Minuun ei tämä lyhytsanainen pikku tieto vaikuttanut siten, kuin
se olisi tehnyt, jos minä olisin tietänyt enemmän merestä, ja
ehkä minä olisin välittänyt siitä vieläkin vähemmän, jollen olisi
nähnyt ympärillä olevien synkkiä katseita ja pelokasta muotoa. Se
ei tyrmistyttänyt minua ensi ilmoittamalla, mutta ei kulunut kauan,
ennenkuin olin tarpeeksi tietoinen noiden yksinkertaisten sanojen
kauheasta merkityksestä -- "Vedestä on selvä!"
Ollen ymmällänne lauseen kieliopinvastaisesta rakenteesta te
luultavasti kysytte, mitä se tarkoitti. Minä sanon sen teille.
Se tarkoitti sitä että kaikki "Pandoralla" oleva raikas vesi oli
käytetty -- että vesitynnyrit olivat tyhjät ja me olimme keskellä
Atlantin valtamerta ilman pienintäkään mahdollisuutta uuden varaston
saamiseksi -- että kuluisi viikkoja, ennenkuin me mahdollisesti
pääsisimme maihin -- että polttavan, troopillisen auringon alla, joka
paistoi meidän päällemme yhtämittaa, yksi viikko olisi tarpeeksi,
jotta jano tekisi tehtävänsä; mutta jos joku eläisi tämän ajanjakson
yli, silloin toinen viikko tekisi lopun hänestä -- lyhyesti sanoen
jok'ikinen meistä oli tuomittu menehtymään kahden viikon kuluessa!
Mustain orjien ja valkoisten herrojen -- kiduttajain ja uhrien --
syyttömien ja syyllisten, kaikkien täytyi sortua samaan kohtaloon --
jokaisen "Pandoralla" olevan elävän olennon täytyi kuolla!
Tämä siis oli niiden kolmen lyhyen sanan merkitys, jotka merimies
niin alakuloisesti mutisi. Ne olivat kauhistavan painavia sanoja,
kohtalokkaan ajatuksen sisältävä lause.
Sanon, etten alussa tajunnut selvästi sen tiedonannon täyttä
merkitystä, jonka olin Bracelta saanut, mutta vain vähäinen harkinta
auttoi minut ymmärtämään sen, ja pian minä tulin yhtä huolestuneeksi
kuin muutkin ja otin yhtä vakavasti osaa tutkimiseen, joka oli
käynnissä.
Tutkinta oli käynnissä, ja tähän hommaan oli "Pandoran" miehistö
kiintyneenä. Ei ollut vielä selvästi saatu ilmi, että tynnyrit olivat
tyhjiä. Itse asiassa eivät ne olleetkaan, eivät puoletkaan niistä, ja
jos kysymys olisi yksinkertaisesti ollut siitä, olivatko ne tyhjiä
vai täysiä, olisi se voitu ratkaista heti. Enemmän kuin puolet niistä
olivat täynnä -- täynnä tappiin asti.
Mutta mitä ne olivat täynnä? Tämä oli vakava kysymys. Suolatonta vettä?
Ei. Se kauhistava huomio, joka oli tehty, oli se, että niissä oleva
vesi oli suolaista, itse asiassa merestä otettua vettä, suolaista kuin
suolavesi.
Tämä oli todella pelottava huomio, mutta se oli helposti
selitettävissä. Tiedettiin alusta asti, että nämä astiat oli täytetty
suolaisella vedellä ollakseen painolastina matkalla Englannista.
Tarkoitus oli ollut tyhjentää ne kaikki afrikalaiseen jokeen ja panna
suolatonta vettä sijaan. Nyt näytti siltä, että tämä oli tehty vain
osittain!
Oli tarjolla erilaisia selityksiä tästä tuhoisasta laiminlyönnistä.
Ei kapteeni eikä perämies ollut valvonut tehtävän suorittamista.
Kumpikin oli ollut liiaksi puuhassa kauppaa tehdessään ja
mässätessään kuningas Dingo Bingon sekä hänen iloisten toveriensa
kanssa -- ja edesvastuuttomat miehet, jotka oli pantu työhön, olivat
puolijuovuksissa suorittaessaan sitä -- monien tynnyreiden, joista
merivesi oli tyhjennetty huomattiin olevan täytettyjä vain osaksi;
myöskin huomattiin, että enemmän kuin puolet toisista tynnyreistä
oli jäänyt kokonaan tyhjentämättä! Jotkut miehistöstä esittivät
puolustuksekseen, että toiset olivat sanoneet heille näissä jo olevan
suolatonta vettä --- ettei hyödyttäisi nähdä vaivaa niistä -- kun taas
miehet, joiden nimenomaan sanottiin vakuuttaneeen näin, kielsivät sen
nyt jyrkästi. Kuului molemminpuolisia syytöksiä -- valehdeltiin puoleen
ja toiseen -- törkeätä kieltä käytettiin runsaasti, ja mitä tuli
miesten riitelyyn sekä päällystön huutoon ja noitumiseen, syntyi siitä
näytelmä, joka olisi saattanut kilpailla aito irlantilaisen metelin
kanssa helvetin seuduilla.
Pääasiallinen syy, miksi sellainen rangaistava erehdys oli tehty, oli
ollut risteilijän ilmestyminen -- tämän syyn tiesivät kaikki miehet.
Risteilijä oli tavannut heidät työssään ja lopettanut sen äkkiä.
Jollei se olisi saapunut, on kylläkin luultavaa, että miehet --
olivatpa kuinka laiskoja ja juopuneita tahansa -- olisivat saattaneet
työnsä loppuun ja varustaneet kylliksi vettä matkaa varten. Mutta
sotalaivan äkillinen ilmestyminen oli vienyt heidän päästään kaikki
ajatukset vesitynnyreistä, ja he olivat ajatelleet vain "lastin"
laivaamista sekä joelta poispääsemistä niin pian kuin mahdollista.
Todellisuudessa oli kippari se mies, joka oli vastuussa koko
onnettomuudesta. Hän ei ollut myöntänyt aikaa tynnyrien täyttämisen
loppuunsuorittamiseksi, ja itse asiassa jos hän olisi tehnyt siten, ei
hän olisi milloinkaan nostanut purjeita, vaan olisi varmaan menettänyt
sekä parkkinsa että lastinsa joella.
On aivan luultavaa, ettei hän ollut ollenkaan ajatellut pulman toista
puolta; niin, on varma, ettei hän ollut tehnyt sitä -- muuten olisi hän
jo aikoja sitten huomannut varastonsa vähyyden ja ryhtynyt joihinkin
keinoihin korjatakseen asian. Ei ollut käytetty mitään keinoja joko
lisäveden hankkimiseksi tai sen säästeliäästi käyttämiseksi, mikä oli
jäljellä. Ei miehistö eikä lasti ollut ollut annosten varassa matkan
alusta asti; vettä oli jaettu kaikille yhtä vapaasti ja tuhlaavasti
kuin jos valtameri itse olisi ollut makeavesinen järvi.
Minä pidin tutkimista silmällä tuntien tuskallisia aavistuksia. Minä
odotin tulosta niin kärsivällisesti kuin saatoin.
Tieto annettiin vihdoin koko miehistön läsnäollessa. Se vaikutti heihin
kaikkiin kuten sähköisku. Laivassa oli vain kaksi tynnyriä, joissa oli
suolatonta vettä, ja ne olivat ainoastaan puoliksi täynnä!