C. E. Ekelund.

Seitsemästoista Runo.

Lemminkäinen kuulee wäen Pohjolan pitohin joutuwan. Pani kowin

pahaksi, kun itse kutsumatta oli. Lähtee kotia ja alkaa kuitenki

walmistellate. Kieltää lähtemästä äiti, monta surmaa matkalla, monta

perillä pojallensa pelkääwä. Ensiksi häntä tulisen kokon wahtoawan,

jos siitä selwittäisihen, tuliseen hautaan saawan. Siitäki päässeen

käärmejoukolta Pohjolan kujilla elikkä susilta ja karhuilta pihalla

surmattawan, pääkallon seipähän nenään pantawan. Wähän näistä

huoliwa lähtee aiottuansa Lemminkäinen monta neuoa ja warotusta,

miten oletellate, emolta saanut. Waeltaa, pääsee surmista, tulee

Pohjolaan. Sano Pohjolan emäntä pahoin sattuneen, kun jälempätä ei

tullut, juomien wielä panematta, ruokien keittämättä olewan. Kysyy

Lemminkäinen mintäpä häntä ei häihin kutsuttu ja waatii ruokaa

ja juomaa. Tuoaan wanhaa pilautunutta juomaa, jonka Lemminkäinen

rikoista ja eläwistä puhistanut juopi. Pyytää parempata. Pohjolan

isäntä ei enämmin suatsewa Lemminkäisen ylpeyttä alkaa häntä

laulamalla surmata. Kun mitänä ei sillä woittanut, niin waati häntä

miekoille. Käyään ulos, aletaan miekkain miteltyä tapella, jossa

Lemminkäinen ensikawahuksella laskee pään toiselta. Laulaa siitä koko

Pohjan pereen hajalle, paitsi emännän, joka häntäki ylewämpi laulo

uutta kansaa Lemminkäisen kostoksi.

Ahti saarella asuwi,

Kauko niemen kainalossa;

Oli pellon kyntämässä,

Wainion wakoamassa,

5. Nenässä utusen niemen,

Päässä saaren terhenisen;

Oli korwalta koria,

Kowin tarkka kuulennalta.

Kuuli kutsut kulkewaksi,

10. Ratsut joukon juoksewaksi;

Juohtu juoni mielehensä,

Toinen aiwohon osasi:

Nyt on Pohjola pioissa,

Salajoukko juomingissa.

15. Murti suuta, wäänti päätä,

Murti mustoa hawenta,

Heti heitti kynnöksensä,

Waon keskiwainiolle;

Nousi maasta ratsahille,

20. Kohta lähtewi kotia,

Luoksi ainosen emonsa,

Tykö waltawanhempansa.

Sano tuonne saatuansa,

Sano emolle esinnä:

25. "Oi emoni waimo wanha!

Pane ruoka ruttosesti

Syöä miehen nälkäisen,

Haukata halunalasen.

Lämmitä saloa sauna,

30. Pian piltti riuwuttele,

Jossa mies puhasteleksen,

Sueksen urosten sulho."

Tuop' on äiti Lemminkäisen

Pani ruoan ruttosesti

35. Syöä miehen nälkäisen,

Haukata halunalasen,

Yhen pirtin lämmitessä,

Yhen saunan saapuessa.

Siitä lieto Lemminkäinen

40. Otti ruokoa rutosti,

Meni saunahan saloa,

Käwi kylpihuonehesen;

Siellä mies puhasteleksen,

Sueksen urosten sulho.

45. Sano tuolta tultuansa:

"Oi emoni waimo wanha!

Tuo tänne sotisopani,

Kanna wainowaatteheni,

Joill' ennen käwin soissa,

50. Hätähäissä häilähtelin."

Emo ennätti kysyä:

"Kunne lähet poikueni?

Metsällenkö wai merelle,

Wai on hirwen hiihantohon,

55. Waiko suurehen sotahan,

Tasapäähän tappelohon?"

Sano lieto Lemminkäinen:

"Oi emoni kantajani!

En metsälle, en merelle,

60. Enkä hirwen hiihantohon,

Enkä suurehen sotahan,

Tasapäähän tappelohon;

Lähen Pohjolan pitohin,

Salajoukon juominkihin.

65. Tuo mulle sotisopani,

Wanhat wainowaatteheni,

Häissä häilyteltäwäni,

Pioissa pieltäwäni."

Emo kielti poikoansa,

70. Nainen miestänsä epäsi,

Epäsi kawetta kaksi,

Kielti kolme Luonnotarta,

Lähtemästä Lemminkäistä,

Hywän Pohjolan pitohin:

75. "Ei sua kutsuttu sinne,

Ei tarkon tahotakkana."

Niin sanowi Lemminkäinen:

"Koira kutsuen menewi,

Hywä ilman lykkelekse;

80. Tuoss' on kutsut kuunikuiset

Terässä tulisen miekan,

Wyöllä kalpani käressä.

Tuo tänne sotisopani,

Warsin wainowaatteheni."

85. Tuop' on äiti Lemminkäisen

Yhä kielteä käkewi:

"Ellös lähkö poikueni

Pimiähän Pohjolahan,

Monet on kummat matkallasi,

90. Isot tielläsi imehet;

Kolm' on surmoa kowinta,

Kolme miehen kuolemata."

Niin sanowi Lemminkäinen:

"Oi emoni kantajani!

95. Sano surma ensimmäinen,

Ensimmäinen wiimmenenki."

Sano äiti Lemminkäisen:

"Se on surma ensimmäinen:

Menet matkoa wähäsen,

100. Pääset tietä päiwäyksen,

Tulewi tulinen koski,

Koskessa tulinen luoto,

Luowossa tulinen loimu,

Koiwussa tulinen kokko,

105. Kokolla tuliset kynnet;

Sillä suu tulin palawi,

Kita kiiran lämpiäwi,

Höyhenet tulin waluwi;

Yöt se hammasta hiowi,

110. Päiwät kynttä kitkuttawi,

Tulialle wierahalle,

Saawalle käkeäwälle."

Sano lieto Lemminkäinen:

"Kyllämä sihen keinon keksin,

115. Mutkan muistan tien osoan,

Laulan leppäsen hewosen,

Laulan leppäsen urohon,

Siwutseni siirtymähän,

Wieretsi waeltamahan;

120. Itse sorsana sukellan,

Elikk' allina alennan,

Koprista kokon kynimen,

Waakalinnun warpahista.

Sano surma keskimmäinen."

125. Sano äiti Lemminkäisen:

"Se on surma toinen surma:

Menet matkoa wähäsen,

Toki tietä päiwäyksen,

Tulewi tulinen järwi,

130. Järwessä tulinen saari,

Saaressa tulinen sauna,

Saunassa tulinen hauta,

Täynnä kuumia kiwiä,

Palawoita paateroja.

135. Sinne on saanut sa'an miestä,

Hukkunut tuhat hewosta."

Se on lieto Lemminkäinen

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Kyllämä sihen keinon keksin,

140. Mutkan muistan, tien osoan,

Teen minä lepästä miehen,

Uron hongasta hotasen,

Kylpiäksi kuuman saunan,

Kuuman saunan rautalauan,

145. Wastan rautasen keralla.

Itse lienen löylyn lyöjä,

Alla lautojen asunen;

Sano surma jälkimmäinen."

Sano äiti Lemminkäisen:

150. "Se on surma kolmas surma:

Menet wieläki wähäsen,

Pääset siitä päiwäyksen,

Näkywille Pohjan portin,

Rautausten ulwomille;

155. Aita on lautanen rakettu,

Teräksinen tarha tehty,

Maasta asti taiwosehen,

Taiwosesta maahan asti.

Keihäillä seiwästetty,

160. Witsastettu maan maoilla,

Käätty kirjokäärmehillä,

Sisiliskoilla sielty,

Heitty hännät häilymähän,

Pääkehät kähäjämähän,

165. Päät ulos, sisähän hännät.

Maass' on toisia matoja,

Pino pitkiä matoja,

Ylös kielin kiehumassa,

Alas hännin häilymässä.

170. Yksi on matonen maassa,

Eessä portin poikkipuolin,

Pitempi pisintä hirttä,

Paksumpi patsasta pirtin,

Ylös kielin kiehahtawi

175. Pään waralle Lemminkäisen."

Sano lieto Lemminkäinen:

"Wasta kynnin kyisen pellon,

Wakoelin maan matosen,

Käärmehisen käännättelin,

180. Aiwan paljahin kätösin;

Ei ole siinä miehen surma,

Eikä kuolema urohon.

Otan kyiset kintahani,

Maan matoset wanttuseni,

185. Joilla konnat kopristelen,

Ilkiät iki puserran;

Kytken kyitä kymmenkunnan,

Waljastan sa'an matoja,

Tuo tänne sotisopani,

190. Kanna wainowaatteheni;

Lähen Pohjolan pitohin,

Salajoukon juominkihin."

Se on äiti Lemminkäisen

Aina kielteä käkewi:

195. "Ellös wainen poikuein

Lähkö Pohjolan pitohin,

Mont' oli surmoa matkalla,

Isot tielläsi imehet,

Monta matkasi perillä,

200. Paikalla pahimmat surmat,

Kolme surmoa kowinta,

Kaksi kaikkein kauheinta:

Kulet Pohjolan kujatse,

Astut tietä tanhuatse,

205. Susi on suitsirenkahissa,

Karhu rautakahlehissa,

Suulla Pohjolan weräjän,

Ahin aian kääntimessä.

Susi päälle suimastaksen,

210. Karhu päälle kaimistaksen,

Syönyt on sa'anki miestä,

Tuhonut tuhan urosta,

Saattawi sinunki syöä,

Suuren surmata sukuni."

215. Sano lieto Lemminkäinen:

"Uuhi uunna syötäöhön,

Rieskana rewittäöhön,

Waan ei mies pahempikana,

Uros untelompikana.

220. Minua on wyötty miesten wyöllä,

Pantu miesten palkimilla,

Solmittu uron solilla,

Jotten warsin jouakkana

Suuhun Pohjolan susien.

225. Kitahan kirokawetten.

Suet panen suitset suuhun,

Karhut rautakahlehisin,

Sillä sen pahan waellan."

Aina kieltäwi emonsa:

230. "Ellös lähkö poikueni;

Tulet Pohjolan tupahan,

Sariolan salwoksihin,

Siell' on miehet miekka wyöllä,

Urohot sota-aseissa,

235. Humalassa hullut kaikki,

Pahat paljo juotuansa.

Laulawat sinun polosen

Omahasi miekkahasi,

Tekemähäsi terähän,

240. Kantamahan kalpahasi.

Jo on laulettu hywätki,

Jalommatki jaksettuna,

Woituna wäkewämmätki,

Saati sie waraton warpu,

245. Emon tyhjän tuuwittama,

Warattoman waapottama,

Wielä wirrasta wipuma,

Koskesta kokoelema.

Sat' on seiwästa mäellä,

250. Tuhat pylwästä pihalla,

Joka seiwäs päätä täynnä,

Yks on ilman päätä jäänyt;

Sinä sihen pantanehet

Senki seipähän nenähän."

255. Sillon lieto Lemminkäinen

Otti miekkansa omansa,

Päin siltahan sysäsi,

Terin työnti lattiahan;

Itse kääntywi käessä

260. Kuni tuore tuomen latwa,

Tahi kaswawa kataja.

Sano lieto Lemminkäinen:

"Ei ole miekan mittajoa.

Eikä kalman katsojoa,

265. Noissa Pohjolan tuwissa,

Sariolan salwoksissa."

Otti jousen jouahutti,

Käsin jousen käännällytti,

Sanowi sanalla tuolla,

270. Lausu tuolla lausehella:

"Sen mä mieheksi sanoisin,

Urohoksi arweleisin,

Joka jouseni wetäisi,

Kiweräni kiinnittäisi,

275. Noilla Pohjolan tuwilla,

Sariolan salwoksilla."

Siitä lieto Lemminkäisen

Luku lähteä tulewi,

Käsi käski, toinen kielti,

280. Suonet sormiset pakotti.

Jo saapi sotisopansa,

Wanhat wainowaattehensa.

Emo neuo poikoansa,

Wanhin lastansa wakusti,

285. Owen suussa, orren alla,

Kattilan katasioilla:

"Poikuein nuorempani,

Lapseni wakawampani!

Jos sie jouwut juominkihin,

290. Tapahut mihen tahansa,

Juo puoli pikariasi,

Anna toisen toinen puoli,

Pahemman pahempi puoli,

Niin sinusta mies tulewi,

296. Uros selwä selkiäwi,

Miesten seurojen sekahan."

Wielä neuo poikoansa,

Warsin lastansa warotti,

Pellolla perimmäisellä,

300. Weräjillä wiimmesillä:

"Jos sie jouwut juominkihin,

Tapahut mihin tahansa,

Istu puolella sioa,

Astu puolella aselta,

305. Anna toisen toinen puoli,

Pahemman pahempi puoli,

Niin sinusta mies tulewi,

Uros selwä selkiäwi,

Urohoisehen wäkehen,

310. Miehisehen joukkiohon."

Siitä lieto Lemminkäinen

Kohta lähtewi koista.

Astu päiwän ensimmäisen,

Tulewi tulinen koski,

315. Koskessa tulinen korko,

Korossa tulinen koiwu,

Koiwussa tulinen kokko,

Kokolla tuliset kynnet,

Sillä suu tulin palawi,

320. Kita kierän lämpiäwi,

Yöt se hammasta hiowi,

Päiwät kynttä kitkuttawi,

Tulialle wierahalle,

Saawalle käkeäwälle.

325. Mitä huoli Lemminkäinen;

Tapasi on taskuhunsa,

Löihen kukkaroisehensa,

Otti tetren sulkasia,

Hieroa hitustelewi

330. Kahen kämmenen kesessä,

Sormen kymmenen sowussa,

Siitä synty tetrikarja.

Pemahutti lentämähän,

Niin tetret leholle lenti,

335. Koppeloiset koiwukolle.

Tempo tetrensä lehosta,

Koppelonsa koiwukosta,

Sukasi kokolle suuhun,

Anto appajan kitahan,

340. Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Kokkoseni, lintuseni!

Käännä pääsi toisappäin,

Silmät luppahan lukitse,

Päästä eille matkamiestä,

345. Lemminkäistä liiatenki."

Sillä sen waaran waelsi,

Sillä pääsi päiwäyksen.

Meni matkoa wähäsen,

Kulki tietä pikkaraisen

350. Matkall' on tulinen järwi,

Järwessä tulinen saari,

Saaressa tulinen sauna,

Saunassa tulinen hauta,

Täynnä kuumia kiwiä,

355. Palawoita paateroja,

Tulialle wierahalle,

Saawalle käkeäwälle:

Mitä huoli Lemminkäinen,

Ukkoa rukoelewi:

360. "Oi Ukko ylijumala,

Tahi taatta taiwahinen!

Nosta pilwi luotehelta,

Toinen lännestä lähetä,

Kolmas iätä iästä,

365. Kohottele koilliselta;

Syrjin yhtehen syseä,

Lomatusten loukahuta,

Sa'a lunta sauan warsi,

Kiehittele keihäswarsi,

370. Noille kuumille kiwille,

Palawoille paateroille."

Sato Ukko uutta lunta,

Herra hienoista witiä;

Sato lunta sauan warren,

375. Kiehitteli keihäswarren,

Noille kuumille kiwille,

Palawoille paateroille.

Itse lieto Lemminkäinen

Laulo rautasen korennon,

380. Poikitse tulisen hauan,

Äprähästä äprähäsen.

Sillä sen rowin waelti,

Sillä pääsi päiwäyksen.

Meni matkoa wähäsen,

385. Pääsi tietä päiwäyksen;

Jo näkywät Pohjan portit,

Paistawat pahat saranat.

Aita on rautanen rakettu,

Teräksinen tarha tehty,

390. Maasta asti taiwosehen,

Taiwosesta maahan asti;

Keihäillä seiwästetty,

Witsastettu maan maoilla,

Käätty kirjokäärmehillä,

395. Sisiliskoilla sielty;

Hännät heitty häilymähän,

Pääkehät kähäsämähän

Päät ulos, sisähän hännät.

Maass' on toisia matoja,

400. Pino pitkiä matoja,

Alas hännin häilymässä,

Ylös kielin kiehumassa.

Yksi on matonen maassa,

Eessä portin poikkipuolin,

405. Pitempi pisintä hirttä,

Paksumpi patsasta pirtin,

Ylös kielin kiehahtawi,

Pään waralle Lemminkäisen.

Mitä huoli Lemminkäinen,

410. Otti weitsen wierestänsä,

Tupestansa tuiman rauan,

Sillä aitoa siwalti,

Käärmetarhoa tapasi.

Kahen puolen aita kaatu,

415. Wiieltä witsaswäliltä,

seitsemältä seipähältä.

Niin sanowi Lemminkäinen,

Toru toisia matoja:

"Mato musta maan alanen,

420. Toukka Tuonen karwallinen,

Kulkia kulon alanen,

Lehen lemmen juurehinen,

Puun juuren pujottelia,

Lahokannon kaiwelia.

425. Kuka sun kulosta nosti,

Heinän juuresta herätti,

Tiellä teukallehtamahan,

Maan päällä matelemahan?

Isosiko, wai emosi,

430. Waiko wanhin weljiäsi,

Wai nuorin sisariasi,

Waiko muu sukusi suuri?

