Lyhyen poissaoloni aikana ei Brace ollut jäänyt toimettomaksi. Hän
oli liittänyt pienen lauttansa lujaksi -- sitonut sen hirret yhteen
-- ja nyt se kantoi meidät kummankin vajoamatta edes veden alle.
Kaksi pyöröpuuta, keulatanko ja puolet karankoraa'asta oli pantu
yhdensuuntaisesti toistensa viereen, ja näitä vastaan olivat poikittain
ne leveät laudankappaleet, joihin oli suurilla kirjaimilla merkittynä
kovaonnisen parkin nimi. Siinä oli useita muitakin puukappaleita, yksi
tai pari sauvointa sekä airo, jonka Brace oli siepannut hiipiessään
kokkaa kohti, ja kaiken päällä oli palanen purjekangasta eli
tervavaatetta. Kokonaisuudessaan oli siinä juuri kahdelle kylliksi iso
lautta sekä tarpeeksi turvallinen tyynellä ilmalla, mutta vihurin tai
vahvan tuulenkin puhaltaessa olisi sellainen rakenne joutunut heti
veden valtaan.
Mutta toverillani ei ollut aikomuksena lähteä merelle sellaisella
aluksella. Hänen ajatuksenaan oli ollut, että hän saisi sen valmiiksi,
ennenkuin suuri lautta voitaisiin saada viimeistellyksi, ja pääsisi
siten pikemmin pakoon ruudin vaarallisesta läheisyydestä. Ja vaikka
häneltä olisi mennyt aivan yhtä pitkä aika sen valmistamiseen, oli
meillä kuitenkin suurempi turvallisuuden mahdollisuus, kun olimme
niin kaukana aluksen etupäässä. Jos ruuti olisi räjähtänyt, olisi
ollut mahdollisuus, ettemme olisi pirstoutuneet palasiksi. Aluksen
peräpää olisi murskautunut palasiksi, ja muu osa olisi tietysti pian
uponnut mutta kuitenkin oli useita mahdollisuuksia meidän eduksemme,
kun pysyttelimme kokan puolella. Näitä seikkoja silmälläpitäen oli
merimies kiirehtinyt pois keskilaivasta ja ruvennut tekemään lauttaansa
keulassa. Lautta oli tarkoitettu vain väliaikaiseksi turvapaikaksi --
jotta pääsisimme mahdollisimman pian vaaran piirin ulkopuolelle, ja jos
miesten onnistuisi saada valmiiksi suurempi laitoksensa, sopisi meidän
lauttamme tuoda jälkeenpäin sen sivulle sekä liittää siihen.
Suuri lautta oli valmis yhtä pian kuin meidänkin, ja kaikki miehet
olivat menneet siihen. Kun minä palasin kannelle lyödäkseni luukun
auki, en minä nähnyt yhtään sielua "Pandoran" miehistöstä. He olivat
kaikki lähteneet pois laivasta ja lähteneet lautalle. Kannelta en minä
voinut nähdä heitä enkä lauttaa, koska tämä oli vielä aivan parkin
laidan alla.
Niin pian kuin olin päässyt kunnollisesti alas, lykkäsi toverini
lautan menemään, ja seuraavalla hetkellä tuli suuri lautta näkyviimme.
Sekä se että siinä olijat näkyivät yhtä selvästi kuin jos olisi ollut
päivänvalo, sillä palava alus ei ollut enää liekkien ja savun yhdistys.
Koko sen peräkansi peräparraspuulta pääluukkuun asti oli kirkkaan
liekin verhoama, joka valaisi merenpinnan mailien välimatkan päähän.
Tässä valossa huomasimme me lautan ja miehet, jotka seisoivat tai
kyyristelivät siinä.
He olivat menneet kymmenen tai kahdentoista yardin päähän laivan
sivulta ollakseen liekeistä irti. Oli toinenkin syy, joka sai heidät
menemään jonkun matkan päähän, ja se oli pelko, että laivassa olisi
ruutia. Vaikka tämän asian suhteen ei ollut annettu mitään varsinaista
varoitusta, epäiltiin asiaa kuitenkin, eivätkä miehet olleet siinä
suhteessa levollisia. Oli muitakin miehiä paitsi Brace, jotka tiesivät
jotakin tai olivat kuulleet jotakin varastetusta nassakasta, mutta
kun he eivät olleet varmoja asiasta, eivät he mielellään tuoneet
epäluulojaan muiden tietoon. Laivassa saattoi olla vielä ruutia, ja
sentakia olivat kaikki miehet hypänneet lautalle tuntien helpotusta
sekä vieneet aluksensa pois sellaisen vaarallisen mahdollisuuden
ulottuvilta. Epäilemättä oli tämä epäilys ruudin suhteen saanut heidät
kaikki ponnistelemaan niin uutterasti työssä. Mikäli oli vaaraa
tulesta, olisivat he ehkä olleet laivassa jonkun aikaa kauemmin, sillä
olisi kulunut vielä monta minuuttia, ennenkuin palo olisi ulottunut
kauemmaksi ja vallannut koko aluksen.
