalat tuossa katselewat,

Ahwenet ajattelewat,

Miten olla, kuin eleä,

Noissa tuskissa tulosen,

Waikioissa walkiaisen.

135. Tuli ahwen kyrmyniska,

Tawotti tulisoroista;

Eipä ahwen saanukkana.

Niin tuli sinerwä siika,

Nieli tuon tulisorosen.

140. Oli aikoa wähänen,

Tuli tuska nieliälle,

Waikia wajottajalle,

Pakko paljon syönehelle.

Uiksenteli, käyksenteli

145. Niemi nientä, saari saarta.

Joka niemi neuon pisti,

Joka saari sai sanoman:

"Eule wienossa weessä,

Alasessa ankehessa,

150. Minun kurjan kuulioa,

Katalan kaottajoa,

Näissä tuskissa tulosen,

Waikioissa walkiaisen."

Niin tuli lohi punanen,

155. Nieli tuon sinerwän siian.

Oli aikoa wähänen,

Tuli tuska nieliälle,

Waikia wajottajalle,

Pakko paljon syönehelle

160. Uiksenteli, käyksenteli,

Niemi nientä, saari saarta.

Joka niemi neuon pisti,

Joka saari sai sanoman:

"Eule wienossa weessä,

165. Alasessa ankehessa,

Minun kurjan kuulioa,

Katalan kaottajoa,

Näissä tuskissa tulosen,

Waikioissa walkiaisen."

170. Niin tuli halia hauki,

Nieli tuon lohi punasen.

Oli aikoa wähänen,

Tuli tuska nieliälle,

Waikia wajottajalle,

175. Pakko paljon syönehelle.

Uiksenteli, käyksenteli,

Niemi nientä, saari saarta.

Joka niemi neuon pisti,

Joka saari sai sanoman:

180. "Eule wienossa weessä,

Alasessa ankehessa,

Minun kurjan kuulioa,

Katalan kaottajoa,

Näissä tuskissa tulosen,

185. Waikioissa walkiaisen."

Sillon wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Onko liinan kylwäjeä,

Kylwäjeä, kyntäjeä,

190. Yhtenä kesäissä yönä,

Kahen päiwyen kesellä,

Werkko walmistellakseni,

Satasilmä laahukseni,

Kalan kurjan tappajaksi,

195. Katalan kaottajaksi?"

Pursi puinen poltetahan,

Wenonen häwitetähän,

Korwalla tulisen kosken,

Pyhän wirran pyörtehellä.

200. Tuli tuhkia wähänen,

Kypeniä pikkuruinen,

Sihen liina kylwettihin,

Kylwettihin, kynnettihin,

Tuohon kaswo kaunis touko,

205. Nousi pellawas peritön,

Liina liitoton yleni,

Kahen päiwyen kesellä,

Yhtenä kesäissä yönä.

Pian liina koiritahan,

210. Nyhetähän, riiwitähän.

Pian wieähän wetehen,

Pian weestä nostetahan,

Nostetahan, kuiwetahan,

Pian luista luistetahan,

215. Kahen päiwyen kesellä,

Yhtenä kesäissä yönä.

Sen sisaret keträäwät,

Kälykset käpyelewät,

Weljet werkoksi kutowat.

220. Apet ainolle panewat,

Kahen päiwyen kesellä,

Yhtenä kesäissä yönä.

Saipa werkko walmihiksi,

Lankapaula laaituksi;

225. Weiwät weljekset wesille,

Kaimakset kalahan lähti.

Yksi siula heitetähän

Saarehen selällisehen,

Manterehen puuttomahan;

230. Siula toinen heitetähän

Tuonne Tuonelan jokehen,

Pyhän wirran pyörtehesen;

Nostin tuonne laaitahan

Kalewan kiwikarille,

235. Wanhan Wäinön walkamehen.

Pohetahan, potketahan,

Weetähän, wennotahan;

Nurin nuotta potketahan,

Wäärin weetähän apaja.

240. Saahan kaikkia kaloja,

Ei saaha sitä kaloa,

Kut' on wasten nuotta tehty,

Lankapaula laaittuna.

Waka wanha Wäinämöinen

245. Toki toisesti kokewi.

Yksi reisi heitetähän

Sariolan salmen suuhun,

Lohiluotojen nenätse;

Toinen reisi heitetähän

250. Laajalle Lapin lahelle,

Siikasaarien siwutse;

Nostin tuonne laaitahan

Kalewalan kannakselle,

Niittukannan niemekselle.

255. Pohetahan, potketahan,

Weetähän, wennotahan;

Weetähän myötä wettä,

Wasta wettä tarwotahan,

Saahaan kaikkia kaloja,

260. Ei saaha sitä kaloa,

Kut' on wasten nuotta tehty,

Lankapaula laaittuna.

Sillon wanha Wäinämöinen

Wielä werkkoja lisäsi,

265. Jatko siuloja siwulta

Wiiellä sylisa'alla,

Jatko köyttä kymmenellä.

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Wiekääme sywille werkot,

270. Ennättäöme etemmä,

Wetäöme wettä wielä,

Kohta kolmansi apajas."

Werkot wietihin sywille,

Ennätettihin etemmä,

275. Weettihin kerta wielä,

Kohta kolmansi apajas.

Kenpä tuossa soutajana,

Kenpä airoilla asuwa?

Itse seppo Ilmarinen

280. Se on saanut soutajaksi,

Se on airoilla asuwa.

Kenpä nuotan nostajana,

Lankapaulan lappajana?

Waka wanha Wäinämöinen

285. Se on nuotan nostajana,

Lankapaulan lappajana.

Sano wanha Wäinämöinen:

"Wellamo ween emäntä,

Ween eukko ruokorinta!

290. Tulo paian muuttelohon,

Waattehen wajehtelohon.

Sinull' on rytinen paita,

Sinun waahtiwaippa päällä;

Minä annan liinapaian,

295. Panen paian pellawaisen,

Se on Kuuttaren kutoma,

Päiwättären keträämä.

Wellamo ween emäntä,

Ween eukko ruokorinta.

300. Lyöte lykkywaattehisin,

Antipaitohin panete,

Sinun antiaikoinasi,

Minun pyytöpäiwinäni.

Anna mulle antimesi,

305. Weä wiljasi wälehen;

Nosta ruotonen romina,

Kajota kalanen karja,

Taan on nuotan nostimille,

Satalauan laskimille,

310. Alta aawojen sywien,

Päältä mustien murien."

Niin pätöwä päiwän poika

Hyppäsi mäen nisalta,

Sanan wirkko, noin nimesi:

315. "Oisko tarwes tarpojaa,

Puun pitkän pitelieä?"

Sano wanha Wäinämöinen:

"Oispa tarwes tarpojoa,

Puun pitkän pitelieä."

320. Tuo pätöwä päiwän poika

Koppasi mäeltä männyn,

Hongan warreksi hotasi,

Pani paaen tarpomeksi,

Kiwen kirstoksi rakenti,

325. Sanan wirkko, noin nimesi:

"Tarwonko wäen mukahan,

Panen miehuen nojassa,

Wai tarwon asun mukahan?"

Tuop' on wiisas Wäinämöinen

330. Sanan wirkko, noin nimesi:

"Jos tarwot asun mukahan,

Äiä on siinä tarpomista."

Tuo pätöwä päiwän poika

Jo on tuossa tarpojana;

335. Tarpowi asun mukahan,

Tarpo kalan kaikenlaisen

Tuon on nuotan nostimille,

Satalauan laskimille.

Sano wanha Wäinämöinen:

340. "Nyt siin' on kalanen karhi,

Warsin ruotonen romina,

Taan on nuotan nostimilla,

Satalauan laskimilla."

Weetähän, wennotahan,

345. Siitä nuotta nostetahan,

Puretahan, siiwotahan,

Wenehesen Wäinämöisen.

Saatihin halia hauki,

Kut' oli wasten nuotta tehty,

350. Lankapaula laaittuna.

Sillon wanha Wäinämöinen

Ei ruohi käsin ruweta,

Ilman kirjokintahitta,

Rautasitta rukkasitta,

355. Waskisitta wanttusitta.

Niin pätöwä päiwän poika

Heti syöksihen syliksi,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Wieris weitsi taiwosesta,

360. Puukko pilwistä putoa,

Pää kulta, terä hopia,

Jolla hauin halkasisin,

Wiiltäsin kalan kaheksi"

Wieri weitsi taiwosesta,

365. Puukko pilwistä putosi,

Pää kulta, terä hopia,

Wierehen halian hauin.

Niin pätöwä päiwän poika

Heti pään käsin tawotti:

370. "Pysy pää minun käessä,

Kärki luojan kukkarossa."

Sillä hauin halkasewi,

Suu lewän lewittelewi;

Watsassa halian hauin

375. Löytähän lohi punanen.

Halkasi lohen punasen,

Watsassa lohen punasen

Siell' oli sinerwä siika.

Halkasi sinerwän siian,

380. Watsassa sinerwän siian

Siell' oli sinikeränen,

Siian suolen soukerossa,

Kolmannessa koukerossa.

Niin purki sinikeräsen,

385. Syämestä sinikeräsen

Putosi punakeränen.

Purkawi punakeräsen,

Keskeltä punakeräsen

Tuikahti tulisoronen,

390. Jok' oli tullut taiwosesta,

Puhki pilwien puonnut,

Päältä taiwosen kaheksan

Ilmalta yheksännältä.

Suikahti tulisoronen,

395. Pääsi käestä päiwän pojan,

Meni matkoa wähäsen

Päällitse Aluejärwen,

Siikasaarien siwutse,

Lohiluotojen lomatse.

400. Karkasi kataikolle,

Niin palo katajakangas;

Ylös kuusehen kohosi,

Poltti kohta kuiwan kuusen;

Siitä lemmoksi lewesi,

405. Ylen kaswo kauhiaksi,

Poltti puolen Pohjan maata,

Sakaran sywän Sawoa,

Kahen puolin Karjaloa.

Itse seppo Ilmarinen

410. Oli airoilla asuwa,

Tuli poltti poskipäitä,

Kuumotti kuwetlihoja;

Tuosta tuskaksi tulewi,

Painuwi pakolliseksi.

415. Juoksi polwesta wetehen,

Sukkarihmasta sulahan,

Wyölapasta lainehesen.

Siinä tulta tummenteli,

Walkiaista warwenteli;

420. Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

"Tulonen jumalan luoma,

Luoma luojan walkiainen!

Porohisi peittelete,

425. Kätkete kypenihisi,

Päiwällä pieltäwäksi,

Yöllä piilleteltäwäksi,

Hiilisessä hiertimessä,

Liejessä tuhan seassa.

430. Kun ei tuosta kyllä liene,

Panu poika aurinkoisen,

Armas auringon sikiä!

Tuli nosta taiwosehen,

Kehän kultasen keselle,

435. Wahan waskisen sisälle,

Kun kuki emonsa luoksi,

Luoksi waltawanhempansa.

Pane päiwät paistamahan,

Yöt laita lepeämähän,

440. Aamulla ylenemähän,

illalla alenemahan.

Millä nyt tulta tummentelen,

Walkiaista warwentelen?

Ompa poika Pohjolassa,

445. Uros kylmässä kylässä,

Mies pitkä Pimentolassa,

Korpikuusien kokonen,

Suopetäjän suuruinen;

Jonk' on syltä housun lahe,

430. Puolen toista polwen päästä,

Kahta kaation rajasta.

Hyiset on kintahat käessä,

Hyiset saappahat jalassa,

Hyinen hattu hartioilla,

455. Hyinen wyöhyt wyöllä wyötty.

Tuowos hyytä Pohjolasta,

Jäätä kylmästä kylästä;

Paljo on hyytä Pohjolassa,

Paljo hyytä, paljo jäätä.

480. Hyyss' on wirrat, jäässä järwet,

Maat on kaikki kaljamassa,

Ilma warsin iljaneessa.

Hyiset hyppiwät jänikset,

Jäiset karhut karkelewat,

465. Keskellä lumimäkeä,

Lumilinnan liepehillä;

Hyiset lentäwät hawukat,

Jäiset sorsat soutelewat,

Keskellä lumijokia,

470. Lumikosken korwakolla.

Tule poika Pohjolasta,

Poika Pohjolan takoa,

Hyytä kelkalla wetäös,

Jäätä reellä reutoellos,

475. Tuiman tunturin laelta,

Waaran wankan liepeheltä,

Läpitse lumesta linnan,

Läpi jäisen linnan portin,

Hyinen kattila reessä,

480. Jäinen kauha kattilassa.

Sitte tänne tultuasi,

Matkan päähän päästyäsi,

Wisko'os wilua wettä,

Kanna hyhmän karwallista,

485. Paikoille palanehille,

Tulen tuiki polttamille.

Millä tulta tummentelen,

Walkiaista warwentelen?

Ompa neiti Pohjolassa,

490. Impi kylmässä kylässä,

Jonk' on huntu huutehessa,

Iholiiwi iljaneessa,

Hyyssä sukka, jäässä kenkä,

Hallassa hamehen helmat,

495. Palan kaulus kalkkarassa.

Nouse neiti Pohjolasta,

Lapsi täyestä Lapista.

Wuotehelta hyisen poian,

Jäisen lapsen lappeasta.

500. Weä wiittasi wilusta,

Hamehesi hallan alta;

Sitte tänne tultuasi,

Matkan päähän päästyäsi,

Heitä polwille potewan,

505. Katowalle katteheksi,

Tulen suuta sulkemahan,

Panun päätä painamahan.

Tuli kääri kertohisi,

Walkia ripasimisi,

510. Pukemihin puhtahisin,

Walkeihin waattehisin.

Jos ei tuosta kyllä liene,

Ukko kultanen kuningas,

Ukko pilwien pitäjä,

515. Hattarojen hallitsia!

Ijätä iästä pilwi,

Jänkä lännestä lähetä.

Sylin pilwiä syseä,

Limitysten niitä liitä,

520. Lomatusten loukahuta.

Sa'a hyytä, sa'a jäätä,

Sa'a woietta hyweä,

Paikoille palanehille,

Panun nihki paistamille;

525. Tee tuli tehottomaksi,

Walkia warattomaksi,

Panu miehuettomaksi."

Sillä seppo Ilmarinen

Tuota tulta tummenteli,

530. Walkiaista warwenteli.

Sai tulen tehottomaksi,

Walkian warattomaksi,

Panun miehuettomaksi.

Seitsemäskolmatta Runo.

Yhä kuun ja auringon peitteessä ollen käskee Ilmarista Wäinämöinen

uusia takomaan. Taottua nostetaan kehät taiwaalle. Ei saaha walolle.

Jo arwelee Pohjolaan lähteäksensä Wäinämöinen. Tullut kysäsee missä

kuu, missä päiwä? Wuoressa olewan, ei sieltä saawan. Niin waatii

miekkamittuuseen Pohjan Poikia Wäinämöinen. Kaikki woittanut käwi

wuoren luoksi, ei saanut lukkoja auki. Lähtee jälelle, pyytää

Ilmarisen awaimia takomaan. Astuu pajaan Ilmarinen ja alkaa

taoksella. Pohjolan emäntä pajan ikkunalle lintuna: "mitä tako?" --

"kaularengasta Pohjolan akalle." Lentää kotiin Pohjan akka, ei malta,

millä kaulansa päästäisi. Jo piti kuu ja päiwä wuoresta laskea.

Lentää uuelleen Ilmariselle sanaa saattamaan jo kuun ja päiwän

wuoresta päässeen. Näkee toeksi Ilmarinen ja käskee Wäinämöistäki

katsomaan. Wäinämöinen nähtyä kuun ja auringon entisillä sioillansa

terwehtelee syämellisesti wanhoja tuttujansa.

Ikäwä imehnosilla,

Tuiki linnuilla tukela,

Waikia ween kaloilla,

Metsän karjalla kamala,

5. Kun ei konsa päiwyt paista,

Eikä kuuhuet kumota.

Hauki tiesi hauan pohjat,

Kokko lintujen samonnan,

Tuuli hanhen päiwäyksen;

10. Ei tietä pojat poloset,

Millon aamu alkanewi,

Yö tulla yrittänewi,

Nenässä utusen niemen,

Päässä saaren terhenisen.

15. Nuoret neuoa pitäwät,

Ikäpuolet arwelewat,

Kuinka kuutta lietänehe,

Päiwätä elettänehe,

Otawatta oltanehe.

