Niin -- kaksi puolta tynnyriä tai yksi täysinäinen -- kaikkiaan noin
sata gallonia suolatonta vettä riittämään neljäkymmentä valkoista
miestä käsittävälle miehistölle ja viisisataa neekeriä käsittävälle
lastille, riittämään heille viikoiksi! Siinä ei olisi yhdenkään päivän
annosta kaikille -- tosiaan paljon vähemmän -- siitä tuskin riittäisi
yksi kulaus heille jokaiselle!
Olen sanonut, että ilmoitus jäljellä olevan veden määrästä vaikutti
miehistöön hyvin silmiinpistävästi. Tähän asti he olivat olleet synkän
levottomuuden tilassa -- he eivät vielä olleet ilman toivoa, että
niiden monien tynnyreiden joukossa, joiden paino osoitti niiden olevan
täynnä, olisi suolatonta vettä. Nyt oli kaikki tutkittu huolellisesti.
Jokainen tappi oli irroitettu ja sisällystä maistettu, mutta joka
kerran oli pettymys tuloksena. Niistä ei löytynyt mitään muuta kuin
meren katkeraa suolavettä.
Jokaista tynnyriä olivat useat miehistöstä tutkineet ja koetelleet --
epäilys ja levottomuus olivat lopussa. Nyt oli totuus saavutettu -- sen
tiesivät kaikki varmasti -- ja tuloksena oli yleinen epätoivon puuska.
Raivo myöskin tuli ilmi esteettömästi. Jotkut, jotka pitivät itseään
viattomina tämän pulman aikaansaamiseen, syyttelivät ja pitivät
vikapäinä niitä, jotka olivat asiasta vastuussa, ja muutamat olivat
kyllin rohkeita syyttääkseen julkisesti kapteenia ja perämiestä
laiminlyönnistä. Kapinallista puhetta kuului esteettömästi, uhkauksia
lausuttiin ääneen, ja hetkeksi näytti kaikki kuri kadonneen laivasta.
Kun oli kulutettu pitkä aika myrskyisessä sanasodassa ja runsaassa
vannomisten ja uhkausten vaihtamisessa, loppui vihainen äänensävy,
ja kaikki asianomaiset rupesivat noudattamaan rauhallisempaa
käyttäytymistapaa toisiaan kohtaan. Yhteinen vaara teki miehet jälleen
ystäviksi tai ainakin lopetti heidän hyödyttömän vihamielisyytensä
ja lopulta jokainen tyyntyi maltillisemmalle mielelle sekä rupesi
tekemään ehdotuksia tai kuuntelemaan toisten ehdotuksia siitä, mihin
toimenpiteisiin ryhdyttäisiin sellaisissa olosuhteissa.
Tietysti oli ensimmäinen ajatus, että vesi jaettaisiin tästä lähtien,
mutta kysymyksenä oli, kuinka paljon sitä annettaisiin kerrallaan ja
kuinka usein annoksia jaettaisiin. Tämä vaati tarkkojen laskelmien
tekemistä, ja nämä laskelmat kiinnittivät mitä suurimmassa määrässä
kaikkien mieliä. Jos päivittäin annettaisiin liian suuri määrä, olisi
varasto lopussa, ennenkuin apu olisi lähellä, ja heidän täytyisi kuolla
kaikesta huolimatta. Kuinka kauan kestäisi sata gallonia ja minkä
perusteen mukaan he käyttäisivät vettä? Nämä olivat kaksi tärkeätä
kysymystä.
Nämä laskelmat olivat kylläkin helppoja. Miehistön lukumäärä oli juuri
neljäkymmentä -- päälliköt mukaan otettuina -- jälkimmäisille oli
nyt pantava yhtäläiset annokset kuin muillekin, sillä tässä vaaran
huippukohdassa oli "Pandoran" hallitus äkkiä omaksunut tasavallan
muodon. Sekä kapteeni että perämies olivat menettäneet arvovaltansa ja
tästä lähtien oli kaikkea hoidettava tasavaltaisen järjestelmän mukaan
-- kullekin piti antaa osansa samalla lailla.
Miehiä oli siis kaikkiaan neljäkymmentä, ja vettä oli, mikäli
saatettiin todeta, noin sata gallonia.
Ottaen kaikki huomioon eivät tulevaisuudentoiveet olleet niinkään
huonot -- siten miehet ajattelivat, kun he kiireisesti tekivät
laskelmiaan. Sata gallonia neljällekymmenelle miehelle olisi kaksi ja
puoli gallonia eli kymmenen tuoppia miestä kohti -- siitä tulisi puoli
tuoppia päivässä kahdenkymmenen päivän aikana ja miehet saattoivat
tulla toimeen puolella tuopilla päivässä. Kahdessakymmenessä päivässä
ja vähemmässäkin ajassa uskoivat he tulevansa maan näkyviin. Ja vaikka
he eivät ehtisikään satamaan ennenkuin nuo kaksikymmentä päivää
olisivat kuluneet -- jos tyven tai vastakkaiset tuulet pidättäisivät
heitä, saattoivat he yhä pienentää annosta ja siten tekemällä
pidentää aikaa. Neljännestuoppi päivässä riittäisi pysyttämään heidät
elossa, vieläpä paljon vähempikin määrä äärimmäisen välttämättömyyden
vaatiessa. Kun kaikki otettiin huomioon, ei heidän tulevaisuutensa
ollut niin huolestuttava kuin he alussa olivat päätelleet, ja he
rupesivat tointumaan siitä pelästyksestä, joka oli heidät vallannut --
kun näet ilmoitettiin, että jäljellä oli vain sata gallonia, oli määrä
tuntunut heistä tyhjänarvoiselta, he kun olivat tottuneet juomaan ja
tuhlaamaan vettä niin paljon joka päivä. Mutta laskelmat osoittivat,
että he tällä määrällä saattoivat tulla toimeen ilman suurta puutetta,
kunnes maa tai mahdollisesti laiva tulisi näkyviin.
Mitä tuli jälkimäiseen mahdollisuuteen, olivat he jo tehneet
suunnitelmansa. Jos jokin laiva tuli näkyviin -- tietysti lukuun
ottamatta sotalaivaa -- olivat he päättäneet ajaa takaa sitä ja käydä
sen kimppuun. Ja jos heiltä kiellettäisiin veden saaminen, ottaisivat
he sitä laivasta vaikka väkisinkin. Ehkä vielä muutakin kuin vettä
sillä sekä kapteeni, että miehistö olivat nyt niin epätoivoissaan,
että he eivät olisi välittäneet mistään; hyvin pieni uhittelu olisi
muuttanut orjalaivan merirosvolaivaksi.
Sellaiset olivat "Pandoran" miehistön ajatukset, ja sellaiset heidän
päätöksensä, mitä tuli veden käyttämiseen. Joka miehelle oli annettava
puoli tuoppia päivää kohti, ja siinä tapauksessa, että jokin este
pidättäisi matkaa, oli annos tehtävä vielä pienemmäksi -- aina yhteen
lasilliseen päivää kohti, jos semmoinen kävisi välttämättömäksi.