Niin -- päätettiin, että minun piti kuolla.
Aika ja tapa oli vain vielä määrättävä, mutta näistä seikoista
sovittiin pian. Mitä tuli edelliseen, piti asian tapahtua silloin --
heti paikalla -- ja tavasta päätettiin, että vereni piti laskea kuiviin!
Nämä päätökset tehtiin nopeudella, joka ei suonut ollenkaan aikaa
miettimiseen -- tuskin aikaa puhumiseen tai vastustamiseen. Ahnaat
sudet olivat innokkaita saamaan saaliinsa.
Heidän päätöksensä oli toimia nopeasti sillä kertaa, sillä puolitusinaa
asian innokkainta puoltajaa läheni enempää epäröimättä minua --
ilmeisesti aikoen panna aikeensa täytäntöön!
Ja he olisivat epäilemättä tehneet sen, jos olisin ollut yksin ja
suojatonna -- epäilemättä he olisivat tappaneet ja syöneet minut!
Mutta minä en ollut yksin -- en ollut ilman suojelijaa. Kun julmat
ihmissyöjät lähestyivät, hyppäsi Brace heidän ja minun väliini ja
vetäen esiin kääntöpääveitsensä hän uhkasi iskeä maahan ensimmäisen,
joka koskisi sormellaankaan minuun.
"Pois!" huusi hän, "pois, te pelkurit lurjukset! Koskekaahan vain
poikaan ja minä teen teistä hakkelusta. Hän on ehkä ensimmäinen, joka
tulee syödyksi, mutta hän ei ole ensimmäinen, joka kuolee sentakia --
useampi kuin yksi teistä on kellistyvä ennen kuin hän. Hitto vieköön,
jollei niin käy! Nyt siis, te arat koirat, tulkaa, jos uskallatte!"
Pelkurit, joita Bracen rohkea esiintyminen lannisti, pysähtyivät
paikoillaan ja epäröivät, vaikkei kukaan heistä uskaltanut vastata.
Hämmästys näytti vallanneen heidät, sillä vaikka he tiesivät, että
Brace vastusti aikomusta, ei heillä ollut ajatustakaan, että hän
yrittäisi taistella koko joukkoa vastaan. Sentakia hämmästys pidätti
heitä -- yhdessä pienen pelon kanssa, sillä Bracen ottama päättävä
asento ja hänen veitsensä loistava terä lupasivat kuolemaa joillekin
heistä. Ja kun jokainen pelkäsi, että kuolema tulisi hänen osakseen, ei
yksikään halunnut olla etumaisena.
Minä olin syöksynyt rohkean puolustajani rinnalle päättäen taistella ja
kuolla hänen sivullaan, vaikka minun heikko käsivarteni ei olisi voinut
saada paljon aikaan vahvaa ja rajua miesjoukkoa vastaan, joka hyökkäsi
kimppuumme. Kuitenkin olisi parempi kuolla sillä tavoin kuin tulla
kylmäverisesti teurastetuksi, ja näin uskoen minä rohkaisin itseni
kohtaamaan vihollisia.
Tällä ratkaisevalla hetkellä näytti toverini asennossa tapahtuvan
muutos: jokin uusi ajatus oli vallannut hänet, ja heiluttaen kättään
erikoisella tavalla, joka osoitti vastustajillemme, että hänellä oli
jokin ehdotus tehtävänä, hänen onnistui saada aikaan hiljaisuus. Sitten
hän kääntyi heidän puoleensa seuraavasti: "Toverit, eikö ole aivan
kehnosti, että me riitelemme semmoisella hetkellä kuin nyt, jolloin me
kaikki olemme yhtäläisesti hädässä?"
Bracen äskeinen uhmaava sävy oli muuttunut puolittain pyytäväksi, ja
oli ilmeistä, että hän aikoi ehdottaa jonkun sopimuksen tekoa. Olisihan
ollutkin hänen puoleltaan mieletöntä pitkittää ristiriitaa, koska se
olisi vain päättynyt meidän kummankin kuolemaan.
"Toverit", jatkoi hän, "on kauheata kuolla, mutta minä tiedän, että
meidän täytyy uhrata joku muiden edestä, ja se on parempi kuin että
kaikki tuhoutuisimme. Mutta teidän tulee tietää, että kun tämä
tapahtuu, on tavallisena tapana vetää arpaa asiasta."
"Me emme tee sitä sillä tavoin!" huusi muuan lisäten kirouksella
painokkuutta vastaukseensa.
"No hyvä", jatkoi Brace, kadottamatta rauhallista esiintymistään,
"koska olette päättäneet, ettei asiaa sovita sillä tavoin, ja että
tämän pojan täytyy olla ensimmäinen, ja koska olette kaikki päättäneet
sen, ei hyödytä että minä olen tiellä. Minä suostun toisten aikeeseen."
Minä ällistyin näistä sanoista ja käänsin ehdottomasti katseeni puhujan
kasvoihin. Oliko hän vakavissaan? Aikoiko hän todella hyljätä minut?
Luovuttaa minut noiden armottomien miesten käsiin?
Hän ei välittänyt minusta, ja hänen päättäväinen asentonsa sekä yhä
samaan suuntaan kohdistettu katseensa osoitti minulle, ettei hän ollut
vielä puhunut loppuun.
"Mutta", sanoi hän hetken perästä, "seuraavilla ehdoilla".
"Millä ehdoilla?" kysyivät useat keskeyttäen hänet.
"No, vain sillä", vastasi Brace, "että pojan annetaan elää
huomisaamuun. Pyydän hänelle ainoastaan aikaa auringon nousuun, ja
jollei silloin ole yhtään purjetta näkyvissä, voitte tehdä, mitä
tahdotte. On vain kohtuuden mukaista, että poika saa mahdollisuuden
säilyttää henkensä, ja jollette suostu antamaan hänelle tätä
mahdollisuutta", jatkoi puhuja asettuen taas päättäväiseen asentoon,
"jollette anna, niin kaikki, mitä minulla on sanottavana, on se, että
minä taistelen pojan puolesta niin kauan kun voin puolustaa häntä, ja
jos hänet syödään ensiksi, ei häntä tapeta ensiksi -- sen voin luvata
teille. No?"
Bracen puheella oli toivottu vaikutus. Hänen kuulijakuntansa suostui
ehdotukseen, vaikkakin vastahakoisesti. Nuokin sydämettömät paholaiset
eivät voineet olla tunnustamatta, että semmoinen menettely oli vain
kohtuullista, mutta mahdollisesti oli suojelijani päättäväisellä ja
uskaliaalla käyttäytymisellä -- hänen siinä seisoessaan suoristuneena
ja valmiina, terävä veitsi loistaen hänen vahvassa, lujassa otteessaan
-- suurempi vaikutus heidän päätökseensä kuin millään rehellisyyden
tunteella.
Oli miten tahansa, lykkäykseen myönnyttiin, ja ne, jotka olivat
uhanneet henkeäni, vetäytyivät takaisin -- vaikkakin yhä muristen
tyytymättömyyttään -- sekä peräytyivät jälleen paikoilleen.