Turpehessa sun tupasi,

Alla kannon kartanosi,

435. Asuntosi alla alan,

Alla mättähän majasi.

Sule suusi, peitä pääsi,

Kätke kielesi käpiä;

Willa suusi, willa pääsi,

440. Willa wiisi hammastasi,

Willa kielesi käpiä,

Willanen otus itsekki.

Weäte willaleppehenä,

Pawun palkona kuleksi,

445. Sykerräte sykkyrähän,

Käperräte käppyrähän,

Tunge pääsi turpehesen,

Mätä pääsi mättähäsen.

Jospa tuolta pääsi nostat,

450. Ukko pääsi särkiäwi

Pilwillä pisaroilla,

Rakehilla rautasilla."

Sillä lieto Lemminkäinen

Pääsi senki päiwäyksen,

455. Meni matkoa wähäsen,

Tuli Pohjolan pihalle.

Susi on suitsirenkahissa,

Karhu rautakahlehissa,

Suulla Pohjolan weräjän.

460. Jo oli syönyt sa'an miestä,

Tuhonut tuhan urosta,

Tahto syöä Lemminkäisen.

Sillon lieto Lemminkäinen

Tawotteli taskuhunsa,

465. Löihen kukkaroisehensa,

Otti willoja hitusen.

Hieroa utustelewi

Kahen kämmenen kesessä,

Sormen kymmenen sowussa,

470. Siitä läksi lammaskarja,

Synty lauma lampahia,

Kehä kieräwillasia,

Suuhun Pohjolan susien,

Kitahan kirokawetten.

475. Siitä lieto Lemminkäinen

Itse tungeksen tupahan,

Alle kattojen ajaksen.

Owen suussa seisotaksen,

Owen suussa orren alla,

480. Kattilan katasioilla,

Lakin päästä laskemilla,

Kintahan kirwottimilla.

Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

485. "Koria on kutsuttu wieras,

Koriampi kutsumaton."

Sillon Pohjolan emäntä

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Ohoh poika Lemminkäisen.

490. Mi sinusta wierahasta;

Tulet pääni polkemahan,

Aiwoni alentamahan;

Ohrina oluet wielä,

Makujuomat maltahina,

495. Leipomatta wehnäleiwät,

Lihakeitot keittämättä.

Oisit yötä ennen tullut,

Eli päiweä jälestä."

Siinä lieto Lemminkäinen

500. Murti suuta, wäänti päätä,

Murti mustaa hawenta,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Jop' on täällä syömät syöty,

Syömät syöty, juotu juomat,

505. Oluet osin jaeltu,

Kaljat kannuin mittaeltu,

Pikarit pinohin luotu,

Tuopit roukkohin rowittu.

Panit kutsut kulkemahan,

510. Sait ratsut samoamahan,

Kutsuit kansan kaikenlaisen,

Sokiatki, waiwasetki,

Rammatki, rekirujotki,

Minun heitit kutsumatta.

515. Mintäpä tämä minulle

Omistani otristani,

Kylwämistäni jywistä?

Muut ne kanto kauhasilla,

Muut ne tiiskinä tiputti,

520. Minä määrin mätkäelin,

Minä purnoin putkaelin

Omiani ohriani,

Kylwämiäni jywiä.

Emmä wieras lienekkänä,

525. Kun ei tehä teoksia,

Eikä oinasta isetä,

Tuoa härkeä tupahan,

Sarkasäärtä huonehesen;

Uuellen olutta panna

530. Syöä miehen syömättömän,

Juoa juossehen urohon."

Sano Pohjolan emäntä:

"Ohoh piika pikkarainen,

Orjani alinomanen!

535. Pane keittoa patahan,

Tuo olutta wierahalle."

Tyttö pieni, tyhjä lapsi,

Pahin astiain pesiä,

Lusikkoin luutustaja,

540. Kapustain kaawistaja,

Pani keittoa patahan,

Luut lihoista, päät kaloista,

Naatit wanhat naurihista,

Kuoret leiwistä kowista.

545. Toi olutta tuoppisella,

Kanto kaksikorwasella,

Hiiwa alla, wesi päällä,

Kyyt käärmeet kesellä,

Maot laialla mateli,

550. Sisiliskot liuahteli.

Sano lieto Lemminkäinen:

"Oh sinä olut punanen!

Jo nyt jouwuit joutawihin,

Jouwuit joutawan jälille;

555. Ruoka suuhun syötäöhön,

Ruhka maahan luotaohon,

Wasemella peukalolla,

Sormella nimettömällä."

Tapasi on taskuhunsa,

560. Löihen kukkaroisehensa;

Otti ongen kukkarosta,

Taskustansa taklarauan,

Sen laski olwen sekahan.

Mato puuttu onkehensa,

565. Kyy wihanen rautahansa,

Sata nosti sammakoita,

Tuhat mustia matoja.

Jo juoa karahuttawi,

Sanan wirkko, noin nimesi:

570. "Emmä liene lempi wieras,

Kun ei tuotane olutta,

Parempata juotawata,

Warawammalla käellä,

Suuremmalla astialla.

575. Kuule poika Pohjolaisen,

Itse Pohjolan isäntä.

Anna ostoa olutta,

Juomoa rahanalaista."

Siitä Pohjolan isäntä

580. Pian suuttu ja wihastu,

Laulo lammin lattialle

Urosta upottamahan.

Lemminkäinen lieto poika

Laulo härän lattialle

585. We'en lammin lakkimahan.

Itse Pohjolan isäntä

Suen laulo lattialle

Senki härän pään waralle.

Lemminkäinen lieto poika

590. Laulo walkian jäniksen

Sen sutosen suun waraksi.

Itse Pohjolan isäntä

Laulo koiran koukkuleuan

Sen jäniksen pään waralle.

595. Lemminkäinen lieto poika

Laulo orrelle orawan,

Orren päätä juoksemahan,

Koiran tuota haukkumahan.

Sillon Pohjalan isäntä

600. Sanan wirkko, noin nimesi:

"Ei tässä piot parane,

Jos ei wierahat wähene;

Talo työlle, wieras tielle,

Hywistäki juomingista."

605. Otti miekkansa omansa,

Tempasi tuliteräsen,

Sanowi sanalla tuolla:

"Kuule poika Lemminkäisen!

Mitelkäme miekkojamme,

610. Katselkame kalpojamme."

Sano lieto Lemminkäinen:

"Mitä minun on miekastani,

Kun on luissa lohkiellut,

Pääkasuissa katkiellut.

615. Waan kuitenki kaikitenki,

Jos täss' ei piot parane,

Mitelkäme, katselkame,

Kumpasen pitempi miekka,

Kenen kalpa kauhiampi,

620. Sen eellä siwaltaminen."

Miteltihin miekkojansa,

Katseltihin kalpojansa,

Jo oli pikkuista pitempi

Miekka Pohjolan isännän,

625. Yhtä ohrasen jyweä,

Yhtä kynnen mustukaista.

Sillon lieto Lemminkäinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Sinunpa pitempi miekka,

630. Sinun eellä iskeminen."

Siitä Pohjolan isäntä

Jo lyöä alottelewi,

Kerran ortehen osasi,

Kamanahan kapsahutti.

635. Sano lieto Lemminkäinen:

"Tukela tora tuwassa,

Weren seikka salwoksessa,

Tuwan uuen turmelemma,

Lattiat likaelemma,

640. Pestyt penkit hierelemmä.

Lähkäme ulos pihalle,

Pihalla weret paremmat,

Kartanolla kaunihimmat,

Luontewaisemmat lumella."

645. Mentihin ulos pihalle;

Lehmän talja löyettihin,

Pihalle lewitettihin,

Senpä päällä seisottihin.

Niin sanowi Lemminkäinen:

650. "Kuulesta sa Pohjan poika!

Sinunpa pitempi miekka,

Sinun kalpa kauhiampi;

Toki taiat tarwitakki,

Ennen kun ero tulewi,

655. Tahi päiwä päätynewi.

Lyöppä poika Pohjolaisen."

Iski päältä Pohjan poika,

Iski kerran, iski toisen,

Kohta kolmasti rapasi;

660. Ei lihoakan lipasnut,

Wienyt werinirhametta,

Ottant orwaskettuana.

Tuli lyönti Lemminkäisen,

Wuoro weitikän werewän.

665. Löipä lieto Lemminkäinen,

Laski weitikkä werewä,

Iski miestä miekallansa,

Kamahutti kalwallansa.

Löi on kerran leimahutti,

670. Pään on laski olkapäältä,

Kallon kaialta sialta,

Wei kun naatin naurihista,

Ewän kaikesta kalasta.

Löi on toisen leimahutti,

675. Silpo kun sian lihoa,

Miehen kolmeksi palaksi.

Mäki oli täynnä seipähiä,

Piha täynnä pylwähiä,

Kaikki täynnä miehen päitä,

680. Yksi seiwäs ilman päätä;

Pani pään pojan pätösen

Senki seipähän nenähän.

Siitä lieto Lemminkäinen

Laulo Pohjolan perehen

685. Kultihin kulajawihin,

Hopeihin helkkäwihin.

Yhen heitti laulamatta,

Itse Pohjolan emännän,

Pirtin pienen pyyhkiäksi,

690. Lattian lakasiaksi,

Olutkannun kantajaksi,

Ruokien rakentajaksi.

Louhi Pohjolan emäntä

Kowin suuttu ja wihastu;

695. Laulo Louhi longotteli,

Pataruuhi paukutteli,

Laulo miestä miekallista,

Urosta aseellista,

Pään waralle Lemminkäisen,

700. Kaukomielen kaulan päälle.

Jo kumu kujasta kuulu,

Tomu toisesta talosta;

Jopa tuskiksi tulewi,

Läylemmäksi lankiawi,

705. Juoa häitä Pohjolassa,

Pitoja Pimentolassa.

Kaheksastoista Runo.

Lemminkäinen Pohjolasta tulee kotia. Kysyy äiti mitä oli huolellisna,

oisiko sarkoin waarrettu, eli naisin naurettu eli heposinko herjattu.

Käskee äitinsä Lemminkäinen ewästä katsomaan, päänsä waralle miekkoja

hiwottawan. Miksi hiwottawan, kysäsi äiti. Wastaa miehen Pohjolassa

Lemminkäinen tappaneensa ja kysyy neuoa, missä piiltä. Nuhtelee

poikoansa emo, warsin olewanki, jos missä, waarallisen piiltä,

kaikissa surman löytäwän. Kuitenki wiimmen wannonutta, ei enää sotia

käyä, neuoo poikoansa yheksän meren poikki saarelle pakenemaan.

Lähtee, purjehtii, Lemminkäinen pääsee perille, kysyy lupaa

wenettänsä maalle wetää. Luwan saanut wetääki, lähtee saaren kylihin

ja elää siellä hywin rohkiasti tyttöjen kanssa. Muutamena huomenena

taasenki tyttöjä katselemaan lähtewä jo näki miehet aseita häntä

surmataksensa walmistelewan. Lähtisi poies waan wenerannalle tullut

näkee purtensaki poltetuksi. Laatii uuen weneen ja lähtee saarelta,

jota neiet kylläki murehtiwat. Ulommaksi purjehtinut laskee luowolle

wenehen joka siinä itkeä tihuttelewi, kun sotaan ei wietänekkänä.

Kieltää itkemästä Lemminkäinen, lupaa suorastaan sotaan lähteä. Saapi

Teurin toiseksensa ja lähteeki. Pohjan merelle tulleelta kylmää

pakkanen Pohjan akan toimella weneen Lemminkäiseltä. Oli kylmää

itsenki waan kuitenki hänen Lemminkäinen lukemalla saapi poistetuksi

ja lähtee weneensä heittäwä, maalle. Muistelee siellä ikäwissään,

miten oliki kauas kotosista erinnyt.

Siitä lieto Lemminkäinen

Nousi maasta ratsahille,

Kohta lähtewi kotia,

Luoksi entisen emonsa,

5. Alla päin, pahoilla mielin,

Kaiken kallella kypärin.

Emo wastahan tulewi,

Emo ennätti kysyä:

"Poikueni nuoremmani,

10. Lapseni wakawampani!

Mit' olet pahoilla mielin

Pohjolasta tullessasi?

Onko sarkoin waarrettuna;

Jos on sarkoin waarrettuna,

15. Mie annan paremman sarkan,

Taattosi soasta saaman,

Tawottaman tappelosta."

Sano lieto Lemminkäinen:

"Oi emoni kantajani!

20. Ken mun sarkoin waarteleisi,

Itse waartaisin isännät;

Waartaisin sata urosta,

Tuhat miestä tunnustaisin."

Sano äiti Lemminkäisen:

25. "Mit' olet pahalla mielin

Pohjolasta tullessasi?

Ootko naisin naurettuna;

Jos oot naisin naurettuna,

Sie naios parempi nainen,

30. Werewä Wenäeheltä,

Kaunis Karjalan kylistä."

Sano lieto Lemminkäinen:

"Oi emoni kantajani!

Ken mun naisin nauranewi,

35. Itse nauraisin isännät;

Nauraisin satai naista,

Tuhat muuta tunnustaisin."

Sano äiti Lemminkäisen:

"Mit' olet pahoilla mielin?

40. Ootko herjattu heposin;

Jos oot herjattu heposin,

Sie osta ori parempi,

Ison saamilla eloilla,

Wanhemman warustamilla."

45. Sano lieto Lemminkäinen:

"Oi emoni kantajani.

Ken mun herjaisi heposin,

Itse herjaisin isännät;

Herjaisin sata hewoista,

50. Tuhat muuta tunnustaisin.

Oi emoni kantajani.

Säästä säkkihin ewästä,

Pane jauhot palttinahan,

Wuole woita wakkasehen.

55. Wuole woita wuosi syöä,

Toiseksi sian lihoa;

Lähen töitäni pakohon,

Pillojani piilemähän,

Miehet miekkoja hiowat,

60. Kärestäwät keihäiä."

Emo ennätti kysyä,

Waimo wanha tutkaella:

"Miksi miekkoja hiowat,

Kärestäwät keihäiä?"

65. Sano lieto Lemminkäinen:

"Tuli työ, satu tapahtu,

Noissa Pohjolan pioissa,

Sariolan juomingissa.

Tapon miehen kun urohon,

70. Itse Pohjolan isännän,

Omallani miekallani.

Siksi miekkoja hiowat,

Kärestäwät keihäiä;

En tieä sitä sioa

75. Kussa piiltä pillomuksen,

Paeta pahan lapasen.

Oi emoni kantajani.

Kunne käsket piilemähän?"

Emo tuon sanoiksi wirkki,

80. Lausu wanhin lapsellensa:

"Jo sanoinki poikueni,

Jo warsin warottelinki,

Yhä kielteä käkesin,

Lähtemästä Pohjolahan.

85. Mahoit olla oikiassa,

Eleä emon tuwilla,

Oman wanhemman warassa,

Kantajasi kartanoilla.

Mene nyt tuonne piilemähän,

90. Mene männyksi mäellä,

Katajaksi kankahalla,

Tuho sielläki tulewi;

Usein mäkinen mänty

Pärepuiksi leikatahan,

95. Usein katajakangas

Seipähiksi karsitahan.

Nouse koiwuksi norolle,

Tuho sielläki tulewi;

Usein noronen koiwu

100. Pinopuiksi pilkotahan,

Hakatahan halkopuiksi.

Menet marjaksi aholle,

Puolakaksi kankahalle,

Mansikaksi näille maille,

105. Mustikaksi muille maille,

Tuho sielläki tulewi;

Neiet nuoret poimitahan,

Tinarinnat riiwitähän.

Menet hauiksi merehen,

110. Maksahan merimatehen,

Lohen purstoksi punasen,

Tuho sielläki tulewi;

Mies musta meren näkönen

Ain' on ongella olia,

115. Aina nuotalla asuja,

Käestämässä käwiä.

Ja menet tuonne piilemähän

Kontion kiwikoloille,

Karhun louhikartanoille,

120. Tuho sielläki tulewi;

Mies nuori noentolainen

Kirwestänsä kitkuttawi,

Keihästä kärestelewi,

Kontio kohataksensa,

125. Metsän karhu kaataksensa."

Sillon lieto Lemminkäinen

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Itse tieän ilkeimmät.

Paikat arwoan pahimmat;

130. Oi emoni kantajani,

Entinen elättäjäni.

Kunne käsket piilemähän,

Kunne käsket ja kehotat,

Ettei pää pahoin menisi,

135. Hiwus hieno lankiaisi,

Tukka turhiin tulisi,

Warsin kaula katkiaisi.

Yks' on päiwä miehen päätä,

Tunti tukkoa urohon,

140. Miehet miekkoja hiowat,

Keihoja kärestelewät."

Sano äiti Lemminkäisen:

"Tieän mä wähäsen maata,

Tieän paikkoa palasen,

145. Syömätöntä, lyömätöntä,

Miekan miehen käymätöntä;

Sie wanno walat ikuiset

Eneä ei sotia käyä

Kuuna kymmennä kesänä,

150. Hopiankana halulla,

Kullankana tarpehella."

Siinä lieto Lemminkäinen

Jo wanno walat ikuiset

Eneä ei sotia käyä

155. Kuuna kymmennä kesänä,

Hopiankana halulla,

Kullankana tarpehella.