Miehet eivät olleet viipyneet laivassa hetkeäkään kauemmin kuin heidän
tarvitsi päättääkseen välttämättömät työt, ja kun he olivat vesillä,
näkyivät he työskentelevän niin kiihkeästi kuin suinkin saadakseen
lautan merelle, ikäänkuin he olisivat pelänneet kosketusta parkin
kanssa jostakin muusta syystä kuin tulen vaaran takia.
Näin olikin todellisuudessa asianlaita, sillä nyt kun lautta oli
onnellisesti vesillä, kuultiin niiden, jotka epäilivät laivassa olevan
ruutia, ilmaisevan julkisesti epäilyksensä, ja kaikki katselivat paloa
odottavin silmin -- odottaen joka hetki kuulevansa räjähdyksen!
Juuri tällä hetkellä Brace ja minä kulkiessamme alihangan puoleisen
kaulan ympäri tulimme miehistön näkyviin, ja epäröimättä hetkeäkään,
toverini käytellen airoa ja minä tehden sauvoimella, minkä voin, me
panimme pienen lautan liikkeelle ohjaten sitä niin hyvin kuin saatoimme
toista kohti, jonka tasalle luulimme voivamme tulla muutamissa
sekunneissa.
Tässä asiassa me kuitenkin petyimme. Juuri silloin me huomasimme
lautalla olevien miesten joukossa omituista liikettä, kun he
seisottuaan muutamia sekunteja hämmästystä osoittavissa asennoissa sekä
äänillään ja eleillään vahvistaen tätä vaikutelmaa näkyivät nopeasti
uudistavan ponnistuksensa päästäkseen yhä kauemmaksi laivahylystä, eikä
vain nopeasti, vaan tavalla, joka ilmaisi jonkin määrän kauhua!
Mitä saattoi tämä tarkoittaa? Varmaankaan eivät liekit ulottuisi heihin
nyt. Varmaankin he olivat kaiken, ruudin räjähtämisestä johtuvan vaaran
ulkopuolella -- vaikka ruutia olisi ollut sata tynnyriä yhden sijasta.
Kokonaisen varaston ilmaanlentäminen ei olisi voinut vahingoittaa heitä
tämän matkan päässä. Varmaankaan ei tämä asia kiihdyttänyt heitä.
Minä katsoin ensin Bracea saadakseni häneltä selityksen mutta hänen
toimensa olivat tällä hetkellä niin salaperäisiä kuin suinkin. Hän oli
pienen aluksemme etuosassa polvillaan lankuilla ja käytteli airoaan
melan tavoin. Minä näin, että hän koetti ohjata suuntamme lauttaa kohti
kuten minäkin sauvoimella, mutta toverini souti nyt kaikella nopeudella
ja voimalla, minkä hän sai käsivarsiinsa, sen sijaan, että hän olisi
työskennellyt hitaasti ja harkiten, niinkuin hän oli tähän asti tehnyt.
Näytti kuin hän olisi pelännyt, että lautta pääsisi käsistämme, ja hän
tekisi kaikkensa saavuttaaksemme sen!
Hän ei ollut vielä sanonut mitään, mutta minä saatoin nähdä hänen
kasvonsa selvästi kirkkaassa valossa ja niiden ilme samoinkuin hänen
vakavat ponnistuksensa enentääkseen nopeuttamme saivat minut uskomaan,
että hänkin tunsi jonkinlaista kauhua.
Johtuiko se pelosta, että lautallaolijat jättäisivät meidät jälkeensä?
Ei, siten ei saattanut olla, sillä vaikka kumpikaan ei kulkenut
nopeammin kuin mitä kissa saattaa uida, oli meillä ilmeisesti parempi
nopeus kuin heillä, ja oli selvää, että me pääsimme heitä lähemmäksi
jokaisella melan vedolla. Suuri lautta oli tosiaan se, miksi se oli
tehtykin -- pölkkylautta, ja vaikka miehillä oli airoja, saattoi sitä
vain hyvin vaikeasti liikuttaa eteenpäin, ja se kulki hitaasti sekä
raskaasti vedessä. Miksi Brace olisi ollenkaan huolissaan siitä,
ettemme saavuttaisi sitä?
Mutta tämä seikka ei kiihoittanut häntä semmoiseen kiireeseen.
Sellainen otaksuma valtasi ajatukseni vain hetkeksi. Seuraavalla
hetkellä minä ymmärsin kauhun syyn. Minä näin, mikä teki levottomaksi
sekä minun toverini että lautalla olevan miehistön.