Minä tahdon sun helmaani kietoa
ja painaa sun rintaani vasten!
Oi, ollahan ystävät, ollahan oi!
Niin tapa on hyvien lasten.
Ja lapsia oomme me kumpikin —
miks' emme me hyviä oisi,
miks' emme me yhdessä hymyillen
ja toistemme lemmestä nauttien
elonpolkua kulkea voisi!
Minä tahdon sun helmaani kietoa,
ja irti en päästä mä sua;
minä tahdon, sä ett' olet omani
ja että sä lemmit mua!
Oi, ollahan ystävät, ollahan oi,
niin riemua meillä on aina,
satakielien soitot ne korviimme soi,
ja huolet ei harteilla paina,
ja kaunis on päivä ja kirkas on yö —
Oi, tulkosi helmaani, kulta!
Oi, kuuletko rintaani, kuinka se lyö:
saat lempeni liekkivän multa!
Me käykäämme lempien, leikkien
ilahuttaen toistamme, tyttönen,
tämä taipale loppuun saakka;
ja vihdoin, kun ehtinyt ilta on,
ja kellot ne vuorilta soivat,
me yhdessä painumme lepohon
me uinumme huulilla hymy,
ja silmissä siintävä päivä.