Kokoonpano.
Ainesten järjestämisen välttämättömyys.
Saatuamme näin tarpeellisen varaston kelvollisia aineksia, on niitä
ryhdyttävä järjestämään, sillä eri ainesten tulee kirjoituksessa
saada laatunsa mukaan luonnollinen sijansa. [Katso edellä eri osain
luonnollisesta paikasta kokonaisuudessa]. Kirjoittajan tulee hallita
aineksia eikä ainesten häntä. Ilman ei synny ehyttä ja luontevaa
kokonaisuutta, vaan epäjohdonmukainen sekasotku.
Näytteeksi siitä, miten samanlaisista aineksista saattaa syntyä aivan
erilaiset esitykset, seuratkoon tässä kaksi kirjettä.
Sotkuinen, ilman suunnitelmaa kyhätty sepustus.
Helsingissä 25 p. joulukuuta 1899.
Rakas Äiti!
Terveisiä täältä pääkaupungista kaikilta ja hyvää voimista toivotan
Teille, hyvä Äiti, ja pyydän ettette unohtaisi minua, vaan
antaisitte Latolan Ellin kirjoittaa muutaman rivin voimisistanne
ja kotipuolen kuulumisista. Tiedättekös, kun täällä on semmoiset
kansanopistokurssit, joissa oppineet miehet ja naiset puhuvat
opettavaista ja hyödyllistä, ja väliin lauletaan. Sitte täällä
on kelkkamäki, laitettu jäälle puutelineitten avulla, ja siellä
lasketaan ja se maksaa 5 penniä kerta. Ja toverit ovat kunnon tyttöjä,
keittäjä on vähän hienonlainen ja pitää hiuksensa päälaella kuin
herrasväki. Olen ollut teaatterissakin ja siellä vasta ihmeitä näkee,
yksikin piika hoasteli ihan sitä meijän puolen puhheen tyylii. Ja
kaikki siellä näytetään niinkuin olisi tapahtunut. Emäntä on oikein
semmoinen ihminen, että niitä saa etsimällä etsiä. Se pitää hyvän
järjestyksen, niin että jokainen tietää tehtävänsä. Sitte meillä
on vielä iltakurssit, joissa opetetaan laskemaan ja kirjoittamaan.
Keittäjä tuhraa hajuvettä vaatteisiinsa ja käy mielellään ulkona
promeneeraamassa, kun vaan saa aikaa. Olen usein maatapannessani Teitä
muistanut, jotta kuinkahan siellä Kaatamossakin jaksetaan. Ja meitä
on neljä tyttöä samassa paikassa: keittäjä, keittäjän apulainen,
lapsenhoitaja ja minä, joka olen sisäkkö. Mutta kyllä keittäjäkin
on pohjaltaan hyvä tyttö. Ja akateemiassa on hirmuinen valaskalan
luuranko, ainakin 20 syltä pitkä. Herra on myös ystävällinen ja
puhutteleekin niin kauniisti, että oikein hyvältä tuntuu. Täällä on
paljon tyttöjä huonoilla jäljillä. Mutta professorit ja muut korkeasti
oppineet sanovat että mekin olemme yhtä hyviä isänmaan lapsia kuin
kaikki muut, ettemme me ole vaan piikoja ja »piikoja». Ja herra on
pankin virkamies. Tiedättekös kun tapasin Aholan Tanun kelkkamäessä,
ja se on nyt aliupseeri ja voisi olla vaikka rovastin nimipäivillä,
niin on kohtelias ja pulska, että minäkin olen ollut hänen seurassaan.
Eikä täällä rouva räiski ja roiski niinkuin nimismiehen rouva
siellä kotona, vaikka on piikoja yhtä paljon kuin nimismiehessä
ja pappilassa yhteensä. En ole Teille kirjoittanut, vaikka on jo
kulunut kaksi kuukautta kun läksin kotoa, joka oli minulta hyvin
pahasti tehty. Tiedättekös millä jäljillä se Mäkelän Tiina on sieltä
Valtimon kulmalta, jonka hyvin tunnette, minä näin sen kerran kadulla
humalassa. Niin että kyllä täällä niin hyvää huolta pidetään kaikista,
ettei olisi voinut arvatakkaan. Ja on niin hauska olla oppineitten
ja viisasten ihmisten seurassa. Ei ole ihmekään että olette ollut
huolissanne, kun aina niin hellästi seuraatte lastenne askeleita.
Kyllä paikka on harvinaisen hyvä ja kyllä täällä on nuorella tytöllä
niin paljon viettelyksiä ja täällä on niin paljon huvituksia. Ja
kansanopistokursseissa keskustellaan kuinka tulee säästää palkat oman
kodin perustamista varten ja vanhanpäivän varaksi. Vaan meidän rouva
tietääkin kaikki, lakanasta parsineulaan asti. Ja täällä täytyy tietää
kenen kanssa seurustelee. Sanoitte kotoa lähteissäni: »pidä, lapseni,
Jumala silmäisi edessä!» En ole sitä unhottanutkaan, vaan päivä
päivältä yhä paremmin oppinut ymmärtämään hyvien neuvojenne arvon.
Mutta kyllä se valaskala oli niin suuri, ettei oikein uskoisikaan, sen
vatsaan mahtuisi vaikka kymmenen Joonasta. Eikä nyt muuta kuin hyvästi
vaan ja terveisiä kaikille ja voikaa hyvin.