20. Waka wanha Wäinämöinen

Meni sepponsa pajahan,

Astuwi owen alatse,

Sanowi sanalla tuolla:

"Nouse seppo seinän alta,

25. Takoja kiwen takoa,

Takomahan uutta kuuta,

Uutta päiwyen keheä;

Tukela on tuletta olla,

Paha kuun kumottamatta,

30. Paha päiwän paistamatta."

Nousi seppo seinän alta,

Takoja kiwen takoa,

Takomahan uutta kuuta,

Uutta päiwyen keheä.

35. Kuun on kullasta takowi,

Hopiasta uuen päiwän.

Saipa kuu kuwanneheksi,

Toki päiwä walmihiksi;

Noita nostiwat halulla,

40. Kaunihisti kannattiwat,

Ylähäksi taiwahalle,

Päälle kuuen kirjokannen,

Päälle taiwahan yheksän.

Hiki läksi luojan päästä,

45. Kaste kaswoista jumalan,

Warsin työssä työlähässä,

Nostannassa waikiassa,

Päiweä kulettaissa,

Kuun kehyttä kantaessa,

50. Tuonne taiwahan nawalle,

Ilmalle yheksännelle.

Saiwat kuun kuletetuksi,

Auringon asetetuksi,

Ilmalle yhäksännelle,

55. Keskitaiwahan nawalle,

Ei kumota kulta kuuna,

Paista päiwänä hopia.

Sillon wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

60. "Jos ma nyt lähen Pohjolahan,

Pohjan poikien sekahan,

Saan ma kuun kumottamahan,

Päiwäkullan paistamahan."

Sekä läksi, jotta joutu,

65. Pimiähän Pohjolahan;

Astu päiwän, astu toisen,

Päiwänä jo kolmantena

Portit Pohjolan näkywät,

Pohjan ukset ulwottawat,

70. Paistawat pahat saranat.

Niin huhuta huiahutti

Tuolla Pohjolan joella:

"Tuo wenettä Pohjan poika,

Joen poikki päästäkseni."

75. Niin sanowi Pohjan poika:

"Ei täältä wenehet joua;

Tule sormin soutimina,

Kämmenin käsimeloina,

Poikki Pohjolan joesta."

80. Sillon wanha Wäinämöinen

Sormin sortuwi wetehen,

Käsin loihen lainehesen;

Wetihen wesihaolle,

Petäjäisen pölkyn päälle,

85. Niin wihelti wiuahutti,

Tuli tuuli tuon puhalsi,

Poikki Pohjolan joesta.

Pohjan poikaset sanowi,

Paha parwi pauhoawi:

90. "Astu jalka ensimmäinen,

Tälle rannalle rapa'a."

Astu jalan, astu toisen,

Pohjan rannalle rapasi.

Niin sanowi Pohjan poiat,

95. Paha parwi pauhoawi:

"Käyppä Pohjolan pihalle."

Meni Pohjolan pihalle.

Pohjan poikaset sanowi,

Paha parwi pauhoawi:

100. "Tuleppa Pohjolan tupahan."

Meni Pohjolan tupahan.

Siell' on miehet mettä juowat,

Simoa sirettelewät,

Miehet kaikki miekka wyöllä,

105. Urohot sotaaseissa,

Pään waralla Wäinämöisen,

Surmaksi suwantolaisen,

Sanoiwat sanalla tuolla:

"Ku sanoma kurjan miehen,

110. Mitkä tieot tienkäwiän?"

Waka wanha Wäinämöinen

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Minnes meiltä päiwä pääty,

Kunne meiltä kuu katosi?"

115. Pohjan poikaset sanowi,

Paha parwi lausueli:

"Tuonne teiltä päiwä pääty,

Tuonne teiltä kuu katosi:

Päiwä pääty kalliohon,

120. Wuorehen teräksisehen,

Kuuhut kiwehen katosi,

Kirjarintahan kiwehen,

Jost' ei pääse päiwinänsä,

Selwiä sinä ikänä."

125. Sillon wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Mitelkääme miekkojamme,

Katselkaame kalpojamme;

Eikö kuu kiwestä päässe,

130. Päässe päiwä kalliosta."

Kenen lie pitempi miekka,

Kenen kalpa kaunihimpi,

Sen ois iskeä eellä.

Mitteliwät miekkojansa,

135. Katseliwat kalpojansa;

Jo oli pikkuista pitempi

Miekka wanhan Wäinämöisen,

Yhtä ohrasen jyweä,

Olen kortta korkiampi.

140. Senpä kuu kärestä paisto,

Päiwä wästistä wälötti,

Heponen terällä hirnu,

Kasi nauku naulan päässä,

Pentu putkessa makasi.

145. Mentihin ulos pihalle,

Wastatusten wainiolle.

Siitä wanha Wäinämöinen

Löi on kerran leimahutti,

Löip' on kerran, löipä toisen,

150. Listi kun naurihin napoja,

Päitä Pohjan poikasien.

Käwi kuuta katsomahan,

Päiweä kerittämähän,

Otawaista ottamahan,

155. Kirjarinnasta kiwestä,

Wuoresta teräksisestä,

Rautasesta kalliosta.

Yheksin owia ompi,

Kolmin lukkoja lukittu

160. Itsekullaki owella;

Ei sinne sisälle päässyt.

Waka wanha Wäinämöinen

Itse astuwi kotia,

Meni sepponsa pajahan,

165. Sanan wirkko, noin nimesi:

"Oi sie seppo Ilmarinen,

Lankoni emoni lapsi.

Tao kuokka kolmihaara,

Tao tuuria tusina,

170. Awaimia aika kimppu,

Jolla kuun kiwestä päästän,

Päästän päiwän kalliosta."

Se on seppo Ilmarinen

Tako miehen tarpehia,

175. Tako päiwän, tako toisen,

Tako kohta kolmannenki.

Päiwälläpä kolmannella

Louhi Pohjolan emäntä,

Pohjan akka harwahammas,

180. Nousi aamulla warahin,

Itse loihen lentämähän.

Nousi leiwon lentimille,

Sirkun siiwille yleni,

Lenti Ilmarin pajahan,

185. Istu pajan ikkunalle.

Se on seppo Ilmarinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Mit' olet lintu ikkunalla

Aiwan aamulla warahin?"

190. Lintu kielelle paneksen,

Sirkkunen siwerteleksen:

"Oi sie seppo Ilmarinen,

Takoja alinomanen.

Kun olet kowin osaawa,

195. Warsin taitawa takoja."

Se on seppo Ilmarinen

Sanan wirkko, noin nimesi,

"Siks' olen kowin osaawa,

Warsin taitawa takoja,

200. Kauan katsoin luojan suuhun,

Partahan jalon jumalan,

Ennen taiwoa takoissa,

Ilman kantta kalkuttaista."

Lintu kielellen paneksen,

205. Leiwonen liwerteleksen:

"Mit' on rautio takowa,

Kuta seppo kalkuttawa?"

Se on seppo Ilmarinen

Sanan wastaten sanowi:

210. "Taon kaularenkahaista

Tuolle Pohjolan akalle."

Siitä Pohjolan emäntä

Sekä läksi, jotta joutu,

Sepon Ilmarin pajasta,

215. Lenti leiwona kotihin.

Arwelee, ajattelewi,

Pitkin päätänsä pitäwi,

Millä kaulansa katala,

Paha waimo warjeleisi.

220. Jo tunsi tuhon tulewan,

Hätäpäiwän päälle saawan;

Nousi aamulla warahin,

Aiwan aika huomenessa,

Lenti Ilmarin pajahan,

225. Kyyhkysenä kynnykselle.

Se on seppo Ilmarinen

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Mit' olet kyyhky kynnyksellä

Aiwan aamulla warahin?"

230. Kyyhky kielellen paneksen,

Warsin wastaten sanowi:

"Tuota lienen kynnyksellä

Sanomata saattamassa;

Jopa kuu kiwestä nousi,

235. Päiwä pääsi kalliosta."

Siitä seppo Ilmarinen

Astuwi pajan owelle,

Katso tarkon taiwahalle,

Katso kuun kumottawaksi,

240. Näki päiwän paistawaksi.

Meni luoksi Wäinämöisen,

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Sinä wanha Wäinämöinen,

Laulaja iänikuinen!

245. Käyppä kuuta katsomahan,

Päiweä tähyämähän,

Kut on nostu taiwahalle,

Entisillensä sioille."

Waka wanha Wäinämöinen

250. Itse pistihen pihalle,

Warsin päätänsä kohotti,

Katsahtawi taiwahalle;

Kuu oli nossut, päiwä päässyt,

Taiwon aurinko tawannut.

255. Sillon wanha Wäinämöinen

Sai itse sanelemahan,

Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

"Terwe kuu kumottamasta,

260. Terwe kaswot näyttämästä,

Päiwä kulta koittamasta,

Aurinko ylenemästä!

Kuu kulta kiwestä nousit,

Päiwä kaunis kalliosta;

265. Nousit kullaissa käkenä,

Hopiaissa kyyhkyläisnä.

Nouse aina aamusilla

Tämän päiwänki perästä;

Aina tänne tullessasi

270. Tuowos täyttä terweyttä;

Siirrä saama saatawihin,

Onni onkemme nenähän,

Pyytö päähän peukalomme.

Käy nyt tiesi terwehenä,

275. Matkasi imantehena

Kaaruesi kaunihina;

Pääse illalla ilohon."

Kaheksaskolmatta Runo.

Walmistaksen Wäinämöinen karhun tappoon. Tulee luoksi, kaataa

kontion. Wiepi soitellen kotia. Kotiwäki kuulee soiton ja rientää

saalista pihalla wastaan ottamaan. Siitä ohtopoika kuletetaan kujalta

pihalle, pihalta huoneesen ja lasketaan rahille lattialla. Pannaan

nahan otettua pataan ja keitetään lihat peiahiksi. Nostetaan sitte

pajasta kuppiloihin ja kaikki Tapion kansa kutsutaan wierahiksi.

Peiaita pitäessä kertoo Wäinämöinen, miten onnistu karhun tappo.

Syötyä, juotua, laulettua ja muien temppujen tehtyä wieään kallo

puuhun ja lopuksi toiwottaa Wäinämöinen wastaseksiki yhenlaisia iloja

paikalle.

Waka wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Nyt ois ohto otettawana,

Rahakarwa kaattawana,

5. Mielusasta Metsolasta,

Tarkasta Tapiolasta;

Ruuniani ruhtomasta,

Tammojani tappamasta,

Karjaani kaatamasta,

10. Lehmiä lewittämästä.

Olin mieki miessä ennen,

Olin miessä miesten luona,

Mieslukuja tehtäissä,

Jakoja jaettaissa,

15. Osin päitä pantaissa.

Olin ma ohon omilla,

Tasakärsän tanhuilla,

Waan ei nyt nykysin aion.

Joko mie polonen poika

20. Wanhaksi waroelemma,

Epälyksin ennen muita

Waan kuitenki, kaikitenki,

Mieleni minun tekewi,

Aiwoni ajattelewi;

25. Mieli käyä metsolassa,

Metsän mettä juoakseni.

Lähen nyt miehistä metsälle,

Urohista ulkotöille;

Mielikki metsän emäntä,

30. Tellerwo Tapion waimo!

Kytke kiinni koiriasi,

Rakentele rakkiasi,

Kuusamisehen kujahan,

Talasehen tammisehen.

35. Silmät silkillä sitele,

Päätä kääri palmikoilla,

Hampahat meellä hauo,

Suuwieret sulalla woilla;

Jottei haise miehen henki,

40. Tuuhua urohon tunti,

Tullessani tanhuille,

Jalon ohtosen owille.

Ohtonen metsän omena,

Metsän kaunis källeröinen!

45. Kun kuulet minun tulewan,

Miehen aimo astelewan,

Kytke kynnet karwohisi,

Hampahat ikenihisi,

Jotet koske konnanana,

50. Liikuta lipeänänä.

Niin sie ohto pyörtelete,

Mesikämmen kääntelete,

Kuni pyy pesänsä päällä,

Hanhi hautomaisillansa."

55. Sillon wanha Wäinämöinen

Jo tuossa ohon tapasi,

Säteriset sängyt kaasi,

Siat kultaset kumosi;

Sanowi sanalla tuolla,

60. Lausu tuolla lausehella:

"Ole kiitetty jumala,

Ylistetty luoja yksin,

Kun annoit ohon osaksi,

Salon kullan saalihiksi.

65. Jos lähen ohon omille,

Tasakärsän tanhuille,

Pikkusilmäsen pihalle,

Katsellani kultoani;

Lyhyt on jalka, lysmä polwi

70. Tasakärsä talleroinen.

Ohtoseni ainoseni,

Mesikämmen kaunoseni!

Elä suutu suottakana,

En minä sinua kaannut.

75. Itse wierit wempeleltä,

Hairahit hawun selältä,

Puhki puiset kaatiosi,

Halki paitasi hawusen;

Sykysyiset säät lipiät,

80. Päiwät talwiset pimiät.

Ohtoseni ainoseni,

Mesikämmen kaunoseni!

Wiel'on maata käyäksesi,

Kangasta kawutaksesi;

85. Lähes nyt kuulu kulkemahan,

Metsän auwo astumahan,

Sinisukka sipsomahan,

Käymähän käpiä kenkä,

Näiltä pieniltä pihoilta,

90. Kapeilta käytäwiltä,

Urohisehen wäkehen,

Miehisehen joukkiohon.

Siell' on aitta ammon tehty

Hopeaisille jaloille,

95. Kultasille patsahille,

Jonne wiemme wierahamme,

Kuletamme kultasemme.

Ei siellä pahoin pietä;

Sima siellä syötetähän,

100. Mesi nuori juotetahan.

Lähe nyt tästä kun lähetki,

Tästä pienestä pesästä,

Risusilta pääaloilta,

Hawusilta wuotehilta,

105. Punasille polstarille,

Sängylle säteriselle,

Alla kuulun kurkihirren,

Alla kaunihin katoksen.

Niin sä luikkahos lumella,

110. Kuni lumme lammikolla;

Niin sä haihaos hawulla,

Kuni oksalla orawa."

Siitä wanha Wäinämöinen

Astu soitellen ahoja,

115. Kangasta kajahutellen,

Jalon ohtosen keralla.

Itse soitteli somasti,

Kajahutti kaunihisti,

Wiiesti weräjän suulla,

120. Kolmasti kotimäellä.

Jo soitto tupahan kuulu,

Kajahus katoksen alle.

Niin wäki tuwassa wirkki,

Kansa kaunis wieretteli:

125. "Kuulkootes tätä kumua,

Salon soittajan sanoja,

Käpylinnun kälkytystä,

Metsän piian pillin ääntä."

Wäki pistihen pihalle,

130. Kansa kaunis kartanolle:

"Mesiänkö metsä anto,

Ilweksenkö maan isäntä,

Koska laulaen tuletta,

Hyreksien hiihtelettä?"

135. Waka wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Sanomiks' on saukko saatu,

Wirsiksi jumalan wilja,

Sillä laulaen tulemma,

140. Hyreksien hiihtelemmä.

Eikä saukko saatukkana,

Eikä saukko, eikä ilwes,

Itse on kuulu kulkemassa,

Salon auo astumassa,

145. Waalumassa metsän waahti,

Werkahousu wieremässä.

Terwetän jumala tänne,

Näille pienille pihoille,

Kapehille kartanoille,

150. Piikojen pitämämaille,

Waimojen wanuttamille.

Kun lienee wihattu wieras,

Owi kiinni otto'ote;

Waan kun lienee suotu wieras,

155. Owi awoinna pitööte."

Wäki wastaten sanowi,

Kansa kaunis wieretteli:

"Ole kiitetty jumala,

Ylistetty luoja yksin,

160. Kun annoit ohon osaksi,

Salon kullan saatawaksi.

Terwe nyt tänne tultuasi,

Mesikämmen käytyäsi,

Näille pienille pihoille,

165. Kapehille käytäwille!

Tuota toiwoin tuon ikäni,

Katsoin kaiken kaswinaian,

Saawaksi salon hopian,

Metsän kullan kulkewaksi,

170. Näille pienille pihoille,

Kapehille käytäwille;

Soiwaksi Tapion torwen,

Metsän pillin piukowaksi.

Toiwoin kun hyweä wuotta,

175. Katsoin kun kaunista keseä,

Niinkun suksi uutta lunta,

Janhus hankea jaloa,

Neiti miestä mieluhista,

Punaposki puolisoa.

180. Illat istuin ikkunassa,

Aamut aitan partahalla,

Kuukauet kujaisten suussa,

Talwikauet tanhuilla.

