Sain ruusun sulta
mä, neito kulta,
sait laulun palkaksi siitä sie.
Nyt kuollut kukka
on, tummatukka,
ja kuollut lempemme myöskin lie.
Sä läksit, neito,
ja minä keito
jäin yksin kaihoten suremaan.
Nyt povi palaa
ja sydän halaa
taas sua luokseni, sua vaan.
Oi, riennä, riennä
ja tuska liennä,
sä muista muinaista lempeä!
Suo ruusu mulle
Vain sulle, sulle
on silloin lauluni helkkyvä.