En epäile ollenkaan, että kippari tiesi kaikki minun laivaantulostani.
Olivathan miehet itse asiassa nostaneet sellaisen melun, kun krokotiili
seurasi minua, että oli mahdotonta joko hänen tai perämiehen olla
tietämättä sen syytä. Mutta minut vietiin keulakannelle, enkä kuullut
sanaakaan siitä, että minut lähetettäisiin takaisin. Todenteolla
oli, niinkuin Brace oli minulle jo ilmoittanut mumistessaan, kippari
pikemmin hyvillään asiasta voidessaan petkuttaa kuningas Dingoa, ja
kun hän oli huomannut minut itselleen hyödylliseksi, ei hän ollenkaan
halunnut, että minä menisin pois. Vain se suuri voitto, jota hän odotti
vaihtokaupasta, oli saanut hänet kiusaukseen erota minusta, mutta
kun hän vain oli pysynyt kaupassaan ja asianmukaisesti luovuttanut
minut, oli hänen omatuntonsa tyydytetty, eikä hän ollut mitenkään
loukkaantunut tai pahoillaan siitä, että minä olin osannut takaisin
parkkiin. Jollei siis kanoottia tullut peräämme ja vaatinut minua
luovