Mä uskoin ennen unihin —
nyt enää usko en:
nyt uskon vainen tyhjyyteen
ja pimeytehen.
Mä uskoin silmiin tyttösen,
sinisiin silmihin;
mä uskoin kesään ikuiseen
ja ikikukkihin.
Unelma: tyhjyys — muuta ei;
sen jälkeen tuska saa
ja syksy synkkä sydämeen,
mi kukat kuolettaa.
Voi, mua poikaa poloista,
mies raukkaa etsivää!
Voi, yötä, mik' on ylläni,
niin tummaa, synkeää!
Mut' oma syyni: unihin
mä miksi uskoinkin
ja kesän ikuisuutehen
ja sinisilmihin.