Sano äiti Lemminkäisen.

"Mene nyt tuonne piilemähän

160. Yheksän meren ylitse,

Meri puolen kymmenettä,

Niemelle nimettömälle,

Saarelle sanattomalle.

Siellä ennen isosi piili,

165. Sekä piili, jotta säily,

Suurina sotakesinä,

Wainowuonna waikiana.

Siell' oli meret metenä,

Juoksi olwena jokoset,

170. Wuoret kaikki woita wuoti,

Kalliot sian lihoa;

Siell' on hywä ollaksesi.

Armas aikaellaksesi."

Siitä lieto Lemminkäinen

175. Sekä läksi, jotta joutu,

Läksi töitänsä pakohon,

Pillojansa piilemähän,

Lykkäsi wenon wesille,

Työnti laiwan lainehille,

180. Waskisilta walkamoilta,

Teräksisiltä teloilta.

Nosti päälle purjehia,

Kuni männikön mäellä,

Itse istuwi perähän,

185. Laaittihen laskemahan,

Kokan koiwusen nojassa,

Melan waskisen warassa.

Tuuli tuuwitti wenoista,

Aalto laiwoa ajeli,

190. Niemelle nimettömälle,

Saarelle sanattomalle,

Ylitse meren yheksän,

Meripuolen kymmenettä.

Siinä lieto Lemminkäinen

195. Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Onko saarella sioa,

Maata saaren manterella,

Weteä wenettä maalle,

Purtta kuiwalle kumota,

200. Taaton saamille teloille,

Wanhempani walkamoille?"

Saaren impyet sanowi,

Niemen neiet wastoawi:

"Ompa saarella sioa,

205. Maata saaren manterella,

Jos weät saan wenettä,

Tuhat purtta puujaelet."

Siitä lieto Lemminkäinen

Wetäwi wenosen maalle,

210. Purren kuiwalle kumosi,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Onko saarella sioa,

Onko maata saaren maalla,

Piiltä miehen pillomuksen,

215. Paeta wähäwäkisen?"

Saaren impyet sanowi,

Niemen neiet wastoawi:

"Ompa saarella sioa,

Maata saaren manterella,

220. Piiltä miehen pillomuksen,

Paeta wähäwäkisen."

Siitä lieto Lemminkäinen

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Onko saarella sioa,

225. Maata saaren manterella,

Yhtä selkäni sioa,

Maata karpion aloa,

Minun leikki lyöäkseni,

Tanner tanssaellakseni,

230. Saaren impien ilossa,

Kassapäien kauneuessa?"

Saaren impyet sanowi,

Niemen neiet wastoawi:

"Lapset laihat saaren maalla,

235. Lihawat hewosen warsat."

Mitä huoli Lemminkäinen;

Käwi kylitse kylihin.

Saaren impien ilohon,

Kassapäien kauneuhun.

240. Ei ollut sitä kyleä,

Kuss' ei kymmenen taloa;

Ei ollut sitä taloa,

Kuss' ei kymmenen tytärtä;

Ei ollut sitä tytärtä,

245. Ei sitä emosen lasta,

Jonk' on ei maloa maannut.

Käsiwartta waiwutellut.

Tuhat tunsi morsianta,

Sa'an leskiä lepäsi,

250. Sa'an naista miehellistä,

Yhtenä kesäisiä yönä,

Sykysyissä wietinkinä.

Yksi löyty kymmenistä,

Kaksi kaikitse laoista,

255. Tuhannesta löyty kolme,

Jok' oli piikuen pitänyt,

Neien arwossa asunut.

Sillä lieto Lemminkäinen

Lepytteli niemen neiet,

260. Ihastutti saaren immet;

Jäi yksi lepyttämättä.

Ei kuullut kukotta nosta,

Kanan lapsetta kawata;

Niin päiwänä muutamena,

265. Iltana monikahana,

Laati liiton nostaksensa

Kuunki, päiwänki keralla.

Nousi ennen liittoansa,

Ennen ehtoaikoansa,

270. Käwi kylitse kylihin,

Senki impyen ilohom.

Sillon lieto Lemminkäinen

Ei nähnyt sitä taloa,

Kuss' ei kolmea kotoa;

275. Ei nähnyt sitä kotoa,

Kuss' ei kolmea urosta;

Ei nähnyt sitä urosta,

Ku ei miekkoa hionut,

Kirwestänsä kitkuttanut.

280. Sillon lieto Lemminkäinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Woi päiwyinen päiwyt nousi,

Armas aurinko kohosi,

Mun polosen pojan päälle,

285. Päälle kaulani katalan."

Jäi neiet syliämättä,

Sylityt makoamatta,

Läksi luoksi laiwosensa,

Luoksi purtensa polonen;

290. Jo oli poltettu poroksi,

Kypeniksi kyyätelty.

Jo tunsi tuhon tulewan,

Hätäpäiwän päälle saawan,

Laatiwi wenettä uutta,

295. Uutta partta puuhoawi.

Puita puuttu purtten seppä,

Lautoja wenon tekiä;

Saapi puuta pikkuruisen,

Lautoa ani wähäsen,

300. Wanhan wärttinän muruista,

Wanhan tainnan taittumista.

Siitä weistämi wenettä,

Puista purtta puuhoawi,

Siitä laati laitapuuta,

305. Puuta kaari kapsutteli,

Siitä teljoja tekewi,

Kanssa airoja asetti.

Sai wenonen walmihiksi,

Laatineeksi puinen pursi;

310. Lykkäsi wenon wesille,

Laski purren lainehille,

Mäntysiltä järkälöiltä,

Kuorikiskoilta teloilta.

Siitä läksi Lemminkäinen,

315. Alla päin, pahoilla mielin,

Kun ei saanut yötä olla,

Eikä päiweä eleä,

Saaren impien ilossa,

Kassapäien kauneussa.

320. Itse istuwi perähän,

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Kupliksi weno wesille,

Lumpehiksi lainehille."

Tuli tuuli, tuon puhalsi,

325. Tuli aalto, tuon ajeli

Selälle meren sinisen,

Ulapoille aukioille.

Siinä itki saaren immet,

Niemen neiet waikerrehti,

330. Kun ei purjepuu näkynnä,

Rautahanka haimentanna.

Ei he itke purjepuuta,

Rautahankoa halaja,

Itkit purjepuun alaista,

335. Rautahangan haltioa.

Itse itki Lemminkäinen,

Itse waiwanen waketti,

Kun ei saaren maat näkynnä,

Sawiharjut haimentanna.

340. Ei hän itke saaren maita,

Sawiharjuja halaja,

Itki saaren impyhiä,

Nenän niemen neitosia.

Siitä lieto Lemminkäinen

345. Laskewi sinistä merta;

Laski päiwän, laski toisen,

Päiwälläpä kolmannella,

Luotti purren luotoselle,

Wenehen wesikarille.

350. Siinä itki puinen pursi,

Hankarauta haihatteli:

"Mi minusta laatimasta,

Kurjasta kumoamasta;

Ei Ahti sotia soua

355. Kuunna kymmennä kesänä,

Hopiankana halulla,

Kullankana tarpehella.

Pääty Ahti kuulemahan,

Kauko tuota katsomahan;

360. Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

Elä huoli hongan pinta,

Wene warpanen walita,

Wielä saat sotia käyä,

365. Tappeloita tallustella."

Ahti suorihen sotahan,

Wastoin waiwanen waloa,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Mistä saanen miehen toisen,

370. Sekä miehen, jotta miekan,

Ahille soan awuksi?"

Ompa Tiera tieossansa,

Kuuro kuulemoisissansa;

Siitä saapi miehen toisen,

375. Sekä miehen, jotta miekan.

Käwi kylitse kylähän,

Teitse Tieran kartanohon,

Miehen toisen tarpehella

Ahille soan awuksi.

380. Isä pääty ikkunassa

Kirweswartta wuolemassa,

Emo aitan kynnyksellä

Kirnua kolistamassa,

Weljekset weräjän suulla

385. Korjia kohentamassa,

Sisarekset sillan päässä

Waattehia sotkemassa.

Wirkko isä ikkunalta,

Emo aitan portahalta,

390. Weljekset weräjän suulta,

Sisarekset sillan päästä:

"Ei Tiera sotahan joua;

Wast' on nainut nuoren naisen,

Ottanut oman emännän,

395. Wiel' on nännit näppimättä,

Rinnat riuahuttamatta,

Kupehet kutkuttamatta."

Tiera pääty kiukahalla,

Jalan kenki kiukahalla,

400. Toisen kenki lattialla,

Weräjillä wyötteleksen,

Ulkona solitteleksen.

Otti Tiera keihäänsä,

Ei ole keiho suuren suuri,

405. Eikä keiho pienen pieni,

Keiho keskikertahinen;

Susi seiso suowerolla,

Warsa juoksi wartta myöten,

Kasi nauku naulan tiessä.

410. Työnti Tiera keihäänsä

Ahin keihojen keselle.

Niin läksi Ahin wenonen

Käsiwarsin waalimatta,

Läksi luoen luotosesta

415. Tuolle Pohjolan merelle.

Silloin Pohjolan emäntä

Pahan pakkasen lähetti

Tuolle Pohjolan merelle.

Itse neuo poikoansa,

420. Kun kukin sukimojansa,

Itse ilmoin luomiansa:

"Pakko pienin poikiani,

Kaunis kaswateltujani.

Lähes tuonne, kunne käsken,

425. Kunne käsken ja kehotan,

Meren rutjan partahalle,

Äärettömän äprähälle.

Kylmä soita, kylmä maita,

Kylmä selwiä wesiä,

430. Kurimuksen kulkun suuta,

Kinahmia ilkiöitä;

Kylmä weitikän wenonen,

Pursi lieto Lemminkäisen,

Selwälle meren selälle,

435. Ulapalle aukialle,

Jott' ei pääse päiwinänsä,

Selwiä sinä ikänä,

Jon' en jouwu päästämähän,

Käy itse kehittämähän."

440. Pakko pienin poikiansa,

Kaunis kaswateltujansa,

Sekä läksi, jotta joutu,

Tuonne Pohjolan merelle;

Niin Ahin merellä kylmi,

445. Kylmi weitikän wesillä,

Jopa yönä ensimmäisnä

Puuttu kyllin kyllitellä,

Puuttu kyllä päätä kyynäs,

Kättä wiljalta wihaista.

450. Niinpä kylmi täyen kylmän,

Wäki pakkasen paleli,

Yhtenä kesäissä yönä,

Sykysyissä wietinkinä;

Kylmi jäätä kyynäräisen,

455. Sato lunta sauan warren.

Aiko kylmeä jumalan,

Itse weitikän werewän.

Sillon lieto Lemminkäinen,

Itse kaunis Kaukomieli,

460. Keritsi kiweltä willat,

Takut talwen maannehelta,

Suoritteli sukkasiksi,

Kääritteli kintahiksi,

Käsin pakkasen piteli,

465. Kowan ilman kopristeli,

Tunki pakkasen tulehen,

Rautasehen rauniohon,

Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

470. "Pakkanen pajuilla synty,

Risuilla wähäripanen,

Iti turmasta isosta,

Emosta epattomasta.

Käärme pakkasen imetti,

475. Mato maiolla piteli,

Nännistä nisittömistä,

Utarista uuttomista.

Pantihin nimi pahalle,

Pantihinpa pakkaseksi.

480. Kesät aioilla ajeli,

Talwet heilu hettehissä,

Kylmi soita, kylmi maita,

Paleli wesipajuja,

Pani haawan pakkuloita,

485. Koiwun juuria kolotti.

Panihen pahat pahaksi,

Heittihen häwyttömäksi;

Kylmi kattilan tulella,

Hiilet uunin lietosella,

490. Käen naisen taikinahan,

Watsahan hewosen warsan.

Läksi maita kylmämähän,

Aaltoja asettamahan;

Lahet kylmi, lammit kylmi,

495. Jäip' on meri kylwämättä,

Jäipä peipponen selällä,

Wästäräkki lainehilla.

Senki kynnet kylmämättä,

Pää pieni palelematta.

500. Joko nyt suureksi sukesit,

Joko kaswoit kauhiaksi?

Tahot kylmeä minua,

Kohotella korwiani,

Alta jalkoja anella,

505. Päältä kynsiä kysellä.

Pakkanen Puhurin poika,

Kowan ilman höyhelöinen!

Ellös nyt minua kylmä,

Ellös päätäni palele,

510. Ellös waiwa warpahia,

Elä korwia koseta;

Kyll'on sulla kylmämistä,

Paljoki palelemista.

Mene tuonne, kunne käsken,

515. Pohjan pitkähän perähän,

Siell' on soita kylmämättä,

Pajuja palelematta,

Kiwiä kiwistämättä,

Tannerta tasottamatta.

520. Jos ei tuosta kyllä liene,

Tuonne ma sinun manoan

Hiien hiilien sekahan,

Lemmon liesikiukahille;

Siellä waiwut walkiahan,

525. Tunkeut tulen sekahan,

Jost' et kuulu kuuna pänä,

Selwiä sinä ikänä.

Tulen tungen sukkahan,

Kekälehet kenkähäni,

530. Pakkasen palelematta,

Kowan ilman koskematta."

Sillä lieto Lemminkäinen

Pahan pakkasen lumowi,

Heitti laiwansa lahelle,

535. Uuen purren puutoksehen.

Itse metsähän menewi,

Ylös korpehen kohosi,

Matkoille majattomille,

Teille tietämättömille.

540. Siinä lieto Lemminkäinen

Itse noin sanoiksi wirkki:

"Woi minä polonen poika,

Jo minä johonki jouwuin,

Kuuksi päiwäksi kululle,

545. Iäkseni ilman alle.

Itkewi emo koissa,

Walittawi wanhempani:

Tuoll' on poikani polosen,

Tuolla laiton lapsueni,

550. Tuonen toukoja panewi,

Kalman maita kyntelewi.

Saapi nyt minun polosen,

Mun polosen pojaltani,

Saapi pyyt pyhän piteä,

555. Lintuset hywin lihota.

Saapi kärppäset käwellä,

Orawaiset jouten juosta.

Niin on niin minun emoni,

Niin on kaunis kantajani,

560. Kaswatit kanoja paljon,

Koko joukon jouhtenia;

Tuli tuuli niin hajotti,

Tuli lempo niin lewitti,

Sisarilta sillan taitto,

565. Weikoilta wenon häwitti.

Oli meitä kun oliki,

Oli ennen aikoinansa,

Sisaria suuri silta,

Weikkoja weno punanen,

570. Waan ei nyt nykysin aioin,

Ei kelle sanan sanoa;

Joka mies sotaurosna,

Kaikki miehet miekka wyöllä.

Aina muistan muinosetki,

575. Arwoan ajat paremmat;

Kulin kukkana kylissä,

Hersuin heinän karwasena,

Moni katso muotohoni,

Warteheni walkotteli.

580. Nyt mä mustuin mustikoilla

Painuin marjoilla pahoilla.

Sian tieän, kussa synnyin

Paikan kaiken, kussa kaswoin

En tieä sitä sioa,

585. Kussa kuollo kohtanewi.

Olen kun jäniksen poika

Suolla soikerrehtamassa,

Palolla papahtamassa,

Meren rannat juoksemassa,

590. Someret sirottamassa,

Pohjat kengistä kuluwi,

Pois perotat pehmiäwi,

Kengän warret wanhanewi."

Yheksästoista Runo.

Synty poika Kalewalassa, Kullerwo nimeltä, joka heti pienenä myöään

Ilmariselle orjaksi. Pannaan jos mille työlle, raataa kaikki

erikummasesti ja talon häwiksi. Lasta soutawa tapatti lapsen ja

poltti kätkyenki; kaskea leikkoawa, loihti maan, ettei ikänä uuelleen

metsistyä eikä halmeen jywää saaha; aitaa panewa rakenti aian,

ettei yksikänä päässyt ylitse; soutamassa souti weneen hajalle;

nuottaa tarpomassa, tarpo nuotan ja kalat yheksi liiwaksi. Pannaan

wiimmen karjaa paimentamaan. Panee ewästä paimenelle emäntä, laskee

ulos karjansa ja lukee tawalliset luwut karjan eistymiseksi, maion

karttumiseksi, ohtoa wasten j.n.e. Ulommaksi tullut paimen ewästä

katsowa näkee kehnoksi kiwen leiwässä olewan. Arwelee sen pilkalla

emännän tehneen ja ajattelee, millä kostaisi. Niin lewittää metsään

lehmät ja ajaa illalla kontioita kotia. Soittaa torwea, lähenee

kotia. Käypi arwostansa lypsämään emäntä ja ensin loitompata

katsellen ihastuu hywästiki karjansa kauneutta. Saapi likemmä, niin

käywät käsiksi karhut ja repiwät haawoille. Rukoilee ukkoa emäntä

Kalewan poikaa soassa menettämään, waan Kalewan poikaki puolestansa

rukoilee ukkoa, emäntä tauilla tappamaan. Niin eriäwi Ilmarisesta

Kullerwo ja annaksen sotaan.

Kullerwo Kalewan poika,

Kun esinnä emästä synty,

Heti kohta kolmiöissä

Katkasi kapalowyönsä,

5. Pääsi päälle peittehensä.

Nähtihin hywä tulewan,

Keksitti kelpoawan;

Wietihin Wenäehelle,

Karjalahan kaupittihin,

10. Ilmariselle sepolle.

Minpä seppo tuosta anto?