Lumet seisoin tanteriksi;

185. Tanteret suliksi maiksi,

Sulat maat somerikoiksi,

Somerikot hiesukoiksi,

Hiesukot wihottawiksi."

Siitä wanha Wäinämöinen

190. Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Onko miestä ottamahan,

Urosta utelemahan,

Metsolasta saahessani,

Tultua Tapiolasta?"

195. Wäki wastaten sanowi,

Kansa kaunis wieretteli:

"Ompa miestä ottamassa,

Urosta utelemansa,

Metsolasta saatuasi,

200. Tultua Tapiolasta;

Jo on wiikon juomat pantu,

Saatu otraset oluet,

Tulewalle wierahalle,

Saawalle käkeäwälle."

205. Siitä wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Minne nyt wiemmä wierahamme,

Kuletamma kultasemme,

Näiltä pieniltä pihoilta,

210. Kapehilta kartanoilta?"

Wäki wastaten sanowi,

Kansa kaunis wieretteli:

"Tuonne wiettä wierahanne,

Kuletatta kultasenne,

215. Petäjäisehen pesähän,

Honkasehen huonehesen,

Alle kuulun kurkihirren,

Alle kaunihin katoksen."

Siitä wanha Wäinämöinen

220. Itse wirkki, noin saneli:

"Ohtoseni ainoseni,

Mesikämmen kaunoseni!

Wiel' on maata käyäksesi,

Astuaksesi ahoa.

225. Lähes nyt kulta kulkemahan,

Hopia waeltamahan,

Kulleista kujoa myöten,

Hopiaista tietä myöten,

Petäjäisehen pesähän,

230. Huonehesen honkasehen,

Alle kuulun kurkihirren,

Alle kaunihin katoksen.

Waro'ote waimo rukat,

Kun ei karja kammostuisi,

235. Pieni wilja wimmastuisi,

Wikoisi emännän wilja,

Tullessa ohon tuwille,

Karwaturwan tungetessa,

Käyessä nenän nykerän.

240. Pois nyt poiat porstuasta,

Piiat pihtipuolisista,

Uron tullessa tupahan,

Astuessa aimo miehen.

Ellös nyt piikoja pelätkö,

245. Ellös waimoja warotko,

Sylttysukkia suretko,

Peittopäitä peljästykö;

Mi on akkoja tuwassa,

Ne on kaikki karsinahan,

250. Miehen tullessa tupahan,

Astuessa aika poian.

Terwe tännekki jumala,

Tänne pienehen pesähän,

Matalaisehen majahan,

255. Alle kuulun kurkihirren,

Alle kaunihin katoksen;

Mihen nyt liitän lintuseni,

Kulettelen kultaseni?"

Wäki wastaten sanowi,

260. Kansa kaunis wieretteli:

"Terwe tänne tultuasi,

Mesikämmen käytyäsi,

Tänne pienehen pesähän,

Matalaisehen majahan,

265. Alle kuulun kurkihirren,

Alle kaunihin katoksen!

Tuohon liitä lintusesi,

Kulettele kultasesi,

Petäjäisen pienan päähän,

270. Rahin rautasen nenähän."

"Ohtoseni ainoseni,

Mesikämmen kaunoseni.

Jo nyt on tullut turkin tunti,

Karwasi katsantoaika.

275. El' oo ohto milläkänä;

Ei sua pahoin pietä,

Ei anneta karwojasi

Herjojen hetaleiksi,

Wallatonten waattehiksi."

280. Siitä wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Minne nyt wiemmä wierahamme,

Käwiämme käyttelemmä,

Rahin rautasen nenästä,

285. Päästä pitkän pintalauan?"

Wäki wastaten sanowi,

Kansa kaunis wieretteli,

"Tuohon wienet wierahasi,

Kulettanet kultasesi,

290. Kuparihin kullittuhun,

Waskipohjahan patahan.

Jo on paat tulelle pantu,

Waskilaiat walkialle;

Wiikon on wetoset tuotu,

295. Tuotu weet tuonnempata,

Herasesta hettehestä,

Läikkywästä lähtehestä;

Suolat kaukoa katsottu

Saksan salmilta sywiltä,

300. Souttu suolasalmen kautta,

Laiwan päältä laskettuna.

Puut on puituna salosta,

Ammon aikana hakattu,

Tuotu tuomiwaaran päältä,

305. Kuletettu kumpuloilta;

Tuli tullut taiwosesta,

Tullut taiwahan nawalta,

Päältä taiwahan kaheksan,

Ilmalta yheksänneltä."

310. Sillon wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Ohtoseni ainoseni,

Mesikämmen kaunoseni!

Wiel' on maata käyäksesi,

315. Polku poimetellaksesi.

Lähes nyt kuulu kulkemahan,

Mies wanha waeltamahan,

Päästä pitkän pintalauan,

Rahin rautasen nenästä,

320. Kuparihin kullittuhun,

Waskipohjahan patahan."

Pata kiehu paukutteli

Täynnä uusia lihoja,

Kokonaista kolme yötä,

325. Saman werran päiwiäki.

Siitä wanha Wäinämöinen,

Kun oli keitto keitettynä,

Saatu kattilat tulelta,

Waskilaiat walkialta,

330. Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

"Minne nyt liitän lintuseni,

Kulettelen kultaseni,

Kuparista kullitusta,

335. Waskipohjasta paasta?"

Wäki wastaten sanowi,

Kansa kaunis wieretteli:

"Tuohon liitä lintusesi,

Kulettele kultasesi,

340. Kupin kultasen kuwulle,

Wain waskisen waralle,

Petäjäisen pöyän päähän.

Petäjäiset tääll' on pöyät,

Wait pöyällä wasesta,

345. Kupit kullasta siwulla,

Lusikkaiset hopiasta.

Sihen liitä lintusesi,

Kulettele kultasesi,

Simoa sirettämähän,

350. Olosta ottamahan."

Siitä wanha Wäinämöinen

Itse wirkki, noin nimesi:

"Ohtoseni lintuseni,

Mesikämmen kääröseni!

355. Wiel' on matka käyäksesi,

Retki reiahellaksesi.

Lähes nyt kulta kulkemahan,

Rahan armas astumahan,

Kuparista kullitusta,

360. Waskipohjasta paasta,

Wain waskisen waralle,

Kupin kultasen kuwulle

Petäjäisen pöyän päähän."

Siitä wanha Wäinämöinen,

365. Kun oli kupit kukkusilla,

Wait warpalaitehilla,

Itse wirkki, noin nimesi:

"Metsolan metinen muori,

Metsän kultanen kuningas,

370. Tellerwo Tapion neiti,

Metsän piika pikkarainen!

Tule nyt häihin härkösesi,

Pitkäwillasi pitohin.

Nyt on kystä kyllin syöä,

375. Kyllin syöä, kyllin juoa,

Kyllin itsessä piteä,

Kyllin antoa kylälle."

Wäki tuossa noin sanowi,

Kansa kaunis wieretteli:

380. "Miss' on ohto syntynynnä,

Harwakarwa kaswanunna,

Mistä käyty källeröinen,

Saatuna sinisaparo?

Lietkö saanut saunatieltä,

385. Kaiwotieltä kaatanunna?"

Sillon wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Ei ohto olilla synny,

Eikä riihiruumenilla;

390. Tuoll' on ohto syntynynnä,

Harwakarwa kaswanunna,

Luona kuun, tykönä päiwän,

Otawaisen olkapäillä,

Seitsentähtisen selällä.

395. Ukko kultanen kuningas,

Mies on wanha taiwahinen,

Wisko willasen wesille,

Laski karwan lainehille.

Tuota tuuli tuuwitteli,

400. Ilma lieto liikutteli,

Ween henki heilutteli,

Aalto rannalle ajeli,

Rannalle salon simasen,

Nenähän metisen niemen.

405. Mielikki metsän emäntä,

Tapiolan tarkka waimo,

Juoksi polwesta merehen,

Wyölapasta lainehesen,

Koppo kuontalon wesiltä,

410. Willat hienot lainehilta.

Liinoissansa liikutteli,

Helmoissansa heilutteli;

Siitä liitti lintusensa,

Kuletteli kultasensa,

415. Hopiaisehen wasuhun,

Kultasehen kätkyehen;

Nostatti kapalonuorat,

Lapsen korkian kapalon,

Oksalle olowimmalle,

420. Lehwälle leweimmälle.

Tuuwitteli tuttuansa,

Liikutteli lempiänsä,

Kätkyessä kultasessa,

Hihnoissa hopeisissa,

425. Alla kuusen kukkalatwan,

Kukkalatwan, kultalehwän.

Siinä ohtosen sukesi,

Harwakarwan kaswatteli,

Juuressa nyrynärien,

430. Luona karkian karahkan,

Wieressä metisen wiian,

Syämessä salon sinisen.

Wiel' on hampahat haussa,

Kynnet kaikki kaiwoksessa;

435. Mielikki metsän emäntä,

Tapiolan tarkka waimo,

Läksi hammasta hakuhan,

Kynsiä kyselemähän,

Jokasilta juurikoilta,

440. Kaskikannoilta kowilta,

Mäen keltaköykämiltä,

Kanarwilta kaswawilta.

Honka kaswo kankahalla,

Kuusi kummussa yleni,

445. Hongassa hopiaoksa,

Kuusosessa kultaoksa,

Ne kawo käsin tawotti,

Niistä kynsiä kyhäsi,

Ikeniä istutteli.

450. Tuwan tuomisen rakenti,

Laitti huonehen hawusen,

Käski maata talwikauen,

Asua ajat pahimmat,

Ilman soita soutamatta,

455. Wiitoja witasematta,

Kangasta kapuamatta,

Ahowiertä astumatta.

Sielt' on saatuna hopia,

Kultamme kuletettuna."

460. Wäki nuori noin sanowi,

Wäki wanha wieretteli:

"Mitä tehen metsä mielty,

Kuta tehen korpi kostu,

Ihastu salon isäntä,

465. Taipu ainonen Tapio?

Oliko keihon keksimistä,

Eli ampujan aloa?"

Waka wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

470. "Hywin meiän metsä mielty,

Hywin meiän korpi kostu,

Ihastu salon isäntä,

Taipu ainonen Tapio.

Mielikki metsän emäntä,

475. Tellerwo Tapion waimo,

Heitti kylmille kotinsa,

Asunmaansa autiaksi,

Läksi tietä neuomahan,

Rastia rakentamahan,

480. Tien wieriä wiittomahan,

Matkoa opastamahan.

Weisti pilkat pitkin maita,

Rasti waarohin rakoja,

Tuli kullan muuttelohon,

485. Hopian wajehtelohon.

Ei ollut keihon keksimistä,

Eikä ampujan aloa,

Itse wieri wempeleltä,

Horjahti hawun selältä,

490. Puhki kultasen kupunsa,

Halki marjasen mahansa;

Risut rikko rintapäänsä,

Hawut watsansa hajotti."

"Ohtoseni ainoseni,

495. Mesikämmen kaunoseni!

Jo nyt on tässä luien luske,

Luien luske, päien pauke,

Kowa hammasten kolina.

Otan nenän oholtani,

500. Wainun tuntemattomaksi;

Otan korwan oholtani,

Korwan kuulemattomaksi;

Otan silmän oholtani,

Silmän näkemättömäksi."

505. Siitä wanha Wäinämöinen

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Sen nyt mieheksi sanoisin,

Urohoksi arweleisin,

Joka umpiluut lukisi,

510. Sarjahampahat sanoisi,

Alla luisten polwiensa,

Rautasten rusamiensa."

Itse umpiluut lukewi

Sarjahampahat sanowi,

515. Alla luisten polwiensa,

Rautasten rusamiensa.

Otti hampahat oholta,

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Ohtonen metsän omena,

520. Metsän kaunis källeröinen!

Wiel' on maata käyäksesi,

Saloa sawotaksesi.

Lähe nyt kuulu kulkemahan,

Rahan armas astumahan,

525. Tästä pienestä pesästä,

Matalaisesta majasta;

Tukela on tuwassa olla,

Läyli lasten lämpimessä.

Tästä tänne tie menewi,

530. Rata uusi urkenewi,

Wasten warwikkomäkeä,

Kohti wuorta korkiata,

Petäjähän pienosehen,

Honkahan hawusatahan;

535. Hywä siin' on ollaksesi,

Armas aikaellaksesi;

Sihen tuuli turwan tuopi,

Aalto ahwenen ajawi;

Siwullais on siikasaari,

540. Luonasi lohiapajas.

Sano täältä saatuasi,

Metsolahan mentyäsi:

Ei siellä pahoin pietty

Urohoisessa mäessä,

545. Miehisessä joukkiossa;

Sima siellä syötettihin,

Mesi nuori juotettihin,

Oluet ositettihin."

Waka wanha Wäinämöinen

550. Jo tuosta tuli kotihin;

Wäki nuori noin sanowi,

Kansa kaunis lausutteli:

"Minne nyt saatit saalihisi,

Ehätit erän wähäsi?

555. Lienet jäälle jättänynnä,

Uhkuhun upottanunna,

Eli suohon sortanunna,

Kankahasen kuiwanunna?"

Waka wanha Wäinämöinen

560. Sanan wirkko, noin nimesi:

"Oisin jäälle jättänynnä,

Uhkuhun upottanunna,

Siinä koirat siirteleisi,

Linnut liiat peitteleisi;

565. Oisin suohon sortanunna,

Kaiwanunna kankahasen,

Siinä toukat turmeleisi,

Söisit mustat muurahaiset.

Empä jäälle jättänynnä,

570. Uhkuhun upottanunna,

Enkä suohon sortanunna,

Kankahasen kaiwanunna;

Tuonne saatin saalihini,

Ehätin erän wähäni,

575. Kultakunnahan kukulle,

Waskiharjun hartialle;

Panin puuhun puhtahasen,

Honkahan hawusatahan,

Oksille olowimmille,

580. Lehwille leweimmille,

Ikenin itähän iskein,

Silmin luoen luotehesen,

Kaltoin kaarnapohjasehen;

En latwahan laskenunna,

585. Siinä tuuli turmelisi,

Ahawa pahoin panisi."

Siitä wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi saatti:

"Anna toisteki jumala,

590. Wastaki wakainen luoja

Näin näissä elettäwäksi,

Toiste laulaeltawaksi

Näissä häissä pyylypojan,

Pihlajattaren pioissa,

595. Tuomettaren juomingissa.

Anna wastaki jumala,

Toisteki totinen luoja

Rastia rakettawiksi,

Puita pilkoteltawiksi

600. Urohoisessa wäessä,

Miehisessä joukkiossa.

Anna wastaki jumala,

Toisteki totinen luoja

Soiwaksi Tapion pillin,

605. Metsän pillin piukowaksi

Näillä pienillä pihoilla,

Kapehille käytäwillä."

Yheksäskolmatta Runo.

Alkaisi mielihywissään kannelta soittaa Wäinämöinen, waan makaapi

wielä meren pohjassa kanteleensa. Saapi rautasen harawan, annaksen

merta haroamaan, ei keksi kaonnutta soittoa. Kotia tiellä kuulee

koiwun itkewän. Kysyttyä, mitä itki, wastaa koiwu pahoja päiwiä

itkewänsä ja kertoilee kaiken mielalansa. Kieltää itkemästä

Wäinämöinen wielä iloksi huolten muuttuwan. Laatii paikalla

kanteleksi, saapi tammesta naulat ja kielet laulawan neien

hiwuksista. Niin istuu uutta kanteletta soittamaan, eikä ollut, jota

soitollansa ei saanut liikutetuksi.

Waka wanha Wäinämöinen

Arwelewi aiwossansa:

"Jo nyt soitanto käwisi,

Ilon teentä kelpoaisi,

5. Näillä pienillä pihoilla,

Kapehilla käytäwillä,

Waan on kantelo kaonnut,

Iloni ikäti mennyt;

Waan on kantelo kaonnut,

10. Iloni ikäti mennyt,

Kalasehen kartanohon,

Lohisehen louhikkohon,

Ahin hauin haltioille,

Wellamon ikiwäelle.

15. Harwon Ahti antanewi,

Kun on kerran keksinynnä."

Waka wanha Wäinämöinen

Meni sepponsa pajahan,

Sanan wirkko, noin nimesi:

20. "Oi sie seppo Ilmarinen!

Tao rautanen harawa,

Warsi waskinen walaos,

Jolla ma meret haroan

Laposille aallot lasken,

25. Saaha harppu hauinluinen,

Kantele kalanewänen,

Kalasesta kartanosta,

Lohisesta louhikosta."

