"Lautta, lautta!"
Tämä huuto kaikui nyt pitkin kansia, samalla kun miesten nähtiin
kiireisesti tarttuvan pyöröpuihin, köysiin ja kirveisiin.
Mutta silloin kuului toinen huuto ja kiukkuisempi. Se oli lähtöisin
niiltä muutamilta, jotka olivat syöksyneet peräkeulaa kohti toivoen
valtaavansa kapteenin veneen, ja joiden pettymys, huomatessaan sen
olevan tiessään, purkautui vannomisiin ja koston huutoihin.
Heidän ei tarvinnut mennä palavan kajuutan taakse huomatakseen asian.
Vene näkyi peräkannen yli -- näkyi selvästi kirkkaassa kuuvalossa monen
kaapelinmitan päässä parkista, kun sitä soudettiin nopeasti poispäin.
Veneessä oli kuusi haahmoa -- vain kuusi -- ja miehet tiesivät heti,
että ne olivat kapteeni, perämies sekä heidän neljä suosikkiaan. Ei
vaadittu mitään selitystä. Veneessäolijoiden käyttäytyminen puhui itse
puolestaan. He olivat jättäneet toverinsa hädän hetkellä -- hiipineet
alhaisella tavalla pois.
"Vene hoi, vene hoi!" huudettiin lähtevän veneen jälkeen, mutta
tuloksetta. Veneessä-olijat eivät kiinnittäneet ollenkaan huomiota
huutoon, vaan näyttivät vain soutavan nopeammin pois. He näyttivät
pelkäävän, että isovene ajaisi takaa ja saavuttaisi heidät, ja syystä
he saattoivatkin pelätä sitä, sillä jos petetyt miehet olisivat
päässeet käsiksi entisiin päällikköihinsä tällä hetkellä, olisivat he
osoittaneet näille hyvin niukasti armoa.
Mitä pakeneviin tulee, soutivat he ilmeisesti kaikin voiminsa --
ikään kuin he eivät olisi halunneet päästä ainoastaan vanhojen
toverustensa kuuluvista, vaan kokonaan näkyvistäkin. Luultavasti olivat
sekä kapteenin että perämiehen korvat kovasti varuillaan, ja silmät
myöskin, sillä vaikka kummankin sydämet olivat tunteettomia, oli niihin
kuitenkin varmaan koskenut aavistus siitä kauheasta onnettomuudesta,
jota kumpikin varmasti odotti. He ehkä toivoivat hetken ajan, että
heiltä olisi riistetty näköjä kuulo.
Kuten olen sanonut, kuului kantta pitkin koston huuto. Jotkut,
jotka vain hetkeä aikaisemmin olivat hiipineet laivan peräpuoleen
samanlaisessa tarkoituksessa, syyttivät nyt äänekkäästi päälliköitään
heidän pelkurimaisesta käytöksestään, ja kahden intohimoisen tunteen,
pettymyksen sekä raivon kannustamina he huusivat miesten jälkeen mitä
herjaavimpia nimityksiä ja katkerimpia uhkauksia.
Mutta pieni vene oli tähän mennessä kaukana vesillä, ja pikaisen
toiminnan välttämättömyys kutsui miehet pian pois näistä turhista
mielenosoituksista.
Kaikki miehet kävivät vakavasti työhön käsiksi lautan laittamiseksi.
Se taitavuus ja nopeus, jolla merimiehet voivat rakentaa lautan,
olisi melkein uskomatonta maalla eläjälle, joka ei ole koskaan nähnyt
sitä tehtävän. Asia ei johdu pelkästään miesten välillä vallitsevasta
yhteisymmärryksestä tai järjestyksestä, vaikka se näistäkin riippuu.
Ei kuitenkaan paljon, sillä hyvin harjoitetut sotilaat ovat yhtä
kömpelöitä sellaisessa työssä kuin maatyöläisetkin.
Vaikka lautan pääasiallisena aineena onkin puu, sitoo merimies
köydellään puukappaleet yhteen paljon nopeammin kuin kirvesmies
vasarallaan ja nauloillaan, ja sitoo sen paljon tukevammin ja
varmemmin. Köysi on merimiehen oma ase, ja sen käyttämisen hän
ymmärtää paremmin kuin kaikki muut. Hän tietää yhdellä silmäyksellä
tai kosketuksella, onko se tarkoitukseensa soveltuva -- onko se liian
pitkä tai liian lyhyt, liian pehmeä tai liian kankea -- venyykö,
katkeaako vai pitääkö se lujasti. Hän tietää aivan kuin vaistosta,
minkälaista solmua on käytettävä tähän paikkaan, minkälaista tuohon
-- "kääresolmuako", "keulanuorasolmua", "timanttia" vai "päätesolmua"
-- "tiukkaa solmua", "ankkurisolmua" vai "kissan käpälää" -- kaikki
nämä punomis- ja köysien koettamistavat sekä monet muut lisäksi ovat
salaisuuksia, jotka vain merimies tuntee.
Ja vain hän voi nopeasti katkaista maston tai irroittaa pyöröpuun
köysistöstään sekä saada ne mereen viivytyksettä. Maallaeläjän apu
olisi vähäiseksi hyödyksi tämänlaisissa toimissa.
Miehet ryhtyivät työhön kuin mehiläiset -- joka ainoa
kolmestakymmenestäneljästä. Jotkut käsittelivät sahoja ja kirveitä
-- jotkut kuljettivat vararaakoja sekä pyöröpuita, jotkut kävivät
veitsellään juoksevien köysien kimppuun sekä hankkivat siten nuoria.
Kaikki olivat yhtäläisesti toimessa -- kaikkien mieltä kiinnitti tulos
yhtäläisesti.
Muutamissa minuuteissa tuli päämasto ryskyen alas ja kaatui partaan
yli sekä murskasi parraspuut alleen ikään kuin ne olisivat olleet
kaisloista kudottuja. Muutama minuutti vielä, ja sen köysistö oli
kaikki leikattu irti -- sekä juoksevat että kiinteät köydet -- sen
vantit ja harusköydet -- jalusnuorat, ohjasköydet ja nokkaköydet.
Suuri masto, johon raa'at olivat vielä kiinnitettyinä, oli pian
vedessä laivahylyn sivulla -- "Pandoraa" saattoi nyt sanoa hylyksi --
ja tämä tuli raakoineen perustaksi, jonka päälle lautta rakennettiin
kiireesti. Varapyöröpuut ja raa'at, kahvelit ja puomit levitettiin
päälle ja sidottiin lujasti kiinni. Sen tekivät miehet, jotka olivat
laskeutuneet veteen ja jotka tapasivat nyt jalansijan suurella
uivalla hirsipaljoudella. Tyhjiin tynnyreihin lyötiin tappi suulle
ja ne viskattiin mereen. Tynnyrit lisäsivät melkoisesti rakenteen
turvallisuutta sekä sen kykyä kannattaa raskaampia kuormia. Purjeitakin
viskattiin irrallisina koko laitoksen yli ja sitten kaikista
viimeiseksi laivakorppuja sekä vettä -- kumpaakin niin paljon kuin
voitiin löytää keskellä sekasortoa.
Vihdoin arveltiin lautan olevan täydellisen. Ei varmaan ollut
kulunut enempää viittätoista minuuttia isonveneen uppoamisesta, kun
ilmoitettiin se ilahduttava tosiasia, että lautta oli valmis!