Äiän seppo tuosta anto;

Kaksi kattilarania,

Kolme pa'an kuolioa,

15. Wiisi wiikate kulua,

Kuusi kuokan ruopioa.

Se kaunis Kalewan poika

Heti tuonne tultuansa,

Jo päiwänä ensimmäisnä,

20. Kysy työtä iltasella;

Isännältä iltaseksi,

Emännältä aamuseksi:

"Kull' on työlle uusi orja,

Raaolle rahan alanen?"

25. Pantu on lapsen katsantohan,

Sormipienen souantahan.

Katso lasta, kaiwo silmät,

Syötti lasta, söi itsekki,

Lapsen tauilla tapatti,

30. Kätkyen tulella poltti.

Jo päiwänä toisentena

Kysy työtä iltasella,

Isännältä iltaseksi,

Emännältä aamuseksi:

35. "Kull' on työlle uusi orja,

Raaolle rahan alanen?"

Pantu on kasken kaahantahan,

Solkikoiwun sorrantahan.

Sorti puuta kaksi kolme,

40. Kawahutti kannon päähän,

Niin huhuta huiahutti,

Wihellytti, wierehytti:

"Sini kaski kaatuohon,

Koiwu solki sortuohon,

45. Kuni ääni kuuluohon,

Kuni wierrehe wihellys.

Elköhön wesa wenyö,

Kanto kaswao ikänä,

Kaskessa Kalewan pojan,

50. Solen kullan sorrannassa.

Hywän ottaoon orahan,

Elköhön tereä tehkö."

Jo päiwänä kolmantena

Kysy työtä iltasella,

55. Isännältä iltaseksi,

Emännältä aamuseksi:

"Kulle työlle uusi orja,

Raaolle rahan alanen?"

Pantu on aian panentahan.

60. Jopa aitoa panewi,

Kohastansa kokkahongat

Aiaksiks' asettelewi,

Kokonansa korpikuuset

Seipähiksi pistelewi,

65. Witsasteli maan maoilla,

Wyötti kyillä käärmehillä,

Sisiliskoilla siteli,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Ku ei lintuna kohonne,

70. Kahen siiwen siuotelle,

Elköhön ylitse saako

Aiasta Kalewan pojan."

Jo päiwänä neljäntenä

Kysy työtä iltasella,

75. Isännältä iltaseksi,

Emännältä aamuseksi:

"Työ orjan nimettäöhön,

Nimi työlle pantaohon."

Pantu on nuotan souantahan.

80. Se kaunis Kalewan poika

Jo on nuotan souannassa,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Souanko wäen mukahan,

Wai souan asun mukahan?"

85. Perimies Petosen poika

Se on warsin wastaeli,

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Jos souat wäen mukahan,

Weät miehuen nojassa,

90. Wäh' on orjalla wäkeä."

Se kaunis Kalewan poika

Jo souti wäen mukahan,

Weti miehuen nojassa;

Wenon haapasen hajotti,

95. Katajaiset kaaret katko,

Katajahan kaiken kaato.

Jo päiwänä wiientenä

Kysy työtä iltasella,

Isännältä iltaseksi,

100. Emännältä aamuseksi:

"Työ orjan nimettäöhön,

Nimi työlle pantaohon."

Pantu on nuotan tarwontahan;

Jo on nuotan tarwonnassa.

105. Sanan wirkko, noin nimesi:

"Tarwonko wäen mukahan,

Panen miehuen nojassa,

Wai tarwon asun mukahan?"

Wetäjä Wenarin poika

110. Se on warsin wastaeli,

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Jos tarwot wäen mukahan

Panet miehuen nojassa,

Wäh' on orjalla wäkeä."

115. Se kaunis Kalewan poika

Kopeasi mäeltä männyn,

Kiwen kirstoksi rakenti,

Paaen paino tarpomeksi,

Hongan warreksi hotasi.

120. Tarpowi wäen mukahan,

Pani miehuen nojassa,

Tarpo nuotan tappuroiksi,

Ween welliksi seotti,

Kalat liimaksi litsotti.

125. Niin päiwänä kuuentena

Kysy työtä iltasella,

Isännältä iltaseksi,

Emännältä aamuseksi:

"Työ orjan nimettäöhön,

130. Nimi työlle pantaohon."

Pantu on karjan paimenehen,

Saatu lehmien ajohon.

Mit' on orjalle osaksi,

Ewähäksi paimenelle?

135. Seppo Ilmarin emäntä

Leiwän leipowi lewiän,

Alle kaurasen asetti,

Päälle wehnäsen wenytti,

Kiwen kuorien keselle.

140. Pani orjalle osaksi,

Ewähäksi paimenelle,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Ellös tätä ennen syökö,

Karjan mentyä metsälle."

145. Siitä Ilmarin emäntä

Laski karjan laitumelle,

Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

"Työnnän lehmäni leholle,

150. Hajasarwet haawikolle;

Suwetar waliwo waimo,

Etelätär luonnon eukko!

Käy sä karja katsomassa,

Wiitsimäss' emännän wilja.

155. Kun katsoit katoksen alla,

Niin katso katottomassa,

Kuni hoijit huonehessa,

Nini hoia hongikossa,

Jotta karja kaunistuisi,

160. Eistyisi emännän wilja,

Ennen käymistä emännän,

Katsomista karjan piian,

Emännän epäpätösen,

Ylen kainun karjan piian.

165. Suwetar waliwo waimo,

Etelätär luonnon eukko!

Syöttele metisin syömin,

Juottele metisin juomin;

Syötä kullaista kuloa,

170. Hopiaista heinän päätä,

Nurmelta mesinukalta,

Metiseltä mättähältä.

Ota torwi tuolta maalta,

Tuolta tuomikkopurolta,

175. Puhu tuohon torwehesi,

Kumahuta kuuluhusi.

Puhu kummut kukkahaksi,

Ahowieret armahaksi,

Suowirret sulaksi meeksi,

180. Hetewieret wierteheksi.

Tuoppa tänne tuorehesi,

Kulettele kultiasi,

Koskilta kohisewilta,

Kanarwan kukattarilta,

185. Heinän helpehettäriltä,

Taiwahan nawattarilta.

Kaiwo kultanen kuwoa

Kahen puolin karjan maita,

Josta karja wettä joisi,

190. Simoa siretteleisi,

Utarihin uhkuwihin,

Nisihin pakottawihin.

Paa nisät pakottamahan,

Utarehet uhkumahan,

195. Puhumahan maitoputket,

Maitohurstit huokomahan.

Paljo on niitä ja pahoja,

Kut maion Manalle wiewät,

Lehmän tuoman Tuonelahan;

200. Wäh' on niitä ja hywiä,

Kut maion Manalta saawat,

Lehmän tuoman Tuonelasta.

En minä kysy kylästä,

Taho toisesta talosta,

205. Saan minä Manalta maion,

Lehmän tuoman Tuonelasta.

Suwetar waliwo waimo.

Etelätär luonnon eukko.

Heruttele Hermikkiä,

210. Tuorustele Tuorikkia,

Herasesta hettehestä,

Metiseltä mättähältä;

Tuoa maitoset maruet,

Tuoa uhkuwat utaret,

215. Turpehista tuorehista,

Marehista maemmista,

Tänä suurena suwena,

Luojan hellennä kesänä.

Mielikki metsän emäntä,

220. Tellerwo Tapion neiti!

Utu paita helma hieno,

Hiwus kultanen korra;

Sie olet karjan kaitselia,

Wiitsiä emännän wiljan,

225. Mielosassa metsolassa,

Tarkassa Tapiolassa.

Kaitse kaunosin kätösin,

Somin sormin suoritellos,

Tuowos illalla kotihin,

230. Nisillä pakottawilla,

Tuntuwilla tummelilla,

Utarilla uhkuwilla,

Emännälle etsiwälle,

Muorille murehtiwalle.

235. Kuippana metsän kuningas,

Metsän hippa halliparta!

Ota piiska pihlajainen,

Katajainen karjan ruoska,

Takoa Tapiowaaran,

240. Linnawaaran liepehiltä,

Aja karja kartanolle,

Saunan lämmitä panolle;

Kotihin kotonen karja,

Metsän karja metsolahan.

245. Ohtonen metsän omena,

Metsän käyjä källeröinen.

Tehkäme sulat sowinnot,

Kesärauhat ratkoome,

Iäksemme, ilmaksemme,

250. Polweksemme, päiwiksemme

Emmä kiellä kiertämästä,

Karjaani katsomasta,

Enkä käymästä epeä.

Kiellän kielin koskemasta,

255. Hammasten hajottamasta,

Lihan keski liikkumasta.

Weliseni, weitoseni,

Mesikämmen kaunoseni!

Elä sorra sontareittä,

260. Kaaha maion kantajaa.

Kun sa kuulet karjan kellon,

Helkkäwän heliän kellon,

Ruosterauan raikkauwan;

Toki korpehen kokeos,

265. Saaos sammalhuonehesen.

Käyös kaiten karjan maita,

Piilten piimäkankahia,

Kierten kellojen remua.

Karjan käyessä mäkeä,

270. Astu sie mäen alatse;

Karjan käyessä alatse,

Mene sie mäkeä myöten;

Kule siikana siwutse,

Wetelete ween kalana,

275. Jott' ei karja koipahtuisi,

Wikoisi emännän wilja,

Pieni wilja pillastuisi.

Anna suot sopusin olla,

Salot kaikki kaunihina;

280. Anna käyä käyräsarwen,

Sontareien sorkutella,

Käyä soita, käyä maita,

Käyä korwen kankahia,

Ettet koske konnanana,

285. Liikuta lipeänänä.

Jos sulle halu tulisi,

Hampahat haluttelisi;

Hakkoa lahoa puuta,

Murra muurahaiskekoa.

290. Metsolan metinen amme

Hapata hihittelewi

Kultasella kunnahalla,

Hopeaisella mäellä,

Alla kuusen kukkalatwan,

295. Alla pehkowan petäjän.

Siin' on syöä syölähänki,

Juoa miehen juolahanki,

Eikä syöen syömät puutu,

Juoen juomiset wähene.

300. Niin teemmä iki sowinnot,

Iki rauhat ratkoamme;

Yhet maat, eri ewähät,

Sowun kullaki sioa.

Waan jos tahtonet tapella,

305. Soisitse soan eleä,

Niin tapellos talwikauet,

Lumiajat luskaellos.

Kesän tullen, suon sulaten,

Lätäköien lämmitessä,

310. Ellös tullo näille maille,

Näille karjan kantamille.

Omp' on maata muuallaki,

Tarhoa taempanaki,

Juosta miehen joutilahan.

315. Kun ma ohtona olisin,

Mesikämmennä käwisin,

Emmä noista noin olisi

Aina akkojen jaloissa;

Käpy on kangas käyäksesi,

320. Sormin sorkutellaksesi.

Ota juoni juostaksesi,

Polku poimetellaksesi,

Tuonne Manalan metsälle,

Tahi Kalman kankahalle,

325. Siell' on Kirjos, siellä Karjos,

Rautasissa rahkehissa,

Kymmenissä kytkyissä.

Siellä laihatki lihowat,

Lihawaksi luutki saawat.

330. Kiwiksi minun omani,

Kannon päiksi kaunihini,

Kuusiaisen kulkiessa,

Matkatessa Mausiaisen!

Josp' on tullet näille maille,

335. Sattunet saloille näille,

Tääll' ompi osawat waimot,

Emännät alinomaset,

Jotka tiesi turmelewi,

Matkasi pahoin panewi,

340. Ettet koske konnanana,

Rupia rumanakana,

Ylitse tahon jumalan,

Päitse auwon autuahan.

Lepy nyt lehto, kostu korpi,

345. Lempiä salo sininen,

Anna rauha raawahille,

Sontareisille sowinto,

Tänä suurena suwena,

Herran hellennä kesänä.

350. Kuippana metsän kuningas,

Hongatar salon emäntä!

Korjaele koiriasi,

Raiwaele rakkiasi;

Kätke koirasi kolohon,

355. Rakkisi rapaja kiinni,

Kultasihin kytkyihin,

Hihnohin hopeisihin.

Kätke kynnet karwohinsa,

Hampahat ikenihinsä,

360. Syökse kultanen korento

Läpi luisten leukaluien,

Ettei liiku luiset leuat,

Eikä hampahat hajoa.

Pane panta pihlajainen

365. Ympäri nenän nykerän,

Kun ei pihlaja pitäne,

Niin sä waskesta walaos;

Jos ei waski wahwa liene,

Sitte rauasta rakenna;

370. Waan jos rauan ratkasseho,

Wielä mennehe wioille,

Suuhunsa tulinen tulppa,

Lemmon lukko leuoillensa,

Ettei leukaluut lewiä,

375. Eikä hampahat hajoa."

Sillä Ilmarin emäntä

Laski karjan laitumelle,

Hajasarwet haawikolle,

Pani paimenen perähän.

380. Kullerwo Kalewan poika

Ajo lehmät suota myöten,

Itse kangasta kaputti,

Istu mäelle mättähälle,

Pääty päiwän rintehesen.

385. Siinä laulo, noin saneli:

"Kule päiwä kuusikolle,

Wiere wehnäwiiakolle,

Karkoa katajikolle,

Päästä paimenta kotia."

390. Jo emäntä koista huuhu,

Sanan wirkki, noin nimesi:

"Aik' on syöä uuen orjan,

Rawita rahan alasen."

Se kaunis Kalewan poika

395. Otti leipänsä powesta,

Weitsen wyöltänsä wetäwi

Leipä leikkaellaksensa.

Weti weitsensä kiwehen,

Karahutti kalliohon;

400. Murti suuta, murti päätä,

Murti mustoa hawenta,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Millä maksan naisen naurun,

Naisen naurun, piian pilkan,

405. Emmännän pahan piännän?

Millä jaksan, sillä maksan:

Lehmät metsähän lewitän,

Ajan suolle sontareiet,

Maion antajat aholle,

410. Työnnän kontiot kotihin,

Suet kytken kartanolle."

Kulki päiwä kuusikolle,

Wieri wehnäwiiakolle,

Karkasi katajikolle;

415. Lehmät metsähän lewitti,

Ajo suolle sontareiet,

Maion antajat aholle,

Työnti kontiot kotihin,

Kirjokarjan kartanolle.

420. Niin hän neuo karhujansa,

Susiansa suin puheli:

"Repäse emännän reisi,

Pure puoli pohkiota."

Teki luikun lehmän luista,

425. Härän sarwesta helinän,

Soiton sorkasta wasikan.

Tuolla soitteli somasti,

Kalahutti kaunihisti,

Kolmasti kotimäellä,

430. Kuuesti kujan perällä.

Sano Ilmarin emäntä:

"Ole kiitetty Jumala!

Torwi soipi, karja saapi,

Mist' on orja sarwen saanut,

435. Rautio tasasen torwen?

Puhki korwani puhuwi,

Läpi pääni läylentäwi."

Se kaunis Kalewan poika

Itse tuon sanoiksi wirkki:

440. "Suolt' on orja sarwen saanut,

Torwen tuonut tuomikolta;

Mää emäntä lypsämähän,

Raawahat rawitsemahan."

Siitä Ilmarin emäntä

445. Käski muorin lypsämähän:

"Käyppä muori lypsämähän,

Raawahat rawitsemahan."

Muori tuon sanoiksi wirkki:

"Ainapa hywä emäntä

450. Itse ennen lehmät lypsi,

Itse raawahat rakenti."

Siitä Ilmarin emäntä

Käwi lehmät lypsämähän,

Raawahat rawitsemahan:

455. "Woipa lehmäni suloset,

Kaikk' on ilmeisen iholla,

Karwalla metsän kapehen,

Metsän uuhen untuwalla,

Utarilla uhkuwilla,

460. Nisillä pakottawilla."

Lyhmistihen lypsämähän,

Kallistihen katsomahan;

Tarttu karhu kantapäähän,

Susi suin rewittelewi,

465. Repäsi emännen reien,

Katko kaikki kantasuonet.

Kullerwo Kalewan poika

Sillä kosti piian pilkan,

Piian pilkan, naisen naurun,

470. Pahan waimon palkan makso;

Pisti pillit säkkihinsä,

Läksi soitellen sotahan,

Kullotellen maitotielle.

Siitä Ilmarin emäntä

475. Ukkoa rukoelewi:

"Oi Ukko yli jumala!

Tapa sie Kalewan poika

Rakehilla rautasilla,

Niekloilla teräsnenillä,

480. Suurilla sotakeoilla,

Wainoteillä waikehilla."

Tuo kaunis Kalewan poika

Itse pääty kuulemahan,

Ukkoa rukoelewi:

485. "Oi Ukko yli jumala!

Tapa Ilmarin emäntä

Rakehilla rautasilla,

Niekloilla teräsnenillä,

Kapehilla kartanoilla,

490. Oman pirttinsä pihalla."

Läksi soitellen sotahan;

Soitti soilla mennessänsä,

Patakoitteli palolla,

Kullerwoitti kankahalla.

495. Suo järähti, maa tärähti,

Kangas wastahan kalahti.

Sana saatihin jälestä:

"Maammosi kotona kuoli;

Käyppäs tuota katsomahan,

500. Kuten kuollut hauatahan."

Se kaunis Kalewan poikaa

Hänpä warsin wastaeli:

"Josp' on kuoli maammoseni,

Ompi han kotona tamma,

505. Millä maahan wietäöhö,

Hautahan hakattaoho."