Se on seppo Ilmarinen,

30. Takoja iän ikuinen,

Tako rautasen harawan,

Warren waskisen wanuwi;

Tako piit satoa syltä,

Warren wiittä walmisteli.

35. Siitä wanha Wäinämöinen

Otti rautasen harawan,

Läksi selwille wesille,

Ulapoille aukeille;

Harawoipi rannan raiskat,

40. Ruowon ruusut, kaislan kaikut

Tukulle meret tukusi,

Laposille lasketteli.

Eipä löynnyt, ei tawannut,

Hauinluista harppuansa,

45. Iki mennyttä iloa,

Kaounutta kanteletta.

Siitä wanha Wäinämöinen

Jo kohin kotia astu

Alla päin, pahoilla mielin,

50. Kaiken kalella kypärin.

Niin aholla seisotaksen,

Katseleksen, kuunteleksen,

Kuuli koiwun itkewänsä,

Puun wisan wetistelewän.

55. Kysytteli, lausutteli:

"Mit' itket wihanta koiwu,

Wesalehti wierettelet,

Wyöhyt walkia walitat?

Ei sua sotahan wieä,

60. Ei tahota tappelohon."

Koiwu taiten wastaeli.

Puu wisanen wieretteli:

"Niin ne muutamat sanowi,

Moniahat arwelewi,

65. Eläwän minun ilossa,

Riemussa remuelewan;

Minä hoikka huolissani,

Ikäwissäni ilotsen,

Panen pakkopäiwissäni.

70. Typeryyttä tyhjä itken,

Wajouttani walitan;

Kun olen kowin osaton,

Tuiki waiwanen waraton,

Näillä paikoilla pahoilla,

75. Lakeilla laitumilla.

Useinpa minun polosen,

Usein polon alasen,

Paimenet pahat kesällä

Puhki wiiltäwät pukuni,

80. Halki mahalasen mahani.

Usein minä polonen,

Usein polon alanen,

Näillä paikoilla pahoilla,

Lakehilla laitumilla,

85. Karsitahan kaskipuiksi,

Pinopuiksi pilkutahun,

Kolmasti tänä kesänä,

Tänä suurena suwena,

Miehet allani asuiwat,

90. Kirwestänsä kitkuttiwat,

Mun polosen pään waralle,

Warten kauloa katalan.

Tuota itken tuon ikäni,

Puhki polweni murehin,

95. Kun olen kowin osaton,

Tuiki waiwanen waraton,

Kowan ilman kohtelossa,

Talwen tullessa tukelan.

Jopa aina aikaisin

100. Murhe muowon muuttelewi,

Huoli päätäni panewi,

Kaswot käypi kalweheksi,

Muistellessa mustat päiwät,

Pahat ajat arwellessa.

105. Siitä tuuli tuskat tuopi,

Pakkanen pahimmat päiwät;

Tuuli turkkia tuhuwi,

Lempo lehet leikkoawi,

Jotta aiwan alastonna

110. Palelen pahalla säällä,

Pakkasen pahan käsissä,

Koprissa kowan wihurin."

Sano wanha Wäinämöinen:

"El' itke wihanta koiwu,

115. Wesalehti wierettele,

Wyöhyt walkia walita.

Saan ma itkusi iloksi,

Murehesi muuksi muutan,

Käännän huolesi huwiksi."

120. Siitä wanha Wäinämöinen

Weisti käyreä wisasta,

Koppoa kowasta puusta,

Kanteletta koiwuesta.

Weisteli kesäsen päiwän,

125. Kalkutteli kanteletta,

Nenässä utusen niemen,

Päässä saaren terhenisen.

Saip' on koppa kanteletta,

Emäpuu iloa uutta,

130. Koppa koiwusta lujasta,

Emäpuu wisaperästä.

Siitä wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Tuoss' on koppa kanteletta,

135. Emäpuu iki iloa,

On koppa kowasta puusta,

Emäpuu wisaperästä;

Mistä naulat saatanehe,

Piättimet perittänehe?"

140. Kaswo tammi tanhualla,

Puu pitkä pihan perällä,

Tammessa tasaset oksat,

Joka oksalla omena,

Omenalla kultapyörä,

145. Kultapyörällä käkönen.

Niin käki kukahtelewi

Wirkaten sanoa wiisi,

Kukahellen kuuennenki.

Kuita suusta kumpuawi,

150. Hopia walahtelewi,

Kultaselle kunnahalle,

Hopeaiselle mäelle.

Siit' on naulat kantelehen,

Piättimet wisaperähän.

155. Waka wanha Wäinämöinen

Siitä noin sanoiksi wirkki:

"Nyt on naulat kantelessa,

Piättimet wisaperässä,

Käen kullan kukkumasta,

160. Hopiaisen huolinnasta;

Wielä uupuwi wähäsen,

Wiittä kieltä kanteloinen;

Mistä kielet saatanehe,

Jouhet jouatettanehe?"

165. Itki immikkö aholla,

Nuori neitonen norolla;

Eipä impi itkenynnä,

Ei warsin ilonnukkana.

Laulo iltansa kuluksi,

170. Auringon alimenoksi,

Miehen toiwossa tulewan,

Sulhon saawan suosiossa.

Waka wanha Wäinämöinen

Kuulewi kujertelewan,

175. Lapsukaisen laulelewan;

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Anna impi hapsiasi,

Neitonen hiwuksiasi;

Tuo minulle hiwusta wiisi,

180. Kuusi hastasi kuleta,

Saisin kielet kantelehen,

Äänyet iki ilohon."

Anto impi hapsiansa,

Neitonen hiwuksiansa;

185. Antopa hiwusta wiisi,

Kuusi hastansa kuletti.

Siit' on kielet kantelessa,

Äänyet iki ilossa.

Siitä wanha Wäinämöinen

190. Itse rupesi runoille,

Istuwi ilon teolle,

Kiwiselle portahalle,

Petäjäisen pienan päähän,

Rahin rautasen nenähän.

195. Sowitteli soittoansa,

Laaitteli lauluansa,

Pani soiton soittamahan,

Laski äänen laulamahan.

Jop' on wirkki puu wisanen,

200. Wesalehti leikittäwi,

Kukkuwi käkösen kulta,

Hiwus impyen ilosi.

Sormin soitti Wäinämöinen,

Kielin kanterwo pakasi;

205. Notkot nousi, mäet aleni,

Ylähäiset maat aleni,

Alahaiset maat yleni,

Wuoret waskiset wawahti,

Kaikki kalliot kajahti,

210. Kannot hyppi kankahilla,

Kiwet rannalla rakoili,

Mäellä pelmusi petäjät.

Kuuluwi soria soitto,

Kuulu kuutehen kylähän,

215. Pitäjähän seitsemähän.

Lintuja liki tuhatta

Lenti luoksi Wäinämöisen,

Luoksi laulajan urohon.

Kotka kun kotona kuuli

220. Sen sulosen Suomen soiton,

Heitti pentunsa pesähän,

Lenti mailta wierahilta,

Kanteletta kuulemahan,

Iloa imehtimähän.

225. Korwen ukko koirinensa

Tanssiwi tasajalassa,

Tehessä isän iloa,

Soitellessa Wäinämöisen.

Siinä wanha Wäinämöinen

230. Kyllä soitteli somasti,

Kajahutti kaunihisti;

Kun han soitteli kotona,

Huonehessa honkasessa,

Niin katot kajahteliwat,

235. Ikkunat ilotteliwat,

Silta soitti sorsanluinen,

Laki kultanen kulisi.

Kun han kulki kuusikossa,

Waelti petäikössä,

240. Kuusoset kumartelihen,

Männyt määllä kääntelihen,

Käpöset keolla wieri,

Hawut juurelle hajosi.

Kun han liikahti lehossa,

245. Lehot leikkiä pitiwät;

Kun han astahti aholle,

Kukat kulkiwat kutuhun,

Wesat nuoret notkahteli.

Kolmekymmenes Runo.

Wäinämöinen ja Joukahainen tapaawat toinen toisensa tiellä.

Joukahainen itsensä parempana pitäwä ei wäistä ja alkaa kaikenlaisia

kertoella, josta ymmärtäisi toinenki jo ylemämmän kohanneensa.

Wasta wiimmen Joukahaisen maailman alkutöitä muistellessa sanoo

Wäinämöinenki tietonsa, itsensä näissä töissä osallisna olleen.

Wieläkänä ei heittäwä Joukahainen uhkaa Wäinämöisen laululla woittaa.

Tästä syäntyy Wäinämöinen ja laulaa paikalla kainaloista asti maan

sisähän Joukahaisen. Jo tuskautuwa Joukahainen rukoilee Wäinämöistä

itsiänsä wapahuttamaan luwaten esinnä muita ja wiimmen ainoan

sisarensa lunnaaksi. Päästää miehen Wäinämöinen. Joukahainen itkien

kotiin, äitillensä kertoo jo sisarensa Wäinämöiselle luwanneen.

Ei olewan itkettäwätä, emo, jo kauan toiwoneensakin Wäinämöistä

langoksensa.

Waka wanha Wäinämöinen

Matkojansa mittelewi,

Toinen nuori Joukahainen

Ajoa suhuttelewi.

5. Tulit tiellä wastatusten,

Rahis puuttu rahkehesen,

Aisa aisahan takellu,

Wemmel wempelen nenähän.

Wesi tippu wempelestä,

10. Raswa rahkehen nenästä.

Siinä seiso Wäinämöinen,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Siirry tieltä Joukahainen,

Sie olet nuorempi minua."

15. Se on nuori Joukahainen

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Wähä miehen nuoruesta,

Nuoruesta, wanhuesta,

Kenpä tieolta parempi,

20. Sen on tiellä seisominen;

Kenpä tieolta wähempi,

Sen on tieltä siirtyminen."

Sano wanha Wäinämöinen:

"Kun ollet tieolta enämpi,

25. Sano korwin kuullakseni,

Mitäpäs enemmän tieät."

Sano nuori Joukahainen:

"Tieänpä minä jotaki:

Pohjola porolla kynti,

30. Etelä emähewolla,

Takalappi tarwahalla.

Siiall' on siliät pellot,

Tawilla laki tasanen;

Hyw' on hylkehen eleä,

35. Joopi wettä wiereltänsä,

Luotahan lohia syöpi,

Siwultansa siikasia.

Hauki hallalla kutewi,

Suukonna kowalla säällä;

40. Ahwen arka märkähäntä

Sykysyt sywillä uipi,

Kesät kuiwilla kutewi;

Käypi särki säärtä lyöen,

Lohi konstin koipiellen."

45. Sillon wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Niin mitä enemmän tieät,

Ulommaksi arwaelet?"

Sano nuori Joukahainen:

50. "Tieän siitäki etemmä,

Ulommaksi arwaelen:

Puut pitkät Pisan mäellä,

Hongat Hornan kalliolla.

Paju on puita ensimmäinen,

55. Paju puita, mätäs maita,

Kiiskinen ween kaloja,

Ilman lintuja tiainen,

Kyytöläinen käärmehiä.

Tulen synty taiwosesta,

60. Wuoresta wetosen synty,

Alku rauan ruostehesta."

Waka wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Niin mitä enemmän tieät,

65. Ulommaksi arwaelet?

Sano tarkkoja tosia,

Muisteloita muinosia."

Sano nuori Joukahainen:

"Tieän kuitenki wähäsen,

70. Muistan ajan muutamankin

Muistan meret kynnetyksi,

Kalahauat kaiwetuksi,

Siweret sywennetyksi,

Sarkajaot sauotuksi,

75. Mäet mullermoitetuksi,

Wuoret luowuksi kokohon,

Ilman pielet pistetyksi,

Taiwon kaaret kannetuksi,

Taiwoset tähytetyksi."

80. Sillon wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Lapsen tieto, naisen muisti,

Ei ole partasuun urohon.

Omat on meret kyntämäni,

85. Meren kolkot kuokkimani,

Kalahauat kaiwamani,

Siweret sywentämäni,

Sarkajaot sauomani,

Mäet mullermoittamani,

90. Kiwet luomani kokohon;

Olin ma miessä kolmantena

Ilman pieltä pistämässä,

Taiwon kaaria kantamassa,

Taiwoa tähyttämässä."

95. Siinä nuori Joukahainen

Murti suuta, wäänti päätä,

Murti mustoa hawenta,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Tieän wieläki wähäsen,

100. Ulommaksi ymmärtelen;

Tuonne laulan tuhman miehen,

Laulan lastuiksi wesille,

Lumpehiksi lainehille."

Siitä suuttu Wäinämöinen,

105. Siitä suuttu ja häpesi.

Itse loihen laulamahan,

Sai itse sanelemahan;

Ei oo laulut lasten laulut,

Lasten laulut, naisten naurut,

110. Waan on partasuun urohon,

Joit' ei laula kaikki lapset,

Eikä poiat puoletkana,

Kolmannetkana kosiat,

Nykysessä nuorisossa,

115. Polwessa ylenewässä.

Laulo wanha Wäinämöinen,

Järwet läikky, maa järisi,

Wuoret waskiset wapisi,

Paaet wahwat paukahteli,

120. Kiwilinnat liikahteli,

Tornit maahan torkahteli,

Portit Pohjolan repesi,

Ilman kaaret katkieli.

Laulo nuoren Joukahaisen,

125. Laulo suohon suoniwöistä,

Niittuhun nisälihoista,

Kainaloista kankahasen.

Laulo koiran Joukahaisen

Kynsin kylmähän kiwehen,

130. Hampahin wesihakohon;

Laulo jousen Joukahaisen

Kaariksi wesien päälle;

Laulo nuolet Joukahaisen

Hawukoiksi kiitäwiksi;

135. Laulo pystysän kypärin

Otawaisten olkapäille;

Laulo haljakan sinisen

Hattaroiksi taiwahalle;

Laulo ussakan utusen

140. Halki taiwahan tähiksi.

Itse nuori Joukahainen

Jo on suossa suoniwöistä,

Niitussa nisälihoista,

Kainaloista kankahassa.

145. Se siitä hywin pahastu,

Toki wiimmen tuskautu,

Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

"Oi sie wiisas Wäinämöinen,

150. Tietäjä iän ikuinen.

Pyörrytä pyhät sanasi,

Peräytä lausehesi,

Päästä tästä pälkähästä,

Tästä seikasta selitä."

155. Se on wiisas Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Niin mitä minulle annat,

Kun pyörrän pyhät sanani,

Peräytän lauseheni?"

160. Sano nuori Joukahainen:

"Ompa mulla kaarta kaksi,

Toinen tarkka ammunnalta,

Toinen lyömähän riwiä;

Ota niistä jompikumpi."

165. Sano wanha Wäinämöinen:

"Katson ma päälle kaariesi;

Huolin hurja jousistasi;

On kaari itselläniki

Kahta mointa kallehimpi,

170. Kahta kolmia parempi.

Ei ole kaaren kantajaa,

Eikä nuolen noutajaa;

Mitä annat lunnahaksi?"

Sano nuori Joukahainen:

175. "On minull' oritta kaksi,

Toinen tarkka askelelta,

Toinen käymähän ripiä;

Ota niistä jompikumpi,

Päästä tästä pälkähästä

180. Tästä seikasta selitä."

Sano wanha Wäinämöinen:

"Katson päälle orittesi,

Suren sukkajalkojasi;

On ori itselläniki

185. Kahta kolmia parempi,

Wiittä kuutta wirkiämpi,

Jonk' on lampi lautasilla,

Wesi selwä selkäluilla,

Syö se heinät hettehestä,

190. Ween pilwestä pitäwi.

Ei ole oron ottajoa,

Suwikunnan suitsioa,

Warsan wiejeä waolle;

Mitä annat lunnahaksi?"

195. Sano nuori Joukahainen:

"On mulla sisar koissa,

Jok' on warrelta walittu,

Sekä kaunis kaswannolta;

Annan ainoan sisaren,

200. Lainoan emoni lapsen,

Polwiseksi puolisoksi,

Wanhan päiwäsi waraksi.

Sie pyörrä pyhät sanasi,

Peräytä lausehesi,

205. Päästä tästä pälkähästä,

Tästä seikasta selitä."

Sillon wanha Wäinämöinen

Pyörrytti pyhät sanansa,

Perähytti lausehensa.

210. Itse nuori Joukahainen,

Alla päin, pahoilla mielin,

Kaiken kallella kypärin,

Itkeä wetistelewi,

Kotihinsa tullessansa.

215. Isä pääty ikkunassa

Emo aittojen wajoilla.

Emo ennätti kysyä,

Waimo wanha tutkaella:

"Mitä itket poikueni,

220. Waiwan nähtyni walitat?"

Sano nuori Joukahainen:

"Ohoh maammo kantajani,

Oi emo ylentämäni!

