Johdanto. 1. Lupaus.
2. Kauvan kirjoittamatta.
3. Anteeksi.
4. Äidin huolehtivaisuus.
Käsittely. I. Palveluspaikka.
1. Herra.
a) Hänen kohtelunsa.
b) Hänen virkatoimensa.
2. Rouva.
a) Hänen toimekkuntensa.
b) Nimismiehen rouva.
c) Meidän rouva.
3. Palvelustoverit.
a) Niiden luku ja tehtävät.
b) Keskinäinen sopu.
c) »Promeneeraaja».
II. Huvipuolia.
1. Museot.
a) Äiti varmaan hämmästyisi.
b) Valaskala, Joonas.
2. Teaatteri.
a) Mitä näytetään.
b) »Meijän puolen puhheen tyylii».
3. Jäällä.
a) Kelkkamäki.
b) Vanha tuttavuus.
aa) Tanun nykyinen asema.
bb) Seurustelumme.
III. Varjopuolia.
1. Silmät auki.
2. Mäkelän Tiina.
3. Itsestä kaikki riippuu.
IV. Valopuolia.
1. Kansanopistokurssit.
a) Luennot.
b) Keskustelut.
c) Laulu.
d) Innostus.
2. Palvelijatarkurssit.
3. Tasa-arvoisuus.
a) »Piika» ja »piika.»
b) Mitä oppineet sanovat.
c) Vaikutus.
Loppulause, 1. Viihdyn.
2. Äidin varoitus.
3. Terveiset.
4. Muistelen teitä.
5. Odotan kirjettä.
Otsake.
Tärkeätä on löytää esitykselle sopiva otsake (rubriikki). Otsakkeen
merkitys on näet niin suuri, että se usein määrää tuleeko kirjoitus
tahi teos luetuksi vaiko ei. Esim. sanomalehtikirjoitusten, väreinkin
uutisten kohtalo: lainataanko niitä useampiin lehtiin vaiko ei ja
luetaanko niitä ollenkaan, riippuu usein kokonaan otsakkeesta.
Esimerkki. Kun kirjoittaja tekee kyhäyksen laivojen rappeutumisesta,
niiden pelastusneuvojen puutteellisuudesta eli siis niiden
epäluotettavuudesta merellä, voipi hän käyttää otsakkeena:
»Uiskentelevia ruumisarkkuja». Se varmaan kiinnittää lukijan huomiota
siinä määrin, että hän suurimmassa kiireessäkin tahtoo kirjoituksen
sisällystä vilkaista.
Otsakkeen valinnassa on pidettävä päämääränä että se on lyhyt, sattuva
ja asiallinen, esityksen ydintä ilmaiseva sekä lukijan huomiota
kiinnittävä. Vielä on muistettava että yksinkertainen ja vaatimaton
otsake, jos se vaan vastaa tarkoitustaan, on aina paras ja miellyttävin
esityksen kaunistus, ja ettei liiotetuilla otsakkeilla sovi antaa
kyhäykselle suurempaa merkitystä kuin sisällys ansaitsee.