Soitti suolla käyessänsä,

Kalahutti kankahalla;

Saatihin sana jälestä:

510. "Kuoli taattosi kotona:

Käyppä tuota katsomahan,

Miten maahan wietänehe."

Se kaunis Kalewan poika

Hänpä warsin wastaeli:

515. "Josp' on kuoli taattoseni,

Ompi han kotona ruunaa,

Millä maahan wietäöhö,

Hautahan hakattaoho."

Soitti suolla mennessänsä,

520. Kankahalla käyessänsä;

Saatihin sana jälestä:

"Kuoli naisesi kotona;

Käyppä tuota katsomahan,

Miten maahan pantanehe."

525. Se kaunis Kalewan poika

Hänpä tuon sanoiksi wirkki:

"Jos kuoli kotona nainen,

On orit kotona ollut,

Millä maahan wietäöhö,

530. Kalmahan kulettaoho."

Meni soitellen sotahan,

Kullotellen wainoloihin,

Patakoitellen palolla,

Kullerwoiten kankahalla.

Kaksikymmenes Runo.

Ilmarinen aikansa kuollutta naista surrut wiimmen alottaa toista

kullasta ja hopeasta takoa. Työ ei tahtonut warsin menestyä, sillä

neien siasta tuli esinnä miekka ja toisen kerran orit tulesta. Wasta

kolmannella yrittämällä sai neien, senki suuta, silmiä ja muita

tarpeita wajalla. Ne jälestä päin tehtyä, pani yöksi wierehensä, waan

tunsi pian kelpaamattomaksi. Niin työnsi sen Wäinämoiselle, joka yön

wieressä lewättyä wilustuneena aamulla warottaa kenenkänä kullaista

eli hopiaista naista huolittelemasta. Waan Ilmarinen itse läksi

nuorempata Pohjolan tytärtä, jota kuitenkana ei saanut. Mielipahoissa

kotiin saaneelta kysyy Wäinämöinen Pohjolan elämästä. Hywin ja

huoletonna eläwän sanoo sammon waralla Pohjolan Ilmarinen.

Siitä seppo Ilmarinen

Naista itki illat kaiket,

Itki yöhyet enemmän,

Huomeniset huokaeli,

5. Kun oli kaunis kaatununna,

Kanssa Kalmahan katettu.

Eipä kääntynyt käessä

Waskinen wasaran warsi,

Päiwän päästä ollenkana,

10. Eikä päiwän, eikä toisen.

Sano seppo Ilmarinen:

"En tieä poloinen poika,

Miten olla, kuin eleä;

Walwon yön eli makoan,

15. Äiä on työtä, tunti tuhma,

Waiwoja matala mahti."

Poimi kultia merestä,

Hopehia lainehilla,

Keräsi kekosen puita,

20. Kolmekymmentä rekeä.

Puut on poltti hiililöiksi,

Hiilet ahjohan ajeli.

Tunki kultia tulehen,

Hopehia hiiloksehen,

25. Sykysyisen uuhen werran,

Werran talwisen jäniksen,

Otti orjat lietsomahan,

Palkkalaiset painamahan.

Orjat lietso leyhytteli,

30. Palnaeli palkkalaiset,

Kintahattomin kätösin,

Hatuttoman hartioisen

Talwisella taiwahalla.

Itse seppo Ilmarinen

35. Naista kullaista kyhäsi,

Hopiaista huolitteli.

Ei orjat hywästi lietso,

Eikä paina palkkalaiset.

Itse löihen lietsomahan,

40. Lietso kerran löyhäytti,

Lietso toisen löyhäytti;

Niin kerralla kolmannella

Katso ahjonsa alusta,

Lietsimensä liepehiä.

45. Miekka tungeksen tulesta,

Terä kulta kuumoksesta;

On miekka hywän näkönen,

Waan miekka pahan tapanen,

Joka päiwä miehen tappo,

50. Parahana kaksi miestä.

Sen orjat hywin hywästy,

Muu miero pahoin pahastu.

Itse seppo Ilmarinen

Tunki miekkansa tulehen,

55. Terän kulta kuumoksehen,

Liitti kultia lisäksi;

Kultia kypärin täyen,

Hopehia huowan täyen.

Otti orjat lietsomahan,

60. Palkkalaiset painamahan.

Orjat lietso löyhytteli,

Painaeli palkkalaiset,

Kintahattomin kätösin,

Hatuttoman hartioisen,

65. Talwisella taiwahalla.

Itse seppo Ilmarinen

Tako kullaista kuwoa,

Hopiaista morsianta.

Ei orjat hywästi lietso,

70. Eikä paina palkkalaiset.

Itse löihen lietsomahan,

Lietso kerran löyhäytti,

Lietso toisen löyhäytti;

Niin kerralla kolmannella

75. Katso alle ahjoksensa,

Lietsimensä liepehelle.

Ori tungeksen tulesta,

Harja kulta kuumoksesta;

On oro hywän näkönen,

80. Waan syän pahan tapanen,

Joka päiwä tamman tappo,

Parahana kaksi tappo.

Sen orjat hywin hywästy,

Muu miero pahoin pahastu.

85. Se on seppo Ilmarinen

Jo oron tulehan tunki,

Harjan kulta kuumoksehen,

Liitti kultia lisäksi;

Kultia kypärin täyen,

90. Hopehia huowan täyen.

Otti orjat lietsomahan,

Palkkalaiset painamahan.

Orjat lietso löyhytteli,

Painaeli palkkalaiset,

95. Kintahattomin kätösin,

Hatuttoman hartioisen,

Talwisella taiwahalla.

Itse seppo Ilmarinen

Tako kullaista kuwoa,

100. Hopiaista morsianta.

Orjat lietso löyhytteli,

Päiwät lietso, yöt lepäsi;

Ei saa kullaista kuwoa,

Hopiaista morsianta.

105. Siitä seppo Ilmarinen

Itse löihen lietsomahan,

Lietso päiwät päättämättä,

Lietso yöt lepäämättä.

Päiwän lietso, lietso toisen;

110. Niin päiwänä kolmantena

Katso ahjonsa alusta,

Lietsimensä liepehiä.

Neiti tungeksen tulesta,

Kassa kulta kuumoksesta.

115. Sen seppo hywin hywästy,

Muu miero pahoin pahastu.

Katselewi, kääntelewi;

Ei ollut suuta, eikä muuta,

Eikä naisen tarpehia.

120. Tako suut, takowi silmät,

Muutki tarpehet mokomat,

Ei saanut sanalliseksi.

On neiti hywän näkönen,

Ei tieä tapoja neien;

125. Se on seppo Ilmarinen

Pani yöksi wierehensä,

Kylmän kulta kuumottawi,

Wilun huohtawi hopia.

Sano seppo Ilmarinen:

130. "Kellen kulta kelpoawi?

Neiti wanhan Wäinämöisen

Ikuseksi puolisoksi."

Sillon wanha Wäinämöinen,

Heti öissä ensimmäisnä,

135. Jo tuolla lepäelewi

Pätöwillä pääaloilla,

Perinnöillä pehmeillä,

Nuoren neitosen keralla,

Ku oli kullasta kuwailtu,

140. Hopiasta siunaeltu.

Siinä wanha Wäinämöinen

Waroaksen waippahansa,

Turwoaksen turkkihinsa.

Pani päälle peittehiä,

145. Kahet kolmet karhun taljat,

Wiiet kuuet willawaipat.

Se oli kylki kyllä lämmin,

Ku oli wasten waippoansa,

Wasten waatetriepujansa;

150. Ku oli nuorta neittä wasten,

Se oli kylki kylmämässä,

Oli hyyksi hyytymässä,

Meren jääksi jäätymässä,

Kiweksi kowoamassa.

155. Sillon wanha Wäinämöinen,

Yön yhen lewättyänsä

Neien kultasen keralla,

Hopiaisen morsiamen,

Sanowi sanalla tuolla,

160. Lausu tuolla lausehella:

"Ellös sie nykynen nuori,

Elkööte lapsen lapsi!

Sinä ilmoissa ikänä,

Kuuna kullan walkiana,

165. Naista kullasta kuwailko,

Hopiasta huolitelko;

Kylmän kulta kuumottawi,

Wilun huohtawi hopia.

Se oli kylki kyllä lämmin,

170. Ku oli wanhan waipan alla;

Se oli jääksi jähtymässä,

Ku oli nuorta neittä wasten."

Itse seppo Ilmarinen

Alla päin, pahoilla mielin,

175. Kaiken kallella kypärin,

Läksi poies Pohjolahan,

Tytön toisen toiwiossa,

Neien innossa ihanan.

Tuli Pohjolan tupahan,

180. Sanan wirkko, noin nimesi:

"Anna akka tyttöäsi,

Mulle mointa morsianta,

Tyttöäsi nuorempata,

Lastasi wakawimpata."

185. Louhi Pohjolan emäntä

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Ei oo tyttö tuuwitettu,

Kanawarsi kaswatettu

Sinun rehwanan rekehen,

190. Wierehen weren imiän,

Luun syöjän, lihan purian,

Weren uuelta wetäjän,

Ennen annan tyttäreni,

Työnnän surman suupalaksi,

195. Suuhun juoksewan sutosen,

Karhun kiljuwan kitahan."

Ei sieltä tytärtä saanut,

Eikä nuorta morsianta.

Murti suuta, wäänti päätä,

210. Murti mustoa hawenta,

Läksi poies Pohjolasta,

Matkasi omille maille.

Waka wanha Wäinämöinen

Tiellä wastahan tulewi,

205. Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Weli seppo Ilmarinen,

Lankoni emoni lapsi!

Kun olet pahoilla mielin,

Kahta kallella kypärin,

210. Pohjolasta tullessasi!

Miten Pohjola eläwi?"

Sano seppo Ilmarinen:

"Mi on Pohjolan eleä,

Kun on sampo jauhamassa,

215. Kirjokansi kellumassa;

Päiwän jauho syötäwiä,

Päiwän toisen myötäwiä,

Kolmannen kotipitoja.

Jotta sanon, kun sanonki,

220. Mi on Pohjolan eleä,

Kun on sampo Pohjolassa.

Siin' on kyntö, siinä kylwö,

Siinä kaswo kaikenlainen,

Siinäpä ikuinen onni."

Yheskolmatta Runo.

Wäinämöinen kehottaa Ilmarista kerallansa sampoa Pohjolasta

noutamaan. Penkoo Ilmarinen sammon paremmin Pohjolassa warjeltawan,

kun että olisi nouettawana. Myöntyy kuitenki lähtemään. Miekan esinnä

Wäinämoiselle taottua jo onki walmis matkalle. Kulkisi mielestänsä

maisin Ilmarinen, Wäinämöinen wenehellä. Kulusta tuumatessa kuullaan

wene itkemässä. Kysyttelee Wäinämöinen, mitä oli itkewä? Lahowansa

wastaawi yhä teloilla makaawa. Saapi wesille Wäinämöinen weneen

ja wäkeä weneesen. Soutaan moniahan niemen nenätse ja äkätään

Lemminkäiseltä. Huutoa mäikähyttää maalta Lemminkäinen ja anoo yhteen

matkaan päästä. Niin otetaan mies weneesen.

Waka wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Ohoh seppo Ilmarinen!

Läkkööme Pohjolahan

5. Hywän sammon saahantahan,

Kirjokannen katsantahan."

Sano seppo Ilmarinen:

"Ei ole sampo saatawana,

Kirjokansi tuotawana

10. Pimiästä Pohjolasta.

Siellä on sampo saatettuna,

Kirjokansi kannettuna

Pohjolan kiwimäkehen,

Waaran waskisen sisähän,

15. Yheksän lukun ta'aksi.

Sihen juuret juuruteltu

Yheksän sylen sywähän,

Juuri juurttu maaemähän,

Toinen wesiwiertehesen,

20. Kolmansi kotimäkehen."

Sano wanha Wäinämöinen:

"Läkkös sammon saahantahan,

Kirjokannen tuoantahan

Pohjolan kiwimäestä,

25. Waaran waskisen sisästä,

Yheksän lukun takoa.

Tao mulle uusi miekka,

Tee miekka tuliteränen,

Jolla hurttia hutelen,

30. Pohjan kansan karkottelen,

Saahessa otolle sammon,

Tuonne kylmähän kylähän,

Pimiähän Pohjolahan,

Summahan Sariolahan."

35. Siitä seppo Ilmarinen,

Takoja iänikuinen,

Tunki rautoja tulehen,

Teräksiä hiiloksehen.

Otti orjat lietsomahan,

40. Palkkalaiset painamahan;

Orjat lietso löyhytteli,

Hywin paino palkkalaiset,

Rauta wellinä wenähti,

Kuonana teräs kohasi.

45. Siitä seppo Ilmarinen,

Takoja iänikuinen,

Katso alle ahjoksensa,

Lietsimensä liepehelle,

Miekka tungeksen tulesta,

50. Terä warsin walkiasta.

Siitä seppo Ilmarinen,

Takoja iänikuinen,

Päätä kullasta kuwasi,

Hopiasta huolitteli.

55. Kulta taipu taikinana,

Ween waahtena hopia,

Ahjolla alasimilla,

Wasarilla walkkamilla.

Jo on miekka walmihina.

60. Itse wanha Wäinämöinen

Sai miekan tuliteräsen

Kätehensä oikiahan;

Sanan wirkkWäinävoineno, noin nimesi:

"Onko miekka miestä myöten,

65. Kalpa kantajan mukahan?"

Olipa miekka miestä myöten,

Kalpa kantajan mukahan,

Jonka kuu kärestä paisto,

Päiwä wästistä wälötti,

70. Heponen terällä hirnu,

Kasi nauku naulan tiessä,

Pentu putkessa makasi.

Siitä seppo Ilmarinen

Hyötteleksen, wyötteleksen,

75. Rautapaitohin paneksen,

Teräswöihin telkitäksen.

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Mies on lustuissa lujempi,

Rautapaiassa parempi,

80. Teräswöissä tenhosampi."

Lähteä luku tulewi,

Liitto käyä kerkiäwi;

Yks on wanha Wäinämöinen,

Toinen seppo Ilmarinen,

85. Läksiwät hewon hakuhun,

Suwikunnan kuuntelohon,

Suwikunnan suitset wyöllä,

Warjan waljahat olalla.

Käywät tietä astelewat

90. Ympäri salon sinisen,

Kuulit purren itkemänsä,

Wenehen walittawansa.

Waka wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

95. "Siell' on pursi itkemässä,

Wenonen walittamassa;

Joko mennemmä meriä,

Wenehellä wettä myöten,

Waiko maisin matkoamma,

100. Ratsastamma rantamaisin?"

Sano seppo Ilmarinen:

"Wakawampi maisin matka;

Surma menköhön merelle,

Siellä tuuli turjuttaisi,

105. Siellä wiskaisi wihuri,

Saisi sormet soutimeksi,

Kämmenet käsimeloiksi."

Sano wanha Wäinämöinen:

"Wakawampi maisin matka,

110. Wakawampi, waikiampi,

Wielä muuten mutkasempi.

Lysti on wenon wesillä,

Purren juosta jolkutella,

Weet wäliät wälkytellä,

115. Selät selwät seurustella;

Tuuli purtta tuuwittawi,

Länsituuli läikottäwi,

Etelä eille wiepi."

Heitti maahan marhaminnan,

120. Suwikunnan suitset suolle,

Warsan waljahat aholle,

Läksi luoksi puisen purren,

Luoksi itkewän wenehen.

Kysytteli, lausutteli:

125. "Mitä itket puinen pursi,

Wene hankawa walitat?

Itketkö sä puisuuttasi,

Hankauttasi haluat?"

Pursi puinen wastoawi,

130. Wene hankawa sanowi:

"Wesill' on wenosen mieli

Terwasiltaki teloilta,

Mieli neion mieholahan

Korkiastaki koista.

135. Enkä itke puisuuttani,

Hankauttani halua;

Sitä itken puinen pursi,

Wene mäntynen walitan;

Sanottihin tehtäessä

140. Saatawan sotiwenettä,

Sotipurtta puuhattawan,

Tuowan täyteni eloa,

Alukseni aartehia.

En sotahan saanukkana,

145. Enkä wietynä wesille.

Muut purret, pahimmat purret,

Päästähän sotia käywät,

Tappeloita tallustawat;

Enemmän eloa saawat,

150. Kun kuningas kuunna wuonna,

Seppä seitsennä kesänä.

Minä westämä wenonen,

Walmistama Wäinämöisen,

Aina lahon lastuillani,

155. Wenyn westämöisilläni.

Pahimmatki maan matoset

Alla kaarteni asuwat,

Linnut ilman ilkeimmät

Pesän päälläni pitäwät;

160. Oisi kahta kaunihimpi,

Kahta kolmia parempi,

Olla mäntynä mäellä,

Petäjänä kankahalla,

Oksilla orawan juosta,

165. Hawulinnun haihatella."

Sano wanha Wäinämöinen:

"Lienet wene Wäinämöisen,

Niin mennet teloilta näiltä,

Ilman kourin koskematta,

170. Käsiwarsin waalimatta."

Pursi taiten wastoawi,

Wene hankawa sanowi:

"Eipä mun sukuni muukan,

Eikä weljeni wenoset

175. Mennä kourin koskematta,

Käsiwarsin waalimatta."