Ompa syytä itkiällä,

225. Waiwoja wetistäjällä.

Tuota itken tuon ikäni,

Puhki polweni murehin,

Annon ainoan sisaren,

Lainasin emoni lapsen,

230. Wanhalle Wäinämöiselle,

Ikuiselle tietäjälle.

Annon wanhalle waraksi,

Turwaksi tutisewalle."

Emo kahta kämmentänsä,

235. Hyrehti molempiansa,

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Ellös itke poikueni,

Ei ole itettäwiä;

Tuota toiwoin tuon ikäni,

240. Puhki polweni halasin,

Suwukseni suurta miestä,

Wäwykseni Wäinämöistä,

Laulajoa langokseni."

Yhesneljättä Runo.

Wäinämöinen metsässä, wastan taitannassa tapaa Joukahaisen sisaren.

Warottaa tyttöä tästälähin waan hänelle mielimään. Tyttö wesisilmissä

kotiin, äitillensä kertoo metsässä Kalewaisen tulleen, häntä

itsellensä kaswamaan käskeneen. Emo tyttöänsä kieltää millänsäkään

olemasta, aittaan menemään ja siellä parahisin waatteisin pukemaan.

Tyttö emonsa silmiltä pihalle, siellä yhä itkee wetistelee. Kysywälle

emolle mitä yhtäläiseen itki wastaa ennen meren pohjaanki kun

wanhalle Wäinämöiselle menewänsä. Niin katosi mereen tytti. Tuli nyt

emonki wuoro itkeä; itki jotta kolme kokonaista jokea kyyneleistä

kaswo. Waan tytti Wäinämöisen moniaasti onkiessa puuttu kalana

onkeen. Wäinämöinen esinnä kyllä ouoksi katsoo, wiimmen luulee

loheksi. Ottaa weitsen, alkaa halki leikata, niin kala käsistä

luiskahti mereen ja ilmottihen. Pyytää Wäinämöinen wielä toiste

tulemaan; ei tullut. Niin Wäinämöinen kylläki murehtii, kun ei

älynnyt pitää kauan kaiwattua tyttöä. Wielä unissaki kuwailee jo

olewan tytön saamattomassa.

Sisar nuoren Joukahaisen,

Ainoa emonsa lapsi,

Läksi wastoa metsästä,

Wastan päitä warwikosta.

5. Taitto wastan taatollensa,

Toisen taitto maamollensa,

Kolmatta kohotteleksen

Nuorimmalle weiollensa.

Tuli wanha Wäinämöinen,

10. Sanan wirkko, noin nimesi:

"Kaswa tyttö minussa mielin,

Elä muissa nuorisoissa;

Kaswa kaioissa somissa,

Weny werkawaattehissa,

15. Kaswa leiwän kannikalla,

Wehnäleiwän wiploisilla."

Neiti itkien kotihin,

Kallotellen kartanolle.

Isä pääty ikkunassa

20. Kirweswartta wuolemassa:

"Mitä itket tytti raukka,

Tytti raukka, neiti nuori?"

"Ompa syytä itkiällä,

Waiwoja wesistäjällä.

25. Sitä itken taattoseni,

Kirpo risti rinnaltani,

Kari wyöstäni karisi;

Rinnalta hopiaristi,

Kari kulta wyöhyestä."

30. Weljekset weräjän suussa

Laitioita laatimassa:

"Mitä itket sisko raukka,

Sisko raukka, neiti nuori?"

"Ompa syytä itkiällä,

35. Waiwoja wesistäjällä.

Sitä itken weikkoraukat,

Kirpo sormus sormestani,

Helmet kaulasta helisi;

Kultasormus sormestani,

40. Kaulasta hopiahelmet."

Sisarekset sillan päässä

Wyötä kullaista kutowat:

"Mitä itket sisko raukka,

Sisko raukka, neiti nuori?"

45. "Ompa syytä itkiällä,

Waiwoja wesistäjällä.

Sitä itken siskoraukat,

Kirpo kullat kulmiltani,

Hopiat hiwuksiltani,

50. Sinilangat silmiltäni,

Punalangat pääni päältä."

Emo aitan kynnyksellä

Woita kirnussa pesewi:

"Mitä itket tytti raukka,

55. Tytti raukka, neiti nuori?"

"Ompa syytä itkiällä,

Waiwoja wesistäjällä.

Sitä itken maammoseni,

Läksin wastoa metsästä,

60. Wastan päitä warwikosta;

Taiton wastan taatolleni,

Toisen taiton maamolleni,

Kolmatta kohottelimma

Nuorimmalle weiolleni.

65. Osmonen norosta nousi,

Kalewainen kastemailta:

Kaswa neiti minussa mielin,

Elä muissa nuorisoissa;

Kaswa kaioissa somissa,

70. Weny werkawaattehissa,

Kaswa leiwän kannikalla,

Weny leiwän wiplosilla."

"El' oo neiti milläkänä,

Emon tuoma tuollakana;

75. Astu aittahan mäellä,

Kalkuttele kartanolle;

Kolm' on aittoa mäellä,

Awaos parahin aitta.

Syö sie siellä wuosi woita,

80. Tulet muita muolahampi;

Syö toinen sian lihoa,

Tulet muita sirkiämpi;

Kolmas kuore kokkaroita,

Tulet muita kaunihimpi.

85. Siell' on arkku arkun päällä,

Lipas lippahan lomassa;

Awaos parahin arkku,

Kimahuta kirjokansi,

Siin' on kuusi kultawyötä,

90. Seitsemän sinihamoista.

Pane päällesi parainta,

Komehinta kaulallesi,

Ripeintä rinnoillesi,

Warrellesi walkeinta."

95. Meni itkien pihalle,

Kallotellen kartanolle.

Illat itki ikkunassa,

Aamut aitan kynnyksellä,

Päiwäkauet kartanolla,

100. Kuukauet kujaisten suilla.

Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

"En minään ennen ollut

Mustin muita neitosia,

105. Kalpeampi ween kaloja,

Tulin muita mustemmaksi,

Kalpeammaksi kaloja."

Meni emo katsomahan

Kolme yötä oltuansa:

110. "Mitä itket tytti raukka,

Nuorra saatuna walitat?"

"Ompa syytä itkiällä,

Waiwoja walittajalla;

Sitä itken maammoseni,

115. En mä wanhalle menisi,

Ikiwanhalle waraksi,

Turwaksi tutisewalle,

Suojaksi sopun kululle;

Menisin minä merehen,

120. Alle aawojen sywien,

Sisareksi siikasille,

Weikoksi ween kaloille.

Hyw' ompi meressä olla,

Alla aaltojen asua,

125. Sisarena siikasilla,

Weikkona ween kaloilla;

Siika silmäni pesisi;

Hauki pääni harjoaisi."

Meni aittahan mäellä,

130. Kallotteli kartannolle.

Kolm' on aittoa mäellä,

Aukasi parahan aitan.

Siell' on arkku arkun päällä,

Lipas lippahan lomassa.

135. Aukasi parahan arkun,

Kimahutti kirjokannen;

Löysi kuusi kultawyötä,

Seitsemän sinihamoista.

Pani kullat kulmillensa,

140. Hopiat hiwuksillensa,

Sinilangat silmillensä,

Punalangat päänsä päälle.

Pani päällensä parasta,

Kaulallensa kaunihinta,

145. Ripehintä rinnoillensa,

Warrellensa walkehinta.

Siitä syöstihen merehen,

Alle aawojen sywien,

Sisareksi siikasille,

150. Weikoksi ween kaloille.

Emo aittahan tulewi

Kolme yötä oltuansa:

"Minn' on saanut tytti raukka?

Jo on kuollut tytti raukka;

155. Mennyt lietohon merehen,

Alle aawojen sywien,

Sisareksi siikasille,

Weikoksi ween kaloille.

Sisarena siiat syöpi,

160. Ween kalat weikkonansa."

Siitä emo itkemähän,

Kyynelwierus wieremähän.

Wieri kyynel, wieri toinen,

Wieri wetrehet wetensä,

165. Ihopäillä itkewillä,

Muheilla muotopäillä,

Wieri poskille polosen.

Wieri kyynel, wieri toinen,

Wieri wetrehet wetensä,

170. Polosilta poskiltansa,

Ripeille rinnoillensa.

Wieri kyynel, wieri toinen,

Wieri wetrehet wetensä,

Ripehiltä rinnoiltansa,

175. Hienosille helmoillensa.

Wieri kyynel, wieri toinen,

Wieri wetrehet wetensä,

Hienosilta helmoiltansa,

Sulkkusille sukkasille.

180. Wieri kyynel, wieri toinen,

Wieri wetrehet wetensä,

Sulkkusilta sukkasilta,

Kautokengän kantasille.

Wieri kyynel, wieri toinen,

185. Kanto wetrehet wetensä,

Kautokengän kantasilta

Maahan alle jalkojensa.

Wieri maahan maan hywiksi,

Wetehen ween hywiksi.

190. Niin kaswo jokea kolme

Yhen ihmisen itusta,

Yhen immen kyyneleistä.

Kaswawi joka jokehen

Kolme koskea kowoa,

195. Yhen ihmisen itusta,

Yhen immin kyyneleistä.

Kaswo kolmin luotoloita

Joka kosken kuohuwille;

Kolmin koiwuja yleni

200. Joka luowon partahalle;

Sai siitä käkeä kolme

Koiwuloihin kukkumahan.

Yksi kukku lemmen, lemmen,

Lapselle lemmettömälle,

205. Toinen kukku armon, armon,

Armottomalle emolle,

Kolmas kukku sulhon, sulhon,

Sulhottomalle tytölle.

Siitä wanha Wäinämöinen

210. Oli ongella olia,

Käeksellä käänteliä,

Nenässä utusen niemen,

Päässä saaren terhenisen.

Otti ongen taskustansa,

215. Wäkärauan wäskystänsä;

Ongetteli ongellansa,

Takrallansa tarkotteli.

Wapa waskinen wapisi,

Hopiainen siima sinku,

220. Nuora kultanen kulisi

Jo päiwänä muutamena,

Huomenna monikahana,

Kala otti onkehensa,

Tarttu takrarautahansa.

225. Sen weti wenosehensa,

Talu talkapohjahansa.

Katselewi, kääntelewi,

Sanan wirkko, noin nimesi.

"Mi on kummasen kuwannut?

230. Emp' on tuota tunnekkana.

Siliähk' on siikaseksi,

Kuliahka kuujaseksi,

Haliahka haukiseksi,

Emätön emäkalaksi,

235. Räpylätön hylkeheksi,

Ihala imehnoseksi,

Pääriwaton neitoseksi,

Wyötön Wäinön tyttöseksi,

Korwiton kotiomaksi;

240. Luonnonko lohikalaksi?"

Wyöll' on weitsi Wäinämöisen,

Pää hopia huotrassansa,

Lohi leikkaellaksensa,

Kala palstoin pannaksensa,

245. Satronaisiksi saroiksi,

Lohisiksi lounahiksi,

Paaston ajaksi paloiksi.

Alko lohta leikkaella,

Weitsin wiilteä kaloa;

250. Lohi loiskahti merehen,

Kala kirjo kimmeltihen,

Pohjasta punasen purren,

Emästä eriwenehen.

Äsken päätänsä ylenti,

255. Oikiata olkapäätä,

Wasempia warpahia,

Sormia nimettömiä,

Wihurilla wiiennellä,

Kupehella kuuennella.

260. Nosti kättä oikiata,

Näytti salkoa wasenta,

Seitsemmännellä selällä,

Aallolla yheksännellä.

Sieltä noin sanoiksi wirkki:

265. "Ohoh sinua ukko utran!

Kun et tuntenut piteä

Ween wiimmeistä tytärtä,

Ahin lasta ainokaista,

Wellamon wetistä neittä.

270. En ollut lohi punanen;

Olin sisar Joukahaisen,

Kuta pyyit kuun ikäsi,

Puhki polwesi halasit.

Enk' ollut minä tulewa

275. Lohi leikkoallaksesi,

Kala wiploin wiilläksesi,

Eli palstoin pannaksesi,

Aamusiksi atrioiksi,

Murkkinaisiksi muruiksi,

280. Lohisiksi lounahiksi,

Paaston ajaksi paloiksi."

Sano wanha Wäinämöinen:

"Miksi sie tulit minulle."

"Olinpa minä tulewa

285. Kainaloiseksi kanaksi,

Ikuseksi istujaksi,

Polwiseksi puolisoksi.

Tulin wanhalle waraksi,

Turmaksi tutisewalle,

290. Sun sian lewittäjäksi,

Pään alasen laskiaksi,

Pirtin pienen pyyhkiäksi,

Lattian lakasiaksi,

Tulen tuojaksi tupahan,

295. Walkian wirittäjäksi,

Olutkannun kantajaksi,

Atrian asettajaksi."

Sano wanha Wäinämöinen

Alla päin pahoilla mielin:

300. "Oi sie sisar Joukahaisen.

Woi sie tulla toinen kerta."

Ei eneä tullukkana,

Itse aaltohin aleni.

Tuonne waipu wastikänä,

305. Ween kalwosta katosi,

Kiwen kirjawan sisähän,

Maksan karwasen malohon.

Siitä wanha Wäinämöinen

Alla päin pahoilla mielin,

310. Kaiken kallella kypärin,

Kotihinsa tullessansa,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Ohoh hullu hulluuttani,

Mieleltä wäheyttäni!

315. Olipa minullai mieltä,

Ajatusta annettuna,

Syäntä suurta surwottuua;

Oli ennen aikoinansa,

Waan ei nyt nykysin aion.

320. Nyt on mieli melkiässä,

Ajatukset arwosessa,

Kaikki toimi toisialla.

Jota toiwoin tuon ikäni,

Puhki polweni halasin,

325. Äsken tuli onkeheni,

Tarttu takrarautahani,

Waan en tuntenut piteä,

Ween wiimmeistä tytärtä,

Ahin lasta ainoata,

330. Wellamon wetistä neittä.

Sano nyt Untamo unesi,

Makuhusi maan wenyjä,

Missä Wuojela eläwi,

Neiot Wellamon wenywi."

335. Sano Untamo unensa,

Makuhunsa maan wenyjä:

"Tuolla Ahtola asuwi,

Neiot Wellamon wenywi,

Alla aaltojen sywien,

340. Selässä meren sinisen,

Kirjawan kiwen sisässä,

Maksan karwasen malossa.

Siellä Ahtola asuwi,

Neiot Wellamon wenywi,

345. Pikkusessa pirttisessä,

Kamarissa kaitasessa,

Saan lukkojen takana,

Tuhansin awaimien."

Kahesneljättä Runo.

Marjatta kauan neitenä kotona ollut joutuu paimeneen, syöpi

kummanlaisen marjan, josta hänelle syntyy poika. Tuoan pappi lasta

ristimään, kysyy pappi ku saataisi isättömän pojan tuomariksi.

Saahaan wanha Wäinämöinen, tuomitsee poian suohon wietäwäksi. Aukasee

suunsa kaksiwiikkonen lapsi ja pakisee jo wäärin tuominneeksi. Siittä

suuttuwa Wäinämöinen jo laulaksen poies eläwien luota, kantelen

ainoastansa muistoksi jälelle jättäwä.

Marjatta koria kuopus

Kaswo koissa korkiassa;

Hirren kynnystä kulutti

Hienosilla helmoillansa,

5. Kamanoa kaksi hirttä

Pätöwillä pääriwoilla,

Siltalauan lattioa

Kautokengän kantasilla.

Marjatta koria kuopus

10. Aina piikuen pitänyt,

Aina ollut neityenä,

Pantu on lehmän lypsentähän.

Lypsi lehmät leppehesti,

Muut on kaikki lehmät lypsi,

15. Senpä heitti lypsämättä,

Ku oli häirynyt härille.

Marjatta koria kuopus

Aina piikuen pitänyt,

Aina ollut neityenä

20. Oli kirkkohan menewä.

Sai oronen waljahisin,

Puna puikkojen etehen,

Ei istu oron rekehen.

Pantu on tamma waljahisin,

25. Ruskia reen etehen,

Ei istu rekehen tamman,

Jok' oli ollut upehilla.

Pantu on ruuna waljahisin

Puhas puikkojen etehen,

30. Niin istu rekehen ruunan,

Sillä kirkkohan ajawi.

Marjatta koria kuopus

Aina piikuen pitänyt,

Aina ollut neityenä,

35. Pääty karjan paimeneksi,

Läksi lammasten keralle.