Sano wanha Wäinämöinen:

"Jos ma sun wesille työnnän,

Joko juokset soutamatta,

180. Airoilla awittamatta,

Huoparilla huopimatta,

Puhumatta purjehesen?"

Pursi taiten wastoawi,

Wene hankawa sanowi:

185. "Eipä mun sukuni muukan,

Eikä toinen joukkioni

Juokse sormin soutamatta,

Airoilla awittamatta,

Huoparilla huopimatta,

190. Puhumatta purjehesen."

Sano wanha Wäinämöinen:

"Joko juokset soutamalla,

Airoilla awittamalla,

Huoparilla huopimalla,

195. Puhumalla purjehesen."

Pursi taiten wastoawi,

Wene hankawa sanowi:

"Jopa mun sukuni muukin,

Kaikki weljeni wenoset,

200. Juoksi sormin soutamalla,

Airoilla awittamalla,

Huoparilla huopimalla,

Puhumalla purjehesen."

Waka wanha Wäinämöinen

205. Työntäwi wenon wesille,

Laulo purren lainehille;

Laulo laian neitosia,

Tinapäitä neitosia,

Tinapäitä, waskiwöitä,

210. Sormuskäsiä somia;

Laian toisen sulhosia,

Sukapäitä sulhosia,

Sukapäitä, piipiwoja,

Kannusjalkoja jaloja.

215. Wielä laulo Wäinämöinen

Teljot täytehen wäkeä,

Teljot wanhoa wäkeä,

Iän kaiken istunutta,

Kuss' oli wähän sioa,

220. Nuorukaisilta esinnä.

Itse istuwi perähän,

Laatiuwi laskemahan,

Kokan koiwusen kuwulle,

Melan koukkupään nojalle.

225. Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

"Juokse pursi puittomia,

Wene wäljiä wesiä,

Kule kuplina wesillä,

230. Lumpehina lainehilla."

Pani wanhat soutamahan,

Wanhat souti, pää wapisi,

Ei ilo ilolle käynyt,

Eikä soutu souannalle.

235. Pani nouret soutamahan,

Werewät wetelemähän,

Nuoret souti, sormet notku,

Ei ilo ilolle tullut,

Eikä soutu souannalle.

240. Siitä seppo Ilmarinen

Itse istu soutamahan,

Asettautu airoisille;

Jo tuli ilo ilolle,

Pääsi soutu souannalle.

245. Souti seppo Ilmarinen,

Souti sormilla kowilla,

Pyörähteli puinen pursi,

Wene honkanen wapisi,

Teljot rytky, airot notku,

250. Airon pyyryt pyinä winku,

Terät tetrinä kukerti,

Nokka jolu joutsenena,

Perä kraakku kaarnehena,

Hangat hanhina hatsahti.

255. Itse wanha Wäinämöinen

Laskea karehtelewi,

Nenätse utusen niemen,

Päitse saaren terhenisen.

Ahti saarella asuwi,

260. Kauko niemen kainalossa;

Kataluutta Kauko itki,

Weitikkä osan wähyyttä,

Ahti aitan pieneyttä.

Loi silmänsä luotehelle,

265. Käänsi päätä päiwän alle;

Kaunis kaukoa näkewi,

Werewä wesien poikki,

Pitkä pilwien takoa.

Näki pilwen pienemmäisen,

270. Pilwessä wesipisaran,

Pisarassa pienen lammin,

Lammissa wenowähäsen,

Wenossa wähän wäkeä;

Mies puhas perässä purren,

275. Uros toinen airoksissa.

Sano lieto Lemminkäinen:

"En mä tunne tuota purtta,

Keksi kelwoista wenettä,

Souten Suomesta tulewi,

280. Airoin iskein iästä,

Melan luoen luotehesen."

Jo huhuta huiahutti,

Huutawi nenästä niemen,

Mäikäsi mäen takoa:

285. "Kenen on wene wesillä,

Kenen laiwa lainehilla?"

Miehet purresta puhuwat,

Waimot wastaten sanowat:

"Mi olet mies mäen takanen,

290. Uros korwen ulkomainen?

Kun et tunne luojan purtta,

Keksi Wäinölän wenettä,

Et tunne perän pitäätä,

Airollista arwaele."

295. Sano lieto Lemminkäinen:

"Jo tunnen perän pitäjän,

Jo älyän airollisen:

Waka wanha Wäinämöinen

Itse on perän piossa,

300. Ilmarinen airollisna.

Minnekkä menettä miehet,

Kunne urohot kuletta?"

Sano wanha Wäinämöinen:

"Kohti pohjaista kulemma,

305. Kohti kuohuja kowia,

Lakkipäitä lainehia,

Sampoa tapoamahan,

Kirjokantta katsomahan

Pohjolan kiwimäestä,

310. Waaran waskisen sisästä."

Sano lieto Lemminkäinen:

"Oi sie wanha Wäinämöinen.

Ota mieki matkohisi,

Olen mieki miessä siellä,

315. Urohona kolmantena,

Kun saat sammon nostantahan,

Kirjokannen kannantahan

Pohjolan kiwimäestä,

Waaran waskisen sisästä."

320. Waka wanha Wäinämöinen

Otti miehen matkohinsa,

Werewän wenosehensa.

Se on lieto Lemminkäinen

Jo tulla tuhuttelewi,

325. Käyä luikerrettelewi,

Tuopi laian tullessansa,

Wenehesen Wäinämöisen.

Sano wanha Wäinämöinen.

"Oisi puuta purressani,

330. Laitoa wenosessani,

Parahiksi painoaki;

Miksi sie kannat metsästä

Puuta purtehen lisäksi?"

Sano lieto Lemminkäinen.

335. "Ei wara wenettä kaaha,

Tuki suowoa tuhoa;

Useinpa merellä Pohjan

Tuuli laitoa kysywi,

Wastatuuli warpehia."

340. Sano wanha Wäinämöinen:

"Sen tähen sepon wenosen

Laiat rautohin rakettu,

Jott' ei tuulen tuiki wieä,

Tahi ottoa ahawan."

Kaheskolmatta Runo.

Wäinämöinen laskee niemestä eslle, tulee koskelle, wenet puuttuu

hauin hartioille. Wetää hauin miekallansa wenehesen, pahkoo sen

halki ja alkaa kanteletta luista laatia. Walmiiksi saatua kutsuu

lässä olewaiset matkalaisensa soittamaan. Kun iloa ei syntynyt heiän

soitosta, niin käyttää ulompanaki kanteleen. Ei ollut soittajata

ulompanakan. Siitä ukko Wäinämöinen itse alko soittaa. Wastako ilo

nousi. Ei ollut eläwätä metsässä, ei lintua ilmassa, ei kaloa weessä,

jok' ei rientänyt kuulemaan. Itse haltiatkin weessä, ilmassa ja

metsässä kuunteliwat ilomielin kantelen soittoa. Wiimmen puhkesiwat

kaikki lässä olewat itkuun ja itse Wäinämöinenki itki, jotta suuret

wesipisarat wieriwät silmistä maahan. Maalta merehen juosseet

kaswoiwat siellä kyynelet kauniiksi simpsukoiksi.

Siitä wanha Wäinämöinen

Laskea karehtelewi,

Nenästä utusen niemen,

Päästä saaren terhenisen;

5. Laski päiwän maawesiä,

Päiwän toisen suowesiä,

Kolmannen kosken wesiä.

Tuossa wanha Wäinämöinen

Itse noin sanoiksi wirkki

10. Korwalla kosken tulisen,

Pyhän wirran pyörtehessä:

"Neiti kosken korwallinen,

Impi wirran wierellinen!

Weäppä lankoa we'elle,

15. Sinerwätä lainehelle,

Tullessa punasen purren,

Terwarinnan teuotessa.

Kiwi on keskellä jokia,

Paasi kuohun kukkuralla,

20. Eessä on punasen purren,

Tiellä terwasen wenehen.

Wäännä reikä wääntiällä,

Puhkase purasimella,

Jotta juosta puisen purren,

25. Terwarinnan teuotella.

Rauaksi wenehen rinta,

Kiwen kylki sammaliksi,

Kuohuja kulettaissa,

Mäkipäitä mäntäissä!

30. Koprin kouhuja kokoa,

Käsin käännä käppyröitä,

Sylin aaltoja syseä,

Jott' ei riusko rinnoilleni

Eikä päälleni päräjä.

35. Ukko taiwahan jumala!

Jok' olet ainoinen apuni,

Piä miekalla pereä,

Tuiota tupettomalla,

Jotta juosta puisen purren,

40. Mennä mäntysen wenehen."

Siinä puuttu puinen pursi,

Wene Wäinölän wäsähty;

Pursi puuttuwi lujahan,

Takistu wene punanen.

45. Waka wanha Wäinämöinen

Arwelee, ajattelewi:

"Mihin puuttu puinen pursi,

Piätty wene punanen?

Kiwellenkö, wai haolle,

50. Waiko waskirauniolle?"

Kallistihen katsomahan:

"Ei kiwellen, ei haolle,

Eikä waskirauniolle,

Suuren on hauin hartioilla,

55. We'en koiran koukkuluilla."

Se on lieto Lemminkäinen

Pisti miekkansa merehen,

Lapionsa alle laiwan,

Ei ota wenonen juosta,

60. Pääse pursi puutoksesta;

Miekka murskaksi mureni,

Kala pääsi terweheksi.

Siitä seppo Ilmarinen

Pisti miekkansa merehen,

65. Lapionsa alle laiwan,

Ei ota wenonen juosta,

Pääse pursi petoksesta;

Miekka murskahti muruksi,

Kala pääsi terweheksi.

70. Sillon wanha Wäinämöinen

Wyöltä miekkansa wetäwi,

Tupestansa tuiman rauan,

Pisti hauin hartioihin,

We'en koiran koukkuluihin.

75. Nostatti kalan merestä,

Pään weti wenosehensa,

Purston pohjahan puotti.

Katselewi, kääntelewi,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

80. "Jotaki joessa ompi

Hakojaki, haukiaki.

Ku olle wanhin sulholoista

Hauki halki pahkomahan,

Kala wiploin wiiltämähän."

85. Miehet purresta puhuiwat,

Lausu waimot laitasilta:

"Saajan on käet sulimmat,

Sormet pyytäjän pyhimmät."

Jo otti wenonen juosta,

90. Pääsi pursi puutoksesta;

Waka wanha Wäinämöinen

Luotti purren luotoselle,

Otti weitsen huotrastansa,

Wasemelta puoleltansa,

95. Jolla hauin halkasewi,

Pahkowi kalan kaheksi.

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Mikä tuosta ei tulisi

Hauin suuren hampahista,

100. We'en koiran koukkuluista,

Jos oisi sepon pajassa,

Luona taitawan takojan,

Miehen mahtawan käsissä?"

Sano seppo Ilmarinen:

105. "Mipä turhasta tulisi,

Työksi tyhjästä olisi,

Kalan ruowosta kaluksi,

Jos oisi sepon pajassa,

Luona taitawan takojan,

110. Miehen mahtaman käsissä!"

Sano wanha Wäinämöinen:

"Tuo ois alku kanteletta,

Kun oisi osaajan luona,

Miehen mahtawan käsissä!"

115. Ei ollut osoajata,

Eikä miestä mahtajata,

Harpun luisen laatiata;

Waka wanha Wäinämöinen

Itse löihen laatiaksi,

120. Tekiäksi teentelihen.

Kusta sai kopan komian?

Tuolta tuomikkopurolta,

Kuusesta kumisewasta.

Mist' on naulat kanteletta?

125. Hauin suuren hampahista,

Orasista Tuonen orjan.

Wielä uupuwi wähäsen,

Kaipoawi kanteloinen,

Yhtä kieltä, kahta jouhta;

130. Mist' on kielet kanteletta?

Hiwuksista Hiien ruunan,

Lemmon warsan waattehista.

Jo on soitto walmihina,

Soitto suuri hauinluinen,

135. Kantelo kalanewänen.

Waka wanha Wäinämöinen

Kutsu wanhat soittamahan,

Wanhat soitti, päät wapisi,

Ei ilo ilolle tullut,

140. Soitto soitolle tajunut.

Kutsu nuoret soittamahan,

Nuoret soitti, sormet notku;

Eipä ääni ääni ollut,

Ilo käynynnä ilosta.

145. Soitti lieto Lemminkäinen,

Soitti seppo Ilmarinen;

Ei ilo ilolle käynyt,

Soitto soitolle ylennyt.

Waka wanha Wäinämöinen

150. Käytti soiton Pohjolassa,

Kantelon Kalewalassa;

Soitti Pohjolan emäntä,

Soitti pojat Pohjolassa,

Soitti pojat, soitti neiot,

155. Soitti pikku piikasetki,

Soitti miehet naimattomat,

Soitti nainehet urohot,

Tuota käänsit, tuota wäänsit,

Tuota kynsin kiinnittiwät,

160. Toki ei oikehin osattu,

Kielet kierohon tuliwat,

Koska kansa kahtalainen

Niitä soitti sormillansa.

Jouhet parkuiwat pahasti,

165. Ääni kaikku karkiasti,

Soitto julmasti sorisi.

Ukko uunilta herännyt,

Kiukahalta kirjahtanut

Sanowi sanalla tuolla,

170. Lausu tuolla lausehella:

"Heretkääte, heittäkääte,

Kaikki käypi karwoilleni,

Puhki korwani puhuwi,

Läpi pääni läylentäwi,

175. Wiepi wiikoksi uneni.

Jos ei soitto Suomen kansan

Wasta waikuta paremmin,

Eli uuwuta unehen,

Niin wetehen wiskoote,

180. Aalloille upottoote;

Tahi saattoote takasin

Miehen tehnehen käsihin,

Sormille sowittelian."

Soitto kielin kerkiäwi,

185. Kanterwo sanoin kajahu:

"En minä jokehen joua,

Enkä aalloille ajau;

Wielä soitan suorialla,

Wangun waiwan nähnehellä."

190. Jopa wietihin wisusti,

Kannettihin kaunihisti

Miehen laatian kätehen,

Sormille sowittelian.

Waka wanha Wäinämöinen

195. Peukaloitansa pesewi,

Sormiansa suorittawi.

Istuwi ilokiwelle,

Raito rantakalliolle,

Hopeaiselle mäelle,

200. Kultaselle kunnahalle.

Otti soiton sormillensa,

Käänti käyrän polwillensa,

Kantelen kätensä alle.

Sanowi sanalla tuolla,

205. Lausu tuolla lausehella:

"Ku ei liene ennen kuullut

Iloa ikirunojen,

Kajahusta kanteloisen,

Se on tulko kuulemahan."

210. Soitti wanha Wäinämöinen,

Sekä soitti, jotta laulo,

Sormet nousi notkiasti,

Sormet pienet pyörähteli,

Peukalo ylös keweni;

215. Jo käwi ilo ilolle,

Soitto soitolle yleni.

Hywin soitti hauin hammas,

Kalan pursto pyörähteli,

Ulwosi upean jouhet,

220. Ratsun jouhet raikkahuwat.

Ei ollut sitä metsässä

Jalan neljän juoksewata,

Koiwin koikkelehtawata,

Ku ei tullut kuulemahan,

225. Iloa imehtimähän.

Heräsi susiki suolta,

Nousi karhu kankahalta,

Petäjäisestä pesästä,

Kutiskosta kuusisesta.

230. Karhu aiallen kawahti,

Weräjällen wieretäksen,

Aita kaatu kalliolle,

Weräjä aholle wieri.

Siitä kuusehen kujahti,

235. Petäjähän pöyrrähytti,

Tehessä isän iloa,

Soitellessa Wäinämöisen.

Metsän ukko halliparta,

Metsän kuuluja kuningas,

240. Kanssa muu Tapion kansa,

Käwit kaikki kuulemahan.

Itsekki metsän emäntä,

Tapiolan tarkka waimo,

Sinisukkahan siroksen,

245. Punapaulohin paneksen,

Nousi koiwun konkelolle,

Lepän lengolle lewähti,

Kanterwoa kuulemahan,

Soittoa tajuamahan.

250. Ei sitä metsässä ollut

Nelijalkoa jaloa,

Eikä ilmassa oloa

Kahen siiwen siukowata,

Lintuparwea parasta,

255. Ku ei tullut tuiskutellen,

Kiiätellen kiirehtinyt,

Kunnioa kuulemahan,

Iloa imehtimähan.

Lenti kokko korkialta,

260. Halki pilwien hawukka,

Alli aalloilta sywiltä,

Sotka soien wieremmiltä,

Joutsenet sulilta soilta.

Pieniäki peipposia,

265. Leiwoja liki tuhatta,

Sirkkuja sitäi enemmän

Haasto ukon hartioilla.

Itse kaunis ilman impi,

Päiwätär pätöwä neiti,

270. Neito Kuutar koria,

Yks' on ilman wempelellä,

Taiwon kaarella kajotti,

Toinen pitkän pilwen päällä,

Pilwen reunalla rehotti,

275. Piteliwät pirtojansa,

Niisiänsä nosteliwat.

Kultasukkula käessä,

Piwossa hopiapirta,

Kultakangasta kutowat,

280. Hopiaista helkyttiwät.

Waan kun kuulit ouon äänen,

Soitannon sulosen sulhon,

Jo pirta piwosta pääsi,

Kirpo sukkula käestä,

285. Katkesiwat kultarihmat,

Helähti hopialangat.

Eik' ollut sitä weessä

Ewän kuuen kulkewata,

Kaheksan karehtiata,

290. Kalaparwea parasta,

Ku ei tullut kuulemahan,

Iloa imehtimähän.

Lohet uipi, uipi siiat,

Uipi hauit hangotellen,

295. Ween koirat wengotellen,

Muiehetki, muut kalatki,

Rinnoin ruohoon ajaksen,

Ewin eille ehteleksen,

Wirttä Wäinön kuulemahan,

300. Iloa imehtimähän.

Ahto aaltojen kuningas,

Ween ukko ruohoparta,

Ween kalwolle weäksen,

Luikahaksen lumpehelle.

305. Itsekki ween emäntä,

Ween wiljasa emäntä,

Hiipowi hiwuksiansa,

Hapsiansa harjoawi,

Kammallansa kultasella,

310. Harjalla hopeisella

Waan kun kuuli ouon äänen,

Suomen soitannon sulosen,

Jo suka käestä kirpo,

Harja sormista solahti.

315. Itse siirtihen polonen,

Paneutti toisen paikan,

Rinnoin ruowosta riwahti,

Wetihen wesikiwelle,

Watsallehen waiwausi,

320. Tuota ääntä kuulemahan,

Soitteloa Wäinämöisen,

Soitteloa, lauleloa,

Kun oli ääni kummanlainen,

Warsin soitanto sulonen.

325. Ei ollut sitä urosta,

Eikä miestä urhiata,

Eikä miestä, eikä naista,

Eikä waimoa waketi,

Kullen ei ituksi käynyt.

330. Itkit nuoret, itkit wanhat,

Itkit miehet naimattomat,

Itkit nainehet urohot,

Itkit pojat puolikäset,

Sekä pojat, jotta neiot,

335. Itkit pienet piikasetki,

Kun oli ääni kummanlainen,

Suomen soitanto sulonen.

Itsensäki Wäinämöisen

Kyynelwieri kyykähteli.

340. Weet wieri silmistänsä

Kaasiammat karpaloita,

Pyylähämmät pyyn munia,

Häriämmät päitä pääskyn,

Leweille leuoillensa;

345. Leweiltä leuoiltansa

Reheille rinnoillensa;

Reheiltä rinnoiltansa

Pätöwille polwillensa;

Pätöwiltä polwiltansa

350. Jalkapöyille jaloille;

Jalkapöyiltä jaloilta

Maahan alle jalkoinsa;

Wieriwät wesipisarat

Läpi wiien willawaipan,

355. Läpi kuuen kultawyönsä,

Seitsemän sinihamosen,

Sarkakauhtanan kaheksan.

Niin weet jokena juoksi

Luota wanhan Wäinämöisen

360. Rannalle meren sinisen;

Rannalta meren sinisen

Alle selwien wesien,

Päälle mustien murien

Siellä kaswoit kaunihiksi,

365. Simpsukaisiksi sikesi,

Kuningasten kunnioiksi,

Waltojen iki iloksi.

Sano wanha Wäinämöinen:

"Onko tässä nuorisossa,

370. Nuorisossa kaunosessa,

Tässä suuressa su'ussa,

Ilossa isän alassa,

Kyynelteni poimiata

Alta selwien wesien,

375. Päältä mustien murien?"

Sekä nuoremmat sanowi,

Jotta wanhat wastoawi:

"Ei ole tässä nuorisossa,

Nuorisossa kaunosessa,

380. Eli suuressa su'ussa,

isossa isän alassa,

Kyyneltesi poimiata.

Alta selwien wesien,

Päältä mustien murien."

385. Niin tuli sininen sotko,

Useinpa sininen sotko

Suullansa sukeltelekse,

Wilussa wilottelekse.

Sep' on poimi simpsukoita,

390. Wäinämöisen kyyneleitä,

Alta selwien wesien,

Päältä mustien murien.

Kolmaskolmatta Runo.

Tulewat Wäinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen Pohjolaan. Kysäsee

Pohjan akka, millä asialla? Sammon jaolle lähteneensä wastaa

Wäinämöinen. Sano Pohjan akka ei olewan jakaamista sammossa. Saapi

unineulat Wäinämöinen ja nukuttaa Pohjolan wäen. Lähtewät sampoa

kiwimäestä. Laulaa Wäinämöinen liikkeelle linnan portit ja Ilmarinen

aukasee owet. Lemminkäinen kyntää juuriltansa irti sammon, joka sitte

kolmin miehin kannetaan weneesen. Sampo weneessä laskee rannalta

Wäinämöinen ja alkaa wiimmen Lemminkäisen kehottamalla matkan päässä

laulella. Kurki laulua säikähtänyt parkasi pahalla äänellä ja herätti

Pohjolan nukkumasta. Pohjan akka sampoa katsomaan jo näkee saauksi.

Nostaa heti ison tuulen Wäinämöistä hukuttamaan ja oliki hukkua

wenet, ellei Lemminkäinen olisi laitoja kohottanut. Niin Lemminkäinen

purjepuusta katsellen näkee Pohjan weneen ajawan ja saawuttawan.

Häässä Wäinämöinen tuluksistansa luopi karin Pohjan weneen eteen.

Siinä wenet kyllä särky, waan itse Pohjan akka läksi lintuna

Wäinämöisen weneesen ja otti kaikki miehensä kanssa. Siinä sitte

tapahtu tappelo, jossa Wäinämöinen melalla siwalteli siipiä ja kynsiä

Pohjan akalta. Yksi ainoa sakarisormi jäi jälille ja silläki nosti

Pohjan akka sammon ja kaato wesille, jossa se särky. Sammon muruja

sitte tuuli ajeli mitä minkin paikan rikkaueksi. Riwan sai Pohjan

akka jälille Pohjolaan.

Siitä wanha Wäinämöinen,

Toinen seppo Ilmarinen,

Kolmas lieto Lemminkäinen,

Tulit Pohjolan tuwille.

5. Sano Pohjolan emäntä:

"Mi on miehillä sanoma,

Urohilla uusi tieto?"

Tuopa wiisas Wäinämöinen

Sanan wirkko, noin nimesi:

10. "Sammosta sanomat miesten,

Kirjokannesta pakinat;

Saimma sampuen jaolle,

Kirjokannen katsantohon."

Sano Pohjolan emäntä:

15. "Ei oo kärpästä kahelle,

Orawass' osoa kolmen."

Waka wanha Wäinämöinen

Sormin soitti kanteletta,

Kielin kantermo pakasi;

20. Wäsytti wäen mokoman,

Uuwutti unelliseksi.

Niin tapasi taskuhunsa,

Löihen kukkaroisehensa,

Ottawi uniset neulat,

25. Nukutteli nuiwan kansan,

Paineli wäen pakanan,

Pimiässä Pohjolassa,

Summassa Sariolassa.

Meni sammon saahantahan,

30. Kirjokannen katsantahan,

Pohjolan kiwimäestä,

Waaran waskisen sisältä,

Yheksän lukon takoa.

Tuossa wanha Wäinämöinen

35. Laulaa hyrähtelewi,

Jopa liikku linnan portit,

Järkky rautaset saranat.

Siitä seppo Ilmarinen

Woilla lukot liukahutti,

40. Liuwutti sian lihalla;

Lukot sormin luksutteli,

Kiwet kuokalla kohotti.

Sano wanha Wäinämöinen:

"Oi sie lieto Lemmin poika,

45. Ylimmäinen ystäwäni!

Mene sampo ottamahan,

Kirjokansi kantamahan."

Tuopa lieto Lemminkäinen,

Hywä kielas käskiäkki,

50. Kepiä kehuttoaki,

Meni sammon otantahan,

Kirjokannen kannantahan.

Sylin sampoa piteli,

Polwin maassa puujaeli,

55. Eipä sampo liikukkana,

Kirjokansi kallukkana.

Hyw' on härkä Pohjolassa,

Sarwipää Sariolassa,

Jok' on sitkiä siwulta,

60. Warsin wahwa wartalolta,

Suonilta kowin soria.

Se on lieto Lemminkäinen

Otti härän heinikosta,

Auran pellon pientaresta,

65. Sillä kynti sammon juuret,

Kirjokannen kiinnittimet,

Satasarwella härällä,

Tuhatpäällä tursahalla,

Waarnahilla waskisilla,

70. Atralla tuliterällä,

Saipa sampo liikkumahan,

Kirjokansi kallumahan.

Siitä wanha Wäinämöinen,

Toinen seppo Ilmarinen,

75. Kolmas lieto Lemminkäinen,

Sylin sampoa sylelit,

Käsiwarsin käännyttelit,

Niin weiwät wenosehensa,

Purtehensa puuhasiwat.

80. Kysy seppo Ilmarinen:

"Minne sampo saatetahan,

Kunnekka kuletetahan,

Wenehessä Wäinämöisen?"

Sano wanha Wäinämöinen:

85. "Tieän mä wähäsen maata,

Tieän paikkoa palasen,

Syömätöntä, lyömätöntä,

Miekan miehen käymätöntä

Nenässä utusen niemen,

90. Päässä saaren terhenisen.

Sinne sampo saatetahan,

Kirjokansi kaiwatahan."

Siitä wanha Wäinämöinen

Laskea karehtelewi

95. Selkeä meren sinisen,

Laski poikki Pohjan merta.

Sano lieto Lemminkäinen:

"Miks' et laula Wäinämöinen,

Hyrehi hywäsukunen,

100. Hywän sammon saatuasi,

Tien hywän käweltyäsi?"

Waka wanha Wäinämöinen

Warman kyllä wastaeli:

"Warahainen laulannaksi,

105. Aikanen ilon teoksi,

Kun näkywi Pohjan portit,

Paistawi pahat saranat.

Äsken laulanta sopisi,

Ilon teentä kelpoaisi,

110. Kun omat owet näkyisi,

Omat ukset ulwoaisi,

Sa'an taipalen takana,

Päässä wiien päiwäyksen."

Siitä wanha Wäinämöinen

115. Laskewi sinistä merta,

Laski päiwän, laski toisen,

Laski kohta kolmannenki,

Jo omat owet näkywi,

Omat ukset ulwottawi,

120. Nenässä utusen niemen,

Päässä saaren terhenisen.

Sillon wanha Wäinämöinen

Lauloa hyrähtelewi;

Suu liikku, järisi parta,

125. Waan ei leuat lonkaillut.

Kurki istu kannon päässä,

Wetisellä mättähällä,

Pimeässä Pohjolassa,

Summassa Sariolassa,

130. Sormiluitansa lukewi,

Warpahiansa walitti.

Kurki kuuli kumman äänen

Wäinämöisen laulellessa,

Kurki laski suuren kulkun,

135. Parkasi pahan säwelen;

Kaikki Pohjola heräsi,

Paha walta walpaustu.

Louhi Pohjolan emäntä,

Pohjan akka harwahammas,

140. Sampoa tapoamahan,

Kirjokantta katsomahan,

Pohjolan kiwimäkehen,

Waaran waskisen sisähän.

Sano tuonne saatuansa:

145. "Woi polonen päiwiäni!

Kenpä lukot lonkaillut,

Kaikki särkenyt saranat,

Kaikki owet auassunna,

Liikutellut linnan portit?

150. Jok' oisi täältä sampo saatu,

Kirjokansi kannettuna?"

"Jo on täältä sampo saatu,

Kirjokansi kannettuna,

Pohjolan kiwimäestä,

155. Waaran waskisen sisästä,

Yheksän lukon takoa."

Louhi Pohjolan emäntä,

Pohjan akka harwahammas,

Ukkoa rukoelewi,

160. Pauannetta palwoawi:

"Nosta Ukko suuri tuuli,

Sään mänöä määritöntä,

Nosta mustia muria,

Päälle selwien wesien,

165. Jott' ei päästä Wäinämöisen,

Kulkea uwantolaisen."

Se Ukko ylijumala

Wirkki tuulet tuulemahan,

Ilman rannat riehkimähän;

170. Nousi tuulet tuulemahan,

Ilman rannat riehkimähän.

Kowin läikky länsituuli,

Luoetuuli tuikutteli,

Enemmän etelä tuuli,

175. Itä inku ilkiästi,

Pohjanen kowin porotti.

Tuuli puut hawuttomaksi,

Kanarwat kukattomaksi,

Heinät helpehettömäksi,

180. Wiepi harpun hauinluisen,

Kantelon kalanewäsen,

Wenehestä Wäinämöisen.

Ahto aalloilta hawannut

Pian korjasi kotihin,

185. Kalasehen kartanohon.

Sano seppo Ilmarinen:

"Jo on tukka tuulta nähnyt,

Parta päiwiä pahoja,

Nähnyt näilläki selillä;

190. Harwon on hawata tainnut

Tuulta ennen tuon näöstä.

Woi polonen päiwiäni!

Kun läksin meren selälle,

Ulapalle aukialle,

195. Polin puulle pyöriwälle,

Warwalle wapisewalle,

Wet on tuuli turwanani,

Meren aalto armonani."

Sillon wanha Wäinämöinen

200. Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Ei wenossa wieremistä,

Purressa parahtamista;

Itku ei häästä päästä,

Parku päiwistä pahoista."

205. Se on lieto Lemminkäinen

Eikä itkent, ei iloissut,

Muisti muinoset tilansa,

Asiansa arwaeli;

Lati laitoja lisäksi,

210. Warpehia walmisteli,

Sylen kolmen korkeutta.

Saipa tuuli turjutella,

Aallot welloa wenettä,

Oli laitoa wenossa,

215. Warpehet hywin warawat.

Itse Pohjolan emäntä

Rakenteli Pohjan purren,

Suoritti sotawenosen;

Lato miestä laiwahansa

220. Kuni sotka poikiansa,

Tawi luopi lapsiansa;

Sata miestä sauomehen,

Tuhat airohin urosta,

Sata miestä miekatonta,

225. Tuhat miestä miekallista.

Päälle purjehen wetäwi

Kuni pitkän pilwen lonkan;

Siitä läksi, jotta joutu,

Ajamahan Wäinämöistä.

230. Waka wanha Wäinämöinen

Laskewi sinistä merta,

Itse tuon sanoiksi wirkki,

Puhu purtensa perästä:

"Oi sie lieto Lemmin poika,

235. Ylimmäinen ystäwäni!

Nouse purjepuun nenähän,

Waatewarpaan rapa'a,

Katso itä, katso länsi,

Katso poikki Pohjan ranta."

240. Se on lieto Lemminkäinen

Hywä kielas käskeäkki,

Kepiä kehuttoaki,

Nousi purjepuun nenähän,

Waatewarpahan rapasi;

245. Katso iät, katso lännet,

Katso poikki Pohjan rannat,

Niin sano sanalla tuolla:

"Hawukkoit' on haawat täynnä,

Koiwut kirjokokkoloita."

250. Sano wanha Wäinämöinen:

"Jo wainen walehtelitki;

Ei ne olla hawukkoita,

Eikä kirjokokkoloita,

Ne on Pohjan poikasia.

255. Katso toiste, katso tarkon."

Katso toiste, katso tarkon,

Sanowi sanalla tuolla:

"Pilwi Pohjasta kohowi,

Pilwen lonkka luotehesta."

260. Sano wanha Wäinämöinen:

"Jo wainen walehtelitki;

Ei se pilwi ollekkana,

Pilwen lonkka lienekkänä,

Se on pursi purjehinen.

265. Katso tarkon kolmannesti."

Katso kerran kolmannenki,

Sanowi sanalla tuolla:

"Oi sie wanha Wäinämöinen!

Jo tulewi Pohjan pursi,

270. Satahanka hakkoawi;

Sat' on miestä sauomessa,

Tuhat airon pyyrymillä,

Sata miestä miekatonta,

Tuhat miestä miekallista."

275. Sillon wanha Wäinämöinen

Jo tunsi toet totiset,

Walehettomat wakaiset;

Itse wirkko, noin nimesi:

"Soua seppo Ilmarinen!

280. Soua lieto Lemminkäinen!

Soua kansa kaikenlainen!"

Souti seppo Ilmarinen,

Souti lieto Lemminkäinen,

Souti kansa kaikenlainen,

285. Eipä juokse puinen pursi,

Weno Wäinölän weäte.

Sillon wanha Wäinämöinen

Jo tunsi tuhon tulewan,

Hätäpäiwän päälle saawan.

290. Arwelee, ajattelewi,

Miten olla, kuin eleä.

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Wielämä tuohon keinon keksin,

Mutkan muistan, tien osoan."

295. Tawottihen taulohinsa,

Tungeksen tuluksihinsa,

Otti piitä pikkuruisen,

Toki tauloa wähäsen,

Neki mestasi merehen

300. Oikiasta olkapäästä,

Kautta kainalon wasemen,

Sanowi sanalla tuolla,

Lausu tuolla lausehella:

"Tulkohon tulinen korko,

305. Salasaari kaswaohon,

Johon juosko Pohjan pursi,

Satahanka halkeutoho!"

Luotihin tulinen luoto,

Salasaari siunattihin,

310. Itähän ikäti pitkä,

Luotehelle loppumaton,

Polweksehen Pohjolahan,

Johon juoksi Pohjan pursi,

Satahanka halki lenti.