Pah' on olla paimenessa,

Tyttölapsen liiatenki;

Mato heinässä matawi,

40. Sisiliskot siuottawi.

Ei mato matanutkana,

Sisilisko siuottanna,

Oli marjanen mäellä,

Punapuola kankahaila.

45. Niin marja mäeltä huuti,

Punapuola kankahalta:

"Tule neiti poimimahan,

Tinarinta riipomahan;

Wyö waski walitsemahan,

50. Ennen kun elona syöpi,

Mato musta muikkoawi."

Marjatta koria kuopus

Meni marjan katsontahan,

Punapuolan poimentahan.

55. Keksi marjasen mäeltä,

Punapuolan kankahalta:

"On marja näkemiähän,

Puola ilmoin luomiahan;

Alahahko maasta syöä,

60. Ylähähkö puuhun nosta."

Tempo kartun kankahalta,

Sillä marjan maahan sorto;

Kirpo marjanen mäelle,

Siitä mäelle seisotaksen.

65. "Nouse marja helmoilleni!"

Nousi marja helmoillensa.

"Nouse marja wyöni päälle!"

Nousi marja wyönsä päälle.

"Nouse marja rinnoilleni!"

70. Nousi marja rinnoillensa.

"Nouse marja huulilleni!"

Nousi marja huulillensa;

Huuliltansa kielellensä,

Kieleltä keruksihinsa,

75. Siitä watsahan walahti.

Marjatta koria kuopus

Siitä tyyty, siitä täyty,

Siitä paksuksi panihen,

Lihawaksi liittelihen.

80. Kanto kohtua kowoa,

Watsan täyttä waikiata,

Ympäri yheksän kuuta,

Kuuta puolen kymmenettä.

Niin kuulla kymmenennellä

85. Waimon waiwaksi tulewi,

Painuwi pakolliseksi,

Watsan täysi waikiaksi.

Siitä meiän Marjatta

Jo tuossa ajattelewi,

90. Minne mennä, kunne käyä,

Kusta kylpyä kysellä.

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Piltti pieni piikaseni!

Lähe kylpyä kylästä,

95. Saunoa Sariolasta,

Jossa huono hoiwan saisi,

Awun ange tarwitseisi."

Piltti pienin piikojansa,

Paras palkkalaisiansa,

100. Hywä kielas käskeäkki,

Kepiä kehuttoaki,

Koprin helmansa kokosi,

Käsin kääri waattehensa,

Sekä juoksi, jotta joutu,

105. Ruman Ruotuksen tupahan.

Ruma Ruotus paitulainen

Syöpi, juopi pöyän päässä,

Päässä pöyän paiollahan,

Aiwan aiwinaisillahan.

110. Ruma Ruotuksen emäntä

Lieho sillan liitoksella,

Laaho keskilattialla,

Eläwi hywän tawalla.

Sano Piltti pieni piika:

115. "Läksin kylpyä kylästä,

Saunoa Sariolasta,

Jossa huono hoiwan saisi,

Awun ange tarwitseisi."

Ruma Ruotuksen emäntä

120. Sanan wirkko, noin nimesi:

"Kellen kylpyä kyselet,

Kellen aihelet apua?"

Sano piltti pieni piika:

"Kysyn muorille kotona."

125. Ruma Ruotuksen emäntä

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Ei kylyt kylähän joua;

On kylpy kytömäellä,

Huone hongikkokeolla,

130. Johon portto poiat saapi,

Tuulen lautta lapset luopi."

Piltti pieni piikojansa

Sekä juoksi, jotta joutu,

Sano tuonne tultuansa

135. Luoksi muorinsa kotona:

"Eule kylpyä kylässä,

Saunoa Sariolassa.

Ruma Ruotus paitulainen

Söip' on joip' on pöyän päässä,

140. Päässä pöyän paiollahan,

Aiwan aiwinaisillahan,

Ruma Ruotuksen emäntä

Lieho sillan liitoksella,

Laaho keskilattialla,

145. Eläen hywän tawalla.

Mie sanoin sanalla tuolla:

Läksin kylpyä kylästä,

Saunoa Sariolasta,

Jossa huono hoiwan saisi,

150. Awun ange tarwitseisi.

Ruma Ruotuksen emäntä

Sanan wirkko, noin nimesi:

Kellen kylpyä kyselet,

Kellen aihelet apua?

155. Mie sanoin sanalla tuolla:

Kysyn muorille kotona.

Ruma Ruotuksen emäntä

Sanan wirkko, noin nimesi:

Ei kylyt kylähän joua;

160. On kyly Kytömäellä,

Huone hongikkokeolla,

Johon portto poiat luopi,

Tuulen lautta lapset saapi."

Siitä meiän Marjatta

165. Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Lähteä minun tulewi,

Niinkuin muinenki kasakan,

Eli orjan palkollisen."

Wiepi wastan warjossansa,

170. Lehen lempisuojassansa,

Astua taputtelewi

Huonehesen hongikolle,

Tallihin Tapiomäelle.

Niin sano sanalla tuolla,

175. Lausu tuolla lausehella:

"Henkeäs hywä hewonen,

Huokoas wetäjä warsa!

Watsan kautta waiwaloisen,

Kylylöyly löyhäytä,

180. Sauna lämpönen lähetä,

Jotta huono hoiwan saisi,

Awun ange tarwitseisi."

Henkäsi hywä hewonen,

Huokasi wetäjä warsa,

185. Watsan kautta waiwallisen.

Min hewonen henkeäwi,

Se on luotu kylyn löyly,

Wesi wiskattu wiaton.

Siitä meiän Marjatta

190. Kylpi kylyn kyllältänsä,

Watsan löylyn wallaltansa.

Saip' on tuonne poikuensa

Heinille kesäteoille,

Suorajouhen soimen päähän.

195. Siitä meiän Marjatta

Otti poian polwillensa,

Lapsen lannepuolellensa.

Kaswatteli poiuttansa,

Kullaista omenuttansa,

200. Hopiaista sauoansa,

Alla seulan seulottawan,

Alla korwon kannettawan,

Alla jauhawan kiwosen,

Alla juoksewan jalaksen.

205. Siitä meiän Marjatalle

Kaswo poika kaunokainen,

Ei tietä sukua sillä;

Iso kutsu Ilmariksi,

Emo ehtopoiaksehen,

210. Weljet wennon joutioksi,

Sisaret sotijaloiksi,

Muu pere nimettömäksi.

Etsittihin ristiätä,

Katsottihin kastajata;

215. Tuli pappi ristimähän,

Wirokannas kastamahan,

Palwonen pitelemähän.

Sepä tuon sanoiksi wirkki:

"Ketä tuohon tuotaisi

220. Tuon on tuhman tuomariksi?"

Tuotu on wanha Wäinämöinen,

Tietäjä iän ikuinen.

Sano wanha Wäinämöinen:

"Poika suolle wietäöhö,

225. Puulla päähän lyötäöhö,

Tangolla tapettaoho."

Puhu poika puolikuinen,

Kaksiwiikkonen kajahu:

"Ohoh ukko ulkomainen,

230. Wirokannas Karjalainen!

Kun olet tuhmin tuominnunna

Wäärin pitännä lakia."

Pappi risti ripsahutti,

Tästä lapsen kapsahutti,

235. Metsolan kuninkahaksi,

Rahasaaren wartiaksi.

Siitä suuttu Wäinämöinen,

Siitä suuttu ja häpesi;

Laulo kerran wiimmesensä,

240. Laulo waskisen wenehen,

Laulo ruuhen rautapohjan.

Laskea karehtelewi,

Wenehellä waskisella,

Kuutilla kuparisella,

245. Yläsihin maaemihin,

Alasihin taiwosihin.

Sinne puuttu pursinensa,

Wenehinensä wenähty,

Jätti kantelen jälille,

250. Suomelle ilon ikuisen,

Laulut suuret lapsillensa.

-- -- -- -- --

Herännenkö, heittänenkö,

Luonenko, lopettanenko,

Wai wasta alottanenko?

Wiel' oisi sa'an sanoja,

5. Tuhat wirren tutkelmusta.

Joit' ei laula kaikki lapset,

Ymmärrä yhet urohot,

Eikä waimot warsinkana.

Waan ei koski wuolaskana

10. Laske wettänsä loputen,

Eikä laulaja hywäkän

Laula tyyni wirsiänsä.

Mont' on muutaki muretta,

Paljo huolta huommisesta;

15. Nälkä mulla näin sanowi:

"Suut' elä kullatta kuluta,

Pieksä kieltä penningittä;

Laulajan laki palawi,

Runoin kulkku kuiwettuwi,

20. Waan ei korwat kuuntelian."

Waan kuitenki, kaikitenki,

Wirren laulon, laulun laiton,

Oksat karsin, tien osasin.

Siitä sinne tie menewi,

25. Rata uusi urkenewi,

Paremmille laulajille,

Taitawammille runoille,

Nuorisossa nousewassa,

Polwessa ylenewässä.

_Loppu<_.

Toisintoja.

Ensimmäinen Runo.

5. Laulaja minä olisin,

Laulaja olettelisin

Hywän toiseni keralla,

Parempani kumppalini.

6. Suullinen sanalliseni!

8. Saaumma sanelemahan,

18. Kansassa ylenewässä;

60. Suorin solmun sommelolta.

70. Wähän päiwän wietteheksi;

72. Huomeneni huokiaksi.

Taonta on sepolla työtä,

Laulanta laki runolla,

Kukunta kesäkäellä,

Painanta Sinettärillä.

80. Itse wanha Wäinämöinen,

* Isä wanhan Wäinämöisen,

84. Ikäwysty aikohinsa,

Ouostu elämähänsä,

101. Otawainen ottanunna;

117. Tako rautasen orihin

Hiirenkarwasen hewosen,

Tako sarwisen satulan.

127. Hewosella hirwisellä,

Kalahauin karwasella,

Lohen mustan muotosella,

128. Hiirenkarwalla hewolla.

129. Ajo syötyjä ahoja,

Noita Wäinön kankahia,

137. Lappalainen kyyttöselkä

Kanto wiikoista wihoa,

Kauanaikaista karetta

139. Kaukoa katsetta suurta

* Kaukaista ylenkatsetta

* Kanto kaukaista katsetta

140. Päälle wanhan Wäinämöisen.

141. Walmisti tulisen jousen,

Jalon kaaren kaunisteli

142. Teräskaarisen kaniwi;

143. Kaari rauasta rakettu,

Selk' on waskesta walettu.

155. Wuoli piiliä pinohon,

Kolmisulkia kokohon,

Warret tammesta wanuwi,

Päät tekewi terwaksesta,

* Teki piiliä piwosen,

Kopran nuolia kowia,

157. Sulitteli nuoliansa

* Sulitti tuliset nuolet

160. Warpusen wipusimilla.

168. Taisi jäntehen tawata,

169. Hiwuksista Hiien immen,

Karwoista emäkapehen.

* Hännästä ujon upehen,

Hapsista halukapehen.

179. Wuotti illan, wuotti aamun,

Illat istu ikkunassa,

Aamut aitan kynnyksellä,

Päiwät kuunnellen kujassa,

187. Keksi mustasen merellä,

Sinerwöisen lainehilla,

188. Selässä sinisen hirwen,

Selwällä meren selällä,

Ulapalla aukialla.

190. Toki nuolensa tuliset

Korwalla tulisen kosken,

Pyhän wirran pyörtänällä;

211. Ampu kuiten, ei totellut;

213. Min käsi ylentänehe,

215. Min käsi alentanehe,

Sen nuoli ylentäöhön.

217. Ampu nuolen ensimmäisen,

* Ampu kerran nuoliansa,

Meni ylitse merehen;

Ampu toisen nuoliansa,

Meni alatse merehen;

227. Koki kerran kolmannenki,

Jopa wiimmen kohti käypi,

Ampu riuhto Wäinämöisen

Wasemehen kainalohon,

Päähän olka oikiahan,

229. Ampu olkisen orihin,

Hernewartisen hewosen

Alta wanhan Wäinämöisen,

Läpi länkien sioista,

Kautta kainalolihojen.

231. Oikiasta olkapäästä,

Kautti kainalon wasemen.

234. Sormin sortuwi wetehen,

Käsin käänty lainehesen,

* Sortu sormin lainehille,

Kämmenin wesille käänty,

* Sormin suistuwi wetehen,

Kääntywi käsin merehen,

245. Astune kotiahoille,

Saane Wäinön kankahille.

246. Saane Wäinölän saloille.

249. Seulu seitsemän keseä,

253. Meri aaltonen e'essä,

Takanansa taiwas kirkas.

257. Kussa kättänsä kohotti,

260. Sihen niemiä nimesi;

262. Sihen kuopat kaiwaeli;

* Sihen kuoppia kowerti;

264. Lati nuottalaskimia;

* Sihen siiwosi apajat;

269. Purret käypi kauppamiesten.

257-269. Mahto luoa tuotoloita,

Saatti saaria sanella,

Salakarit siunaella,

Kalahauat kaswatella.

270. Lenti kokko koilta ilman,

Koilta ilman, alta taiwon,

* Hanhonenpa ilman lintu

Lenteä lehuttelewi,

* Sotkonen on ilman lintu

Etsiwi pesän sioa,

* Haapana haki peseä,

Asunmaata arwaeli,

272. Tuli Turjan kintahissa,

Sai Lapin lapukkaissa,

274. Lenti kaikki ilman tuulet,

279. Pisti polwensa pesäksi,

287. Päähän polwen Wäinämöisen.

288. Wanu waskesta pesänsä,

290. Muniwi munia kolme,

297. Kuuli suonien sulawan.

298. Liikahutti polwiansa,

300. Munat wierey wetehen,

* Munat wierehty wetehen,

Lapsukaiset lainehesen,

303. Kokko ilmahan yleni.

* Kotka läksi lentämähän.

306. Mi munass' alanen puoli,

* Munoa alanen puoli

* Jäälitsän alanen puoli

308. Mi munass' ylänen puoli, (K. 306)

310. Mi munassa ruskiata,

Jäälitsässä ruskiata,

312. Mi munassa walkiata, (K. 310.)

314. Mi munassa luun muruja,

Jäälitsässä luun muruja

Toinen Runo.

4. Petäjäissä pölkyn päänä,

* Meni männyn säikälennä,

10. Jo tunsi tuhun tulewan,

Hätäpäiwän päälle saawan,

15. Jouin puulle pyöriwälle,

Warwalle wapisewalle,

25. Tulehenko teen tupani,

Wai wetehen saunan salwan.

28. Tuli tuiki polttanewi;

29. Westän pirttini wetehen,

Wesi wienewi iäti.

30. Siitä tuuli tuuwitteli,

Ilma lieto liikutteli,

33. Tuonne wiepi Wäinämöisen

Pirun pitkähän perähän,

39. Tuolla Pohjolan lahella,

Kylän kurjan kuuluwilla,

44. Tulin mailta tuttawilta,

Siirryin syntymäsioilta,

46. Jäniksen jälettömälle.

50. Kaikki sammakot sanowi,

61. Matkoa osaamahan,

67. Tuopa musta Pohjan akka,

Ulappalan umpisilmä

Nousi aiwan aikaisin,

73. Pyyhki pikkupirttisensä,

Waskilattian lakasi,

* Pyyhki pikku pirttiänsä,

Lattiatansa lakasi,

74. Lakaeli lattiansa

Waskisilla warpahilla,

Luualla hopeisella.

76. Luualla tuhatlehillä.

79. Wiepi rikkansa pihalle,

Pellolle perimmäiselle,

81. Rikoillansa seisotaksen,

Siitä korwin kuuntelewi,

83. Takimmalla tanhualla,

Kaijimmalla pientarella.

Tuosta kuuli kuusialle,

Tajusi kaheksialle.

85. Itku kuuluwi mereltä,

Poikki joen juorottama.

* Kuuli miehen itkewäksi,

Urohon urisewaksi.

* Ujertawaksi urohon.

* Urohon ujeltawaksi.

89. Tämä on itku Wäinämöisen,

Urajanta Untamoisen,

Jouhileuan juorottama.

* Jouhileuan juorotusta.

95. Läksi luota katsomahan,

Likeltä tähyämähän.

* Läksi itkua perihin.

99. Kiwen kirjawan siwulla,

Paaen paksun pallehella,

104. Otti miehen kuolemasta,

Urohon katoamasta,

* Nosti wanhan Wäinämöisen,

Wiepi wierahan kotia.