315. Louhi Pohjolan emäntä,

Pohjan akka harwahammas,

Tohti toisiksi ruweta,

Ruohti muuksi muutellate,

Airot siiwiksi siwalti,

320. Peräpuikon purstoksensa,

Siitä loihen lentämähän;

Kokkona ylös kohosi.

Lenteä lekuttelewi

Selwällä meren selällä,

325. Ulapalla aukialla,

Sata miestä siiwen alla,

Tuhat purston tutkamessa,

Sata miestä miekatonta,

Tuhat miestä miekallista,

330. Liiteleksen, laateleksen,

Kokkona kohenteleksen,

Lenti purjepuun nenähän,

Waatewarpahan rawahti,

Wenehesen Wäinämöisen.

335. Tahto pursi päin puota,

Laiwa laion wieretellä.

Sano wanha Wäinämöinen:

"Ohoh Pohjolan emäntä;

Joko saat jaolle sammon,

340. Nenähän utusen niemen,

Päähän saaren terhenisen?"

Sano Pohjolan emäntä:

"En lähe jaolle sammon,

Sinun kanssasi katala,

345. Kerallasi Wäinämöinen!"

Itse sampoa tawotti

Wenehestä Wäinämöisen.

Se on seppo Ilmarinen

Otti miekkansa omansa,

350. Käellänsä oikialla,

Wasemelta reieltänsä;

Kokon koprille siwalti,

Waakalinnun warpahille.

Iski kerran, iski toisen,

355. Kohta kolmasti rapasi.

Waan ei wuolent wermentänä,

Ottant orwaskettuana.

Siitä lieto Lemminkäinen

Miekan wyöltänsä wetäsi,

360. Tupestansa tuiman rauan.

Niin sanowi Pohjan akka,

Puhu purjepuun nenästä:

"Woi sie lieto Lemmin poika!

Pettelit oman emosi,

365. Walehtelit wanhempasi;

Sanoit et käyäsi sotoa

Kuunna kymmennä kesänä,

Kullankana tarpehella,

Hopiankana halulla."

370. Itse wanha Wäinämöinen

Ei hän miekkoa wetänyt,

Temponut tulitereä;

Nostatti melan merestä,

Lastun tammen lainehesta,

375. Sillä siipiä siwalti,

Sillä kynttä katkaeli,

Jot' ei jäänynnä jälille,

Kun yksi sakari sormi.

Miehet melskahti merehen,

380. Pojat siiwiltä putosi;

Sata miestä siiwen alta,

Tuhat purston tutkamesta,

Kymmenen joka kynästä.

Itse Pohjolan emäntä

385. Puusta purtehen putosi,

Kuni nuolen ammuttua,

Kohti käytyä wasaman,

Puusta koppelo putosi,

Kuusen oksalta orawa.

390. Siitä sampoa tawotti

Sormella nimettömällä;

Sammon wuoatti wetehen,

Kirjokannen lainehille,

Selwälle meren selälle,

395. Ulapalle aukialle.

Siinä sai muruksi sampo,

Kirjokansi kappaleiksi.

Noita tuuli tuuwitteli,

Ilma lieto liikutteli,

400. Selällä meren sinisen.

Mi sai sampuen muruja

Alle selwien wesien,

Päälle mustien murien,

Ne kaikki ween wäeksi,

405. Ahin lasten aartehiksi.

Ei wesi wäkeä puutu,

Ween Ahti aartehia.

Mi sai muutama murunen

Rannalle meryttä wasten,

410. Wasten merta hyyännettä;

Siitä kyntö, siitä kylwö,

Siitä kaswo kaikenlainen,

Siitäpä ikuinen onni,

Nenähän utusen niemen,

415. Päähän saaren terhenisen.

Itse Pohjolan emäntä

Kanto kannen Pohjolahan

Sai riwan Sariolahan,

Sormella nimettömällä.

420. Ei saanut murua muuta,

Siit' on polo Pohjolassa,

Elo leiwätön Lapissa.

Nejäskolmatta Runo.

Sammon muruja rannalta löynnyt Wäinämöinen työntää Sampsa

Pellerwoiselle, käskee maita kylwämään. Lähtee Sampsa, kylwää maan

ja kyntää. Nousee kynnökseltä monenlaista puuta, waan tammi ei ota

nostaksensa. Kaswo wiimmen tammipuuki ja lewesi oksineen taiwaalle,

jotta päiweäkänä ei enää näkynyt. Niin piti jällen hakata wasta

ylennyt tammi, waan oli työläs hakkajata saaha. Niin nousi tuiki

pikkuinen mies merestä, joka otti työksensä ja kaatoki. Siitä

Wäinämöinen kylwi utusia siemeniä maalle ja toiwotti kaswulle onnea.

Pohjolan emäntä tuossa uhkaa kaiken onnensa häwittää, monenlaisia

turmioita Wäinämöisen tiloille saatella. Wäinämöinen puoltansa

yrittää uhkaamista tehottomaksi ja toiwottaa wielä kerran Suomeansa

onnelliseksi.

Waka wanha Wäinämöinen

Löysi sampuen muruja,

Kirjokannen kappaleita,

Rannalta merelliseltä,

5. Kiwen kirjawan kylestä,

Paaen paksun palliosta;

Ne kanto nenähän niemen,

Päähän saaren terhenisen.

Siitä wanha Wäinämöinen

10. Itse tuon sanoiksi wirkki

Pellerwoiselle pojalle:

"Sampsa poika Pellerwoinen!

Lähkös maita kylwämähän,

Toukoja tihittämähän;

15. Kylwä kuusilla jywillä,

Seitsemillä siemenillä,

Rahasiksi rantojani,

Wiljasiksi wieriäni."

Sampsa poika Pellerwoinen

20. Otti kuusia jywiä,

Seitsemiä siemeniä,

Yhen näähän nahkasehen,

Koipehen kesäorawan.

Läksi maita kylwämähän,

25. Toukoja tihittämähän,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Minä kylwän kyyhättelen

Luojan sormien lomatse,

Käen kautta kaikkiwallan.

30. Akka manteren alanen,

Poika pellon pohjimmainen,

Mannun eukko, maan isäntä!

Pane turwe tunkemahan,

Maa wäkewä wääntämähän.

35. Tuhansin neniä nosta,

Saoin haaroja hajota,

Kylwöstäni, kynnöstäni,

Warsin waiwani näöstä.

Nostele oras okinen,

40. Kannon karwanen ylennä,

Työstä pellon pehmiästä,

Maasta maksan karwasesta.

Ei se maa mäkiä puutu

Sinä ilmoissa ikänä,

45. Kun olle armo antajista,

Lupa luonnon tyttäristä.

Oi ukko ylijumala,

Tahi taatto taiwahinen,

Ukko pilwien pitäjä,

50. Hattarojen hallitsia!

Piä pilwissä keräjät,

Säkehissä neuot selwät,

Nosta lonkka luotehesta,

Toinen lännestä lähetä,

55. Kolmas iätä iästä,

Etelästä ennättele.

Josp' on wettä waaitahan,

Pirota wettä pilwistäsi,

Orahille nousewille,

60. Touoille tomisewille."

Sillä Sampsa Pellerwoinen

Kylwi maita kyyhätteli;

Kylwi kummut kuusikoiksi,

Kankahat kanarwikoiksi.

65. Koiwuja norolle kylwi,

Kylwi mäntyjä mäelle,

Tuomet kylwi tuorehille,

Pajut maille paisuwille,

Pihlajat pyhille maille,

70. Raiat maille raikkahille,

Katajat karahkoille,

Tammen wirran wieremmille.

Sai atran tuliteräsen,

Waskiwaarnahat walitsi,

75. Otti härän uljamoisen,

Wäinön mullin wääräsäären,

Jok' on sitkiä siwulta,

Warsin wahwa wartalolta,

Sarwilta kowin soria.

80. Sillä kynti kylwämiä,

Salot weteli waolle,

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Minä kynnän kyyhättelen

Atralla tuliterällä,

85. Waskisilla waarnahilla."

Kynti kaikki maat katalat,

Muhiiksi mullosteli;

Suot kylwi, kanarwat kaswo,

Norot kynti, nousi koiwut,

90. Mäet kynti, kaswo männyt,

Kynti kummut, kuuset kaswo,

Kaswo tuomet tuorehilla,

Pajut mailla paisuwilla,

Pihlajat pyhillä mailla,

95. Raiat mailla raikkahilla,

Katajat karankoilla.

Eipä tammi kaswakkana,

Juurrukkana puu jumalan.

Heitti herjan walloillensa,

100. Olewille onnillensa.

Kulu yötä kaksi kolme,

Saman werran päiwiäki,

Käwi siitä katsomahan:

"Onko tammi kaswanunna,

105. Juurtununna puu jumalan?"

Ei oo tammi kaswanunna,

Juurtununna puu jumalan.

Heitti herjan walloillensa,

Olewille onnillensa.

110. Wuotti wielä yötä kolme,

Saman werran päiwiäki,

Käwi siitä katsomahan,

Wiikon päästä wiimmestäki:

"Onko tammi kaswanunna,

115. Juurtununna puu jumalan?"

Jo oli tammi kaswanunna,

Juurtununna puu jumalan;

Olowahk' on oksiltansa,

Lewiähkä lehwiltänsä,

120. Latwa täytti taiwahalle,

Lehwät ilmoille lewesi,

Piätti pilwet juoksemasta,

Hattarat hasertamasta,

Peitti päiwän paistamasta,

125. Kuun kätki kumottamasta.

Sillon wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Ikäwä imehnosilla,

Kun ei päiwyt paistakkana,

130. Kuu armas kumotakkana.

Onko tässä nuorisossa,

Nuorisossa kaunosessa,

Tämän tammen taittajata,

Puun sorian sortajata?"

135. Etsittihin leikkajata,

Katsottihin kaatajata,

Suomesta, Wenäjän maasta,

Kahen Karjalan wäliltä,

Kolmen riikin riitamaalta.

140. Ei ollut sitä urosta,

Eikä miestä urhiata,

Joka taisi tammen kaata,

Hakata rytimoraian.

Nousi pikku mies merestä,

145. Uros umpi lainehista,

Wähän kuollutta parempi,

Kaonnutta kaunihimpi,

Eikä uros suurempia,

Eikä uros pienempiä;

150. Miehen kortelin pituinen,

Waimon waaksan korkeuinen.

Waskihattu hartioilla,

Waskisaappahat jaloissa,

Waskikintahat käsissä,

155. Waskikirjat kintahissa,

Waskiwyöhyt wyöllä wyötty,

Waskikirwes wyön takana,

Waskiwarsi kirwehessä,

Hopiata ponnen päässä,

160. Warsi kyynärän pituinen,

Terä waaksan korkeuinen.

Hiwelewi kirwestänsä,

Tahkasi tasatereä,

Wiitehen Wiron kiwehen,

165. Kuutehen kowasimehen,

Päähän sieran seitsemähän.

Sai kirwes hiwelleheksi,

Warsin walmistelleheksi;

Niin uros urosta läksi,

170. Mies on miehestä pätöwi:

Jalka maassa teutaroiwi,

Pää se pilwiä pitäwi,

Part' on polwilla eessä,

Hiwus kannoilla takana.

175. Sylt' on suusta housun lahe,

Puolta toista polwen päästä,

Kaksi kaation rajasta.

Astua lykyttelewi,

Käyä kulleroittelewi.

180. Astu yhen jalkojansa

Hienoselle hietikolle,

Astu toisen jalkojansa

Maalle maksan karwaselle,

Astu kerran kolmannenki

185. Juurelle rytimoraian,

Ison tammen tasman luoksi.

Laski puuta kirwehellä,

Tarpasi tasaterällä.

Iski kerran, iski kaksi,

190. Lastut puusta pyörähteli,

Panu tammesta pakeni,

Tuli tuiski kirwehestä.

Niin kerralla kolmannella

Jopa taisi tammen kaata,

195. Puun wiriän wieretellä,

Puun sorjan sorratella.

Latwon iskewi itähän,

Tywen työnti luotehesen.

Kenpä siitä oksan otti,

200. Se otti ikuisen onnen;

Kenpä siitä latwan taitto,

Se taitto ikuisen taian;

Kenpä lehwän leikkaeli,

Se leikko ikuisen onnen;

205. Ku on lastuja porosi,

Selwälle meren selälle,

Siitä noita nuolet saapi,

Ampuja pahat asehet,

Pirulainen pistoneuot.

210. Waka wanha Wäinämöinen

Sillä taisi tammen kaata,

Puun wihannan wieretellä,

Puun sorian sorratella;

Päästi päiwän paistamahan,

215. Kuun laski kumottamahan.

Siitä wanha Wäinämöinen

Seulo seulalla utuja,

Terheniä tepsutteli;

Niin seula satoja kaswo,

220. Kylwinwakka kymmeniä,

Nenässä utusen niemen,

Päässä saaren terhenisen.

Sano wanha Wäinämöinen:

"Tänne kyntö, tänne kylwö,

225. Tänne kaswo kaikenlainen,

Polosille Pohjan maille,

Suomen suurille tiloille;

Tänne kuut kumottamahan,

Tänne päiwät paistamahan,

230. Tänne armas aurinkoinen!"

Sano Pohjolan emäntä:

"Wielämä tuohon mutkan muistan,

Keksin kummoa wähäsen,

Sinun kylwön, kynnön päälle,

235. Päälle kaiken kaswantosi;

Tuonne tungen kuuhuesi

Kirjarintahan kiwehen,

Paaen paksun palliohon;

Tuonne auringot asetan,

240. Panen päiwät paistamahan,

Wuorehen teräksisehen,

Rautasehen kalliohan,

Jott' ei pääse kuuna pänä,

Selwiä sinä ikänä.

245. Annan pakkasen palella,

Wilun ilman wiiwytellä,

Kyntöjäsi, kylwöjäsi,

Warsin waiwan nähtyjäsi;

Sa'an rautasen rakehen,

250. Teräksisen tellittelen,

Halmehiasi hakkoamahan,

Pieksämähän peltojasi.

Nostan karhun kankahalta,

Wiiasta wihasen kissan,

255. Korwesta kowerakouran,

Harwahampahan hawuilta,

Ruuniasi ruhtomahan,

Tammojasi tappamahan,

Karjaasi kaatamahan,

260. Lehmiä lewittämähän;

Tahikka tauilla tapatan,

Kaahan karjan kaikenlaisen,

Yksin kaahan imehisetki,

Surmajan sukusi suuren."

265. Sillon wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

"Ei minua laula Lappi,

Eikä tunge Turjalainen;

Itselläin on ilman wiitta,

270. Luonani lykyn awaimet,

Ei katehen kainalossa,

Wihan suowan sormen päässä."

Siitä wanha Wäinämöinen

Itse tuon sanoiksi wirkki:

275. "Warjele wakainen luoja,

Kaitse kaunonen jumala!

Miesten mielijuohtehista,

Akkojen ajatuksista.

Kaaha maalliset katehet,

280. Weelliset welhot woita.

Ole puolla poikasesi,

Aina lastesi apuna,

Wihoin päiwän paistamatta,

Wihoin kuun kumottamatta,

285. Wihoin tuulen tuulematta,

Pakkasen palelematta,

Kowan ilman koskematta.

Aita rautanen rakenna,

Kiwilinna liitättele,

290. Ympäri minun eloni,

Kahen puolin kartanoni,

Maasta lähin taiwosehen,

Taiwosesta maahan asti;

Teräksillä seiwästellös,

295. Maan maoilla witsastellos,

Käärmehillä käännätellös,

Sisiliskoilla siellös,

Jott' ei liika liion söisi,

Wastus wiljalta witaisi.

300. Min on noiat noitunewi,

Noituoot oman wäkensä.

Nyt sie Pohjolan emäntä!

Tunge turmiot kiwehen,

Pahat paina kalliohon,

305. Waiwat wuorehen walitse;

Elä kuuta kullonkana,

Aurinkoa ollenkana.

Anna pakkasen palella,

Wilun ilman wiiwytellä,

310. Omiasi otriasi,

Kylwämiäsi jywiä.

Sa'a rauaista raetta,

Teräksistä telkytellös,

Pohjolan kujan perille,

315. Pohjan tarhan tanhuille.

Nosta karhu kankahalta,

Wiiasta wihanen kissa,

Korwesta kowera koura,

Hawun alta harwahammas,

320. Pohjan peltojen perille,

Pohjan karjan käytäwille."

Siitä wanha Wäinämöinen

Sanan wirkko, noin nimesi:

"Anna nyt sulonen Suomi!

325. Anna maasi altihiksi,

Ilmasi imanteheksi;

Laksot laulaellakseni,

Lehot leikki lyöäkseni,

Tanner tanssaellakseni."

Wiideskolmatta Runo.

Pohjolan emäntä paneksen tuuleen ja tulee kohulliseksi. Lämmittää

ajan lähetessä saunan, lukee akkain lu'ut ja synnyttää yheksän

poikoa, kaikki pahoja, surmalaisia. Ne sitte työntää Wäinämöisen

tiloille tauilla ihmistä waiwoamaan. Kohta potee koko Wäinölä, waan

kuitenki itse Wäinämöinen tawallisilla parannuskeinoilla poistaa

turmiot, manaa Kipuwuorelle kiwut ja wiimmen woietten awulla saapi

potewan wäkensä jällen terweheksi.