107. Itse istu soutamahan,

* Suoritaksen soutamahan,

109. Kirjokannen kynnykselle.

110. Syötti miehen syöneheksi,

Juotti miehen juoneheksi,

Apatti alanenäksi;

* Syötti miehen syölähäksi,

Juotti miehen juolahaksi;

112. Sano tuonne saatuansa,

Pohjolahan tultuansat

115. Uriset uwantolainen?

Laatisiko mieli miehen

Palata omille maille,

Noille maille ristityille,

Paikoille papillisille?

118. Laatisipa mieli mennä,

Palata omille maille j.n.e.

132. Onpa hywä ollaksesi,

Armas aikaellaksesi

Pohjan poikajen tuwilla,

Perinteillä pehmeillä,

140. Kultakupista olutta.

152. Minpä annat palkastani,

164. Saatatko takoa sammun,

Kirjokannen kalkutella,

* Kun sa laait uuen sammon,

Kirjokannen kirjottelet,

166. Kahesta karitsan luusta,

Yhestä jywästä otran,

Wielä puolesta sitäi,

* Kolmesta jywästä otran,

* Maiosta mahowan lehmän,

178. Ei oo taattoni takoja,

Eikä seppänä setäni,

Enk' ole opissa ollut,

Seissyt seppojen pajassa;

181. Wielä taitawa takoja;

Ei ole seppää selwempätä,

Takojata tarkempata,

Se on taiwahat takonut,

Ilman kaaret kalkutellut,

185. Eikä pihtien pielmät.

202. Tyttösi lepyttelewi,

Tinarinnat riuoawi.

206. Anto hälle uuen purren,

Wasta terwatun wenehen,

Laulo tuulen tuppurihin,

Ilman raiwohin rakenti,

Työnti wanhan Wäinämöisen

Pimiästä Pohjolasta.

* Anto hälle sirkun siiwet,

Anto leiwon lennättimet;

Niillä wanha Wäinämöinen

Lenteä lehuttelewi,

Pian lenti matkat pitkät,

Wälehen wälit lyhyet

Siitä kylmästä kylästä,

Pimiästä Pohjolasta.

Kolmas Runo.

1. Tuulikki Tapion neiti,

Hoikka Honkelan miniä,

Salo kaarron kaunis waimo

* Katrinar neito kaunis,

Sisar nuoren Joukahaisen

3. Sinisukkahan sireksen,

Kautokenkähän kaniwi.

18. Näki kaaren taiwahalla,

* Näki neien taiwahalla,

Ilmassa ihanan immen,

* Näki pilwen taiwahalla,

Neit' on pitkän pilwen päällä,

24. Wask waippoa waruwi,

Piwossa hopiapirta,

Kultasukkula käessä,

29. Tuletko minulle neiti,

Ikuseksi puolisoksi,

Kainaloiseksi kanaksi?

30. Wieretäte wiereheni!

55. Emmä sulle ennen tullo,

* Tulisin minä sinulle,

Kun sa weistäsit wenosen,

59. Kirwon lyömättä kiwehen,

69. Ei kirwes kiwehen käytä,

Kasa hietra kalliohon.

* Ei kirwes kiwehen kosken,

Eikä kalkkan kalliohon.

* Ei kirwes kiwehen käynyt,

Eikä kalkat kalliohon.

71. Päiwälläpä kolmannella

Hiisi pontta pyörähytti,

Lempo liikutti tereä,

78. Kirwes kimmelti kiwestä,

Kammeltihen kalliosta,

Terä lipsahti liha'an,

* Terä liuskahti liha'an,

81. Hiis sen suonille sowitti,

Lempo luille luiskahutti;

* Lempo liitätti lihoille,

87. Weri pääsi wuotamahan,

Hurme huppellehtamahan.

* Maito maahan juoremahan.

103. Tulewalle tukkimeksi,

Weren tielle telkkimeksi.

105. Weri tulwana tulewi,

Hurme juoksewi jokena,

* Weri tuiskuna tulewi,

113. Ei ollut sitä mätästä,

125. Rekehensä reutoaksen

Wieretäksen korjahansa.

* Rekehensä reutosihen,

Korjahan karentelihen.

130. Korja kultanen kulisi,

Jalas koiwunen kolasi,

* Korja kultanen kulahti,

Hopiainen pyörä pyöri,

Ratas rautanen hasahti,

131. Ajo tuonne toitualle,

Tuonne kylmähän kylähän;

* Ajo tuonne toistolle,

Tuonne kylmähän kylähän,

Tarkkahan Tapiolahan;

* Ajoa karittelewi,

Ajo kymmenen kyleä,

Talo wastahan tulewi,

Ajawi talon pihalle,

Kartanolle kaunihisti;

136. Uron tuskan tuntioa,

Wammojen wakittajoa,

Rauan raannon katsojoa,

Puun jälen puhelioa,

* Weritulwan tukkijoa,

Salpoa werisatehen,

Suonikosken sortajoa?

140. Poika portahan nenässä;

* Paarna pieni pankon päässä;

141. Lapsi warsin wastaeli,

153. Keskimmäistä tietä myöten,

Keskimmäisehen talohon.

165. Ohkoa owen awasi,

173. Ajo tuonne toisialle,

Äärimmäisehen talohon;

Siell' on ukko uunin päällä,

Halliparta harjun alla,

Jok' on tukkinut hywätki,

Jalommatki jaksanunna.

176. Itse noin sanoiksi wirkki:

Oisi akka ammuttawa,

Koukkuleuka kolkattawa.

Porohkoiksi poltettawa,

179. Wierimmäistä tietä myöten,

Wierimmäisehen talohon,

189. Tuli ukko ikkunahan,

Puuho ukko pöyän päässä,

Parta laulo, pää järisi:

197. Alta kosket, päältä wirrat,

Kosket kuohujen kohilta,

200. Kapeista kannaksista.

Neljäs Runo.

1. Sano ukko, noin nimesi

Tytöllensä nuorimmalle:

Lämmitä saloa sauna,

Rikenehen riuahuta

Haapasilla halkosilla,

Pienillä pirastehilla;

Kasta kaljalla saranat

Oluella ukset woia,

Jott' ei ulwo suuret ukset,

Eikä wankase saranat.

Wieös wastat warjoissasi,

Lehet hienot helmoissasi;

Niin hauo simanen wasta,

Mesilatwa lauhuttele.

5. Meni saunahan saloa,

Kylin kylpihuonehesen,

Ilman uksen ulwomatta,

Saranan narahtamatta.

9. Reiälle rewennehelle,

Haawalle halennehelle;

20. Laattialle lainehtinna;

Ei ole talossa taassa

Sinun tulwan tukkiata.

27. Ain' on toimi toisialla

Kun on toisessa talossa,

Wäki wäljässä tilassa

Kun on toisen hartioissa.

Sai itse sanelemahan,

Puhkesi puhelemahan:

Sulettun' on suuremmatki j.n.e.

340. Yheksältä woitialta,

Kaheksalta katsojalta.

346. Ne on polwehen panewi,

Warpahisin walmistawi.

* Niillä woiti Wäinämöisen,

Pahoin tullehen paransi.

392. Kapaloittu kaunihisti,

401. Saipa tulwa tukkiansa,

Suonikoski sortajansa,

Kiiwahasti kiinni otti,

Weri seiso selwäsesti,

403. Tuosta tuli terweheksi,

Kaswo aiwan kaunihiksi,

Ihommaksi entistähän j.n.e.

411. Waka wanha Wäinämöinen,

Kun oli wiimmen wirkistynyt,

Tointunut werituhosta,

Katsahtawi taiwahalle j.n.e.

418. Luonnon luojalta lujalta.

Wiies Runo.

14. Noita Wäinölän ahoja,

Kalewalan kangasmaita,

17. Syö syöjä unen näkiä,

26. Laulelee, hyrähtelewi;

32. Halki pilwien hajotti.

34. Laulo näähän kultarinnan,

Kaksi kullaista käkeä

Kuusssehen kukkumahan,

Lehwyille lekkumahan,

Laulo oksille orawan.

52. Ompa syytä ollakseni,

Jouwuin maille wierahille

Äkki ouoille owille,

Enkä tiennyt tietä käyä,

Outo matkoja osannut;

Annon seppo Ilmarisen,

Lainasin emoni lapsen

Pimiähän Pohjolahan,

Pohjan pitkähän perähän.

Sano seppo Ilmarinen:

Ellös ollo milläkänä

60. Maan kuulu, ween walio,

64. Saoin markoin maksettawa,

Tuhansin lunastettawa

72. Jopa taianki tajuta,

Ymmärrellä mielalasi;

Jopa sie minun menetit

* Tuosta tunnen kielastajan,

Tajuan walehtelian;

Jopa sie minun lupasit

80. Paikoille papittomille,

Maille ristimättömille.

90. Siell' on kuu kumottamassa,

Siellä oksilla otawa.

* Kun on näätä kultarinta

Kultasessa kuusosessa.

99. Nossos puuhun korkialle

Orawaista ottamahan,

Nääteä tapoamahan.

110. Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

Oi Ukko ylijumala,

Tahi taatto taiwahinen,

Nosta tuuli tuppurihin,

Ilma raiwohin rakenna;

129. Läpi taiwahan tähitse

130. Tuuli tuopi wierahia

Tuonne Pohjolan pihalle,

133. Eikä wirka willahännät,

* Penut oikein osata.

143. Eikä wirka willaseuot.

146. Taiottani, tieottani,

Ilman innotta isäini,

Waruksitta wanhempaini

Tuntemattomain tuwille,

Käymättömille kylille.

154. Tuota Wäinölän wäwyä,

Tahi seppo Ilmarista?

158. Olen ma seppo Ilmarinen,

Tahi taitawa takoja,

Waan en wäwy Wäinölässä,

Kasakka Kalewalassa,

Weli olen wanhan Wäinämöisen,

Lanko laulajan ikuisen.

170. Sio kullat kulmillesi,

Sinilangat silmillesi,

Punalangat pääsi päälle,

Hopiat hiwuksillesi;

185. Seitsemän sinihametta;

Wiitiseksen, waatiseksen,

Waskipantohin paneksen,

Tinawöihen telkitäksen,

Tuli aitasta tupahan

Pukemissa puhtahissa,

Walkehissa waattehissa

197. Uuwutti unettomaksi,

* Uuwutti unettomaksi,

Waiwutti warattomaksi;

204. K. II: 164.

214. Taian ma takoa sammon

220. Jo olen taiwoa takonut,

* Äsken taiwoa takoissa,

Ilman kantta kalkuttaissa.

234. Wasaroa warsinkana.

* Wasarata warrellista.

247. Alasimellen alusta

286. Lyöä lynnähyttelewi,

291. Yöt neittä lepyttelewi,

Pitelewi pitkähiusta.

293. Saapi sammon walmihiksi,

Kirjokannen kirjotuksi;

Ei saa neittä miessytyksi

Impeä lepytetyksi.

* Sai sampu takoneheksi,

Neitonen lunastetuksi.

295. Ei neiti lunastetuksi,

Hiwus pitkä miessutuksi.

299. Jauho päiwän, jauho toisen,

Päiwän jauho juotawia,

Päiwän toisen syötäwiä,

Kolmannen pieltäwiä.

309. Yheksän sylen sywähän

326. Laatisipa mieli mennä,

Saaha syntymäsioille,

Kotihini kuolemahan.

333. Nousi tuuli tuulemahan,

Tuuli poies Pohjolasta,

345. Jo mie laain uuen sammon j.n.e.

Kuues Runo.

2. Seki kaunis Kaukomieli

Kulkeaksensa kokesi,

Mennäksensä miettieli,

5. Luotolahan lankohinsa,

Wäinölään anoppihinsa.

* Wuojelahan lankohinsa,

Wäinölään sisarihinsa.

8. Talwen tallikonkaria,

14. Oi emoni kantajani,

Warsin waltawanhempani,

Hae sukkani, saa rätsini,

Hae warwashattarani,

18. Lähen neitiä Pohjolasta,

* Lähen Hiiestä kosihin,

Wuoresta walan tehestä.

26. Lapin uusille tiloille,

Lapin talwitanterille;

69. Saata Saksaksi sanoa.

75. Suan seinähän siwalti,

Liinat lieskahan lewitti;

78. Jos kauko kaonnehekse,

Mies häjy häwinnehekse,

Jo suka werin tulewi,

Harja hurmehin noruwi.

81. Harja hurmehin kuluwi.

* Harja nuorehin noruwi.

* Harja hurmehin huruwi.

182. Sillon lieto Lemminkäinen

Tohti toiseksi ruweta,

Ruohti muuksi muutellate;

Mato rautasna matona,

Kulki kyissä käärmehenä.

183. Sai sisähän salwoksesta,

188. Laki täynnä laulajoita,

205. Kun ei sua koirat hauku,

Eikä wiitsi willaseuot.

216. Itse laululle rupesi,

Töille wirtten työntelihen;

230. Etemmäksi ennätellä,

233. Kuss' ei kuulu karjan kello,

Helkkeä hewosen kello.

246. Kokonansa kokkahongat,

Tywin syösten suuret hongat,

Latwoin laikkapäät petäjät.

260. Siksi en sinua laula,

263. Rinnoillansa riuottelit,

273. Juoksi Pohjolan joelle,

Seitsemäs Runo.

11. Kun sa kylwet kuuman saunan,

Kuuman saunan rautalanan,

Wastan rautasen keralla.

Niin sanowi Lemminkäinen:

Oi Ukko yli jumala j.n.e.

14. Lyylikki lylyjen seppä,

Kapo kalhujen kania,

* Lystikki lylyen seppä,

Kaunis kalhujen tekiä,

* Kaunis Kauppi köyrötyinen,

Warsin weitikkä werewä,

16. Sykysyt lylyä wuoli,

Talwet kalhua kawelti,

* Kesän laati uutta susta,

Talwen kalhua kawerti,

17. Ketti kalhua kewään,

18. Wuoen wuoli sauan wartta,

Toisen sompoa sowitti.

* Talwen sauoa salitti,

* Päiwän laati sauoansa,

20. Saapi sauat walmihiksi,

Sauan warret wuolleheksi,

25. Kahen siiwen siukowata,

Jot' ei näillä yllättäne,

Kaunihisti kannattane,

30. Pääty Hiiet kuulemassa,

Juuttahat tähyämässä;

32. Hiiet hirwiä rakenti,

Juuttahat poroja laati,

33. Juuttahat suki poroja,

* Jalopeuroja sukesi,

* Tewanoita synnytteli,

36. Sääret suolta seipähistä,

Selän aiwin aiaksesta,

39. Taljan kuusen koskuesta,

Ruumihin lahosta puusta,

42. Hiiet neuo hirwiänsä,

47. Jalkoa jaloton wilja,

50. Lapin lastutanterille.

54. Ahin aitojen perätse,

Weitikän weräjän suutse;

55. Warsin weitikän weräjän;

56. Potkasi koasta korwan,

58. Kesken keitin keikahutti,

* Selät keitin keiahutti,

* Kesäkeiton keikahutti,

* Keitin korwan keikahutti,

59. Keitot tuhkahan tuherti,

Wellin lietehen lewitti,

62. Waimo nauro, lapset parku,

64. Lapin naiset nauramahan.

65. Itse weitikkä werewä

Heitti rangan karsimatta,

Puun sorian sortamatta,

Kohta päätywi pihalle.

80. Pian suuttu ja wihastu,

81. Solahutti suopetäjän;

86. Toinen makso markan saua

89. Silmän siitämättömähän,

95. Hiitten hirwen lautaselle,

98. Siwua silittelewi,

101. Lempi tyttösen lewätä,

Tinarinnan riuotella.

109. Lyly lenti pälkähästä,

Kalhu kantapään siasta,

Sana suoweron warasta,

117. Palaneeko, paistuneeko

Lappalaisen ruokokenkä,

Luikanneeko, laikanneeko

Kappalaisen kalhun pohja.

141. Halla-aamuna warahin,

Jott ei ämmät äkkäjäisi,

Koukkuleuat kokkajaisi.

156. Ampujat alakätiset,

Pärenuolet, puuwasamat

Ei ne kauas kannattane,

Ampuwärkit ei yletä.

164. Niin on korwat koirallani,

Kun on suorin lammin lumme.

174. Haukkuani haittoawi,

190. Jott' ei koirani erehy,

Etsien uron ereä

206. Uloppalan ukko wanha,

Ukko wanha umpisilmä

Makasi oman emonsa,

Rinnoillansa riuotteli

Suon selällä, maan nawalla,

Ween liiwan liikkumilla.

Kanto koiran kohussansa,

Maksoissansa maan walion.

214. Tuuli wilttiä kohotti,

Ahawa alaista puolta,

278. Eikä miehet mielusemmat;

302. Aina auttamattuessa,

374. Poikki Pohjolan joesta,

Päällitse tulisen kosken.

461. Sinun on kullat karwasemmat,

Minun on kullat kuulusammat,

496. Kun sa warsan waljastelet,

Längität jalon hewosen,

Suitsetat punasen ruunan

Wihannalla wainiolla,

Pyhän pellon pientarella.

503. Warsan waljoja kysywi,

Suwikunnan suitsiloita,

519. Waahtileuan warwikolla,

523. Isä ilma, auer taiwo,

534. Jolla warsan waljastatan,

Suitsetan tulisen ruunan.

555. Eikä ankein ajeta.

Enmä siimalla siwalla,

Enkä raipalla rapa'a;

Jos ma siimalla siwallani

Silkkisiimalla siwallan,

Eli raipalla rapa'an,

Saran syrjällä syseän.

586. Jousetonna, nuoletonna,

Aiwan ampukaaretonna

587. Yksillä yrityksillä,

590. Läksi joutsenen joruhun,

Pitkäkaulan katselohon,

Tuonen mustassa joessa,

Manalan alantehessa.

605. Wesikyyt weestä nosti,

Lapokyyt on lainehista.

607. Läpi syämen maksan kautta,

621. Samolla sarajahansa

Heitti Tuonelan jokehen,

Manalan alantehesen.

628. Manalan ikimajoille.

Kaheksas Runo.

15. Lausu orja owen suussa,

Owen suussa orren alla:

30. Polo poikoa pätöistä;

* Jo nyt on polo poikoani,

Sekä loppu Lemminkäistä;

36. Kysy tuolta poikoansa:

Miss' on poikani polonen,

Missä lieto Lemminkäinen?

57. Liekkö hukkunut wesillä,

Tahi kuollut koskiteillä?

80. Etsitähän eksynyttä,

Kaonnutta kaiwatahan,

Talwella lylyn liwulla,

Kesällä weno kapeilla.

Etsitähän, eipä löytä,

Haetahan, ei hawata.

96. Juoksi korwet kontiona,

Järwet saukkona samosi,

Lintuna lehot lewiät,

100. Hakiellen hienot heinät,

105. Tie kaunis kawon tekemä!

* Tahikka kawon tekemä!

109. Emp' on tieä, enkän tunne;

122. Aina eistywi etemmä,

* Aina eillehen menewi,

125. Tahi kantama kapehen

136. Polwin hyytä hyppimässä,

Säärin jäätä särkemässä,

Riitettä repäsemässä.

159. Wirrassa wipajawassa,

Koskessa kohajawassa,

163. Muu ruumis lahona puuna,

171. Warsi walmista tuhatta.

174. Itse purstoksi panewi

Leipälapion lewiän,

Elohurstit siiwiksensä.

* Airot siiwiksi sitowi,

Purstoksi pitkän petäjän.

178. Sa'an salmen loitommaksi.

186. Paista päiwä hempesestä,

Toinen kimmosti kimota,

203. Wanhat sauwojen warahan,

225. Paljo muita muskuloita,

233. Tästä poikasen rakenti,

235. Sano lieto Lemminkäinen:

243. Työnti Tuonelan jokehen,

Manalan alantehesen,

Meni koskessa kolisten,

Myötäwirrassa wilisten,

Siellä turskaksi tulewi,

Waipuwi walaskalaksi,

Ruotsi syöpi ruokinansa,

Herrat herkkuina hywinä,

Pappilat parahinansa.

248. Ei saattant sanoille panna,

Eikä wirsille weteä.

256. Taiwan tähtien takoa;

266. Läpi taiwahan lähitse;

280. Sanowi sanalla tuolla:

Oi Ukko ylijumala!

Tee on terwe Lemminkäinen,

Äitisen emoni lapsi,

288. Jopa sai sanalliseksi,

Taisi wirsille weteä.

* Ja saatti sanoille panna.

Yheksäs Runo.

2. Weisti wuorella wenettä,

Kalkutteli kalliolla

Kesken jäänyttä wenettä,

Purtta puolin puuttunutta;

24. Siitä saapi pohjapuuta,

28. Laulo päiwän, laian puutti,

Laulo toisen, toisen puutti,

30. Kolmannen perikokalla,

Hankoja hawinnehissa,

Keulakaarta käätessähän.

36. Peräjuuren jatkoksessa,

Kokkien kohentimilla.

* Perälaian liitännässä,

Wene konnan kokkapuussa.

43. Niin sano sanalla tuolla:

Tuolta saan sa'an sanoja,

Tuhat wirren tutkelmoita,

Joutsenen kynän nenästä,

Aina allin kielen alta.

52. Tappo parwen pääskylöitä,

Joutsenia pitkän juonen,

Lauman hanhia hajotti,

(Hajotteli hanhikarjan)

Ei saanut sanoa yhtä.

66. Sai sieltä sata sanoa,

Ne kaikki awuttomia.

75. Astu tietä, astelewi

Tuolle Tuonelan joelle.

79. Sittä huuti huiahutti,

Wihellytti wiuahutti

82. Lapsi Kalman karpasoa,

93. Muun surman murottamatta.

* Muun surman musertamatta.

99. Jo tunnen walehtelian,

Ymmärtelen kielastajan;

* Tuosta tunnen kielastajan,

Tajuan walehtelian;

102. Tuoni suusta tupruaisi,

108. Rauta on mun manalle saanut,

Teräs tuonut Tuonelahan.

117. Hurmehin norahteleisi.

128. Tulin turkkisi palaisi,

* Tuli turkissa palaisi,

Walkiainen waattehissa.

Ei sillä wenettä saaha,

Tuoa purtta Tuonelasta.

139. Wesin helmasi waluisi,

* Wesin waattehet waluisi,

Waahtena walahteleisi.

* Wesi waatteista waluisi,

Helmoista herahteleisi.

* Waahti parrasta waluisi,

151. Jo wainen walehtelinki,

Täytywi tosin sanoa:

172. Tuonen tyttäret toruwat,

Lapset Kalman kalkuttawat:

Ei täältä wenehet joua,

Eikä suorru soutajamme.

Sillon wanha Wäinämöinen

Tohti toisiksi ruweta,

Ruohti muuksi muutellate,

Kiwenä wetehen wieri,

Sarana saraikkohon.

Tuonen tyttöset toruwat,

Tinarinnat riitelewät:

Äiä on tänne tullehia,

Waan wähän palannehia;

On meillä kotona tytti,

Rautalangan ketreäjä;

On meillä kotona poika,

Waskiwerkkojen kutoja

Tuohon Tuonelan jokehen,

Manalan alusmajahan,

Ettet pääse päiwinäsi,

Selwiä sinä ikänä.

178. Satasormi Tuonen tyttö,

* Tuonen tyttö rautasormi,

Rautasormi, rautanäppi,

182. Keträsi sykysen nuotan,

184. Kiwen kirjawan siwulla,

Paaen paksun palliolla.

* Korwalla tulisen kosken,

Pyhän wirran pyörtehessä.

186. Tuonen poika rautasormi,

Rautasormi, rautanäppi,

Jok' oli kuollehen näkönen,

Kaonnehen karwallinen,

Jo kuto sykysen nuotan,

207. Sanan wirkko, noin nimesi:

Täm' ei mies Manalle joua,

Tukkapitkä Tuonelahan;

Mato joutaoon Manalle,

Lyhyttukka Tuonelahan,

Ilman tauin tappamatta,

Oman surman ottamatta,

Muun surman musertamatta.

209. Meni mustana matona,

214. Mateli matona werkot,

Kymmenes Runo.

12. Suussa Anterwo Wipusen,

* Suussa Angerwo Wipusen,

15. Hempu heiluteltawata,

16. Neki matkoja pahoja;

18. Naisen neulojen neniä;

20. Miehen miekkojen teriä;

25. Kuni muinosen musikan

Eli kurjan palkollisen.

30. Ohoh taitawa takoja!

35. Lai syämehen teräkset,

Pane päälle meltorauta;

39. Watsasta Wironi wanhan,

43. Kauan kalkkisi kaonnut,

* Kauan Antero kaonnut,

50. Juoksi juonen ensimmäisen

* Juoksi juonen heikutteli

52. Astu toisen tolkutteli

54. Kolmannenki kelkytteli

58. Kauan lehossa lewännyt;

(Lewossa, liewossa, mannussa)

59. Kaswo suusta kaunis ruoho,

Kielestä helewä heinän

Wenehaapa hampahista,

Leuoilta lewiä leppä,

Niskasta niherwä kuusi,

(Kulmista kumia kuusi),

Päältä pensiä petäjä.

71. Wenehaawat hampahilta,

Otsasta orawikuuset,

Päältä pensiät petäjät.

* Jaloilta jalon petäjän.

74. Syösti rautasen korennon,

Pisti pään teräksisimmän.

89. Torkahti jalansa toisen,

Waapahti wasempuensa

Suuhun Antero Wipusen,

90. Mahtipontisen powehen;

103. Lyöä helkähyttelewi,

110. Jo sit' on jotaki syöty,

112. En ole syönyt taan näöstä;

115. Rauan karstat karkelewi

416. Emmo Wäinölän wasikka,

Ulappalan umpisilmä

Eli kantus Kalewalassa,

Jotta helpon heittäsimmä,

Muunne muuttaisin majani.

421. Lähen konna koukuistasi,

Maksoistasi maan wenyjä,

Kun sanot sa'an sanoja,

Tuhat wirren tutkelmusta.

444. Ennen eukon neuomia,

Kehräwartta kiertessänsä,

Wäätessänsä wärttinätä.

Laulo muitaki sanoja,

Otetuitansa omia,

Tiepuolista tempomia,

Kanarwoista katkomia,

Risukoista riipomia,

Wesoista wetelemiä.

Yhestoista Runo.

7. Rakenteli laiwojansa,

Kun kuki sukimojansa,

Itse ilmoin luomiansa,

Laulo wenosen wesille,

Laulo päälle purjehia.

13. Karahkoita kankahalla,

18. Somerta sirottamahan

Wenehellä waskisella,

Melan koukkupään nojassa,

24. Satalaita lainehtiwi,

27. Kawe ilman kaunis impi,

29. Aina poukkujen pesiä,

Räpähien räimittäjä,

* Aina sotkulla asuwa,

Waattehia walkasia,

(Räpäleitä räiskyttäjä),

Rannalla meryttä wasten,

Wasten merta hiuennutta.

* Laisen laiturin nenässä,

Siwulla sinisen sillan,

Nenässä utusen niemen,

Päässä saaren terhenisen.

Sepä kuuli kuusoalta,

Kaheksaltaki karehti.

36. Kahen puolin kaikki paikat,

42. Kun sa ollet hanhikari,

45. N. s. l. lewitö (lewiös, lewiä),

47. Kun lienet kalanen kari (kare)

50. N. s. u. ureu (uretu),

52. Kun ollet kiwinen kari,

55. W. p. wetele (wetelös, wetäköö),

57. Kun ollet isoni pursi

Eli weioni wenonen,

59. Niin kohin kotihin kännys,

61. Kylin muita walkamoita.

68. Niin sä lähene lähemmä,

* Niin perin kotia käännys,

74. Jo kohin kotia käänty,

Perin muille walkamoille,

* Ja perin kotia käänty,

Kohin muita walkamoita,

81. Kysytteli, lausutteli:

83. Suorihet suwannon sulho,

* Urkenit uwentolainen,

* Ulkosit uwantolainen,

86. Läksin kuujan kuullantahan.

Lohen suuren pyyäntähän,

94. Muin ennen minun isoni,

Toisin waltawanhempani,

96. Läksi lohta kuultamahan,

93. Oli werkkoja wenonen,

Laiwan täysi laskimia,

Pian täysi tarpomia,

106. Läksin joutsenen joruhun,

Pitkäkaulan katselohon,

* Läksin sorsien hakuhun,

107. Satasiipien samohon,

123. Hywä koira kahlehissa,

124. Koira kierti rannan kierät,

* Rakki rantoja samosi,

129. Tule neiti purteheni,

Weäte wenoseheni,

138. Wenosi wesien wieä,

144. Ja wainen walehtelinki,

Joutawia juoruelin;

Läksin neittä Pohjolasta,

Impeä Imantolasta;

Kun on neiti Pohjolassa,

Impi kylmässä kylässä,

Kiitti puoli Pohjan maata;

Lihan läpi luu näkywi,

Läpi luun yin näkywi.

154. Kun tunsi toet sanomat,

158. Noita tuuli tuuwitteli,

Ilman lieto liikutteli

Rannalla meryttä wasten,

Wasten mertta hiuennetta.

160. Pian juoksi matkan pitkän,

Wälehen wälin lyhyen.

(Wälehen wälit samosi).

164. Ohoh seppo weikkoseni,

163. Kolmet korwaskoltuskaiset,

* Kolmet korwarenkahaiset,

173. Talwen talliorittasi,

Syli syttä hartioilla,

Waaksa muulla wartalolla,

Kyynärä kywentä päässä,

Kortteli kowa nokea.

176. Otetahan sun omasi;

* Otetahan ostettusi;

180. Wuosin kaksin kaupittusi,

Kolmin wuosin kosjottusi;

190. Wasara waju käestä,

192. Kulta kiehu kattilassa,

Kulta tuhkahan tuhertu,

Lietehen hywät hopiat,

202. Jolla (josta) p. pesemme,

Pulmonen puhastelemme,

211. Puuhusilla pikkusilla,

212. Kanto wettä kaiwosesta,

* Kanto wettä kauhasella,

Wettä tiiskillä tiputti,

215. Lempiwastan liehautti,

216. Lati pikkusen poroa,

Lipiäistä liuotteli,

Yhen kynnen mustukaista,

Kynnen mustan (päällä) seisowaista.

222. Sa'an lukkoja takowi,

Tuhannen awaimia,

225. Yhen kalan kiehuessa.

226. Siitä peipponen peseksen,

Maan walio walkoaksen,

Suoriksen suwannon sulho.

(Sueksen urosten sulho).

230. Saipa kaswot kaunihiksi,

Puhkesi punaweriksi,

Tuli tuntemattomaksi.

240. Tuoppi kauhtana kaponen

242. Wyöhyt kullan karwallinen

244. Saaos saapka sen näkönen,

* Saa saapka soasta saatu,

Tuhannesta tukku tuotu;

Pane warsa waljahisin,

Puna puikkojen etehen.

256. Laski helmillä hewoista,

* Laski wirkkua witsalla,

Läksi wirkku winkumahan.

265. Linnan lusku luukutteli,

Perän peltohon sysäten,

Hännän maahan torkutellen;

266. Sano Pohjolan emäntä:

Oi on piika pikkarainen,

Kylän paras palkkalainen,

Käyppä, joua katsomahan,

270. Käwi tyttö katsomahan,

Waajon päähän pästyähän,

Itse noin sanoiksi wirkki:

Tules maammo katsomahan,

Ajetahan kirjokorjin j.n.e.

288. Käyös renki katsomahan.

297. Maan walio waikutteli,

299. Hännän maahan torjutellen.

301. Ei halli wiatta hauku,

Peni syyttä syyhättele,

310. Jo taisi pian tajuta,

Jo ylenki ymmärrellä,

317. Ulkopuolen uuhen lahta.

334. Nenätse utusen niemen,

Päitse saaren terhenisen,

339. Ku soutaa punawenehin,

* Ku soutaa punasin pursin,

Perätse utusen niemen,

Taatse saaren terhenisen,

340. Punasella purjehtiwi,

344. Saapi purrella eloa,

* Saapi sammulla eloa,

* Alus on täynnä aartehia.

349. Wanha neuossa warakas,

Nuori työssä nopsahampi.

351. Niin neiti paremmin tiesi,

Asiansa arwaeli,

Sanowi sanalla tuolla:

Ei oo neiti antaminen,

Tahi tyttö työntäminen

Korjahan joka kosian,

Joka miehen mieltä myöten.

354. Ei neittä rahoilla saaha,

Eikä kullalla kosita,

362. Siitä tultihin tupahan.

Kysy Pohjolan emäntä:

Mitä wierahat sanowi?

Tuop' on wiisas Wäinämöinen

Itse eillä ennättäwi:

Läksin neittä kosjomahan.

* Laulo lapsi lattialta,

Imewäinen istumalta:

Pois pojat, ulos urohot,

Pihalle pisimmät miehet

Rinnuksia riisumahan,

Rahkehia raastamahan.

382. Wanhoa en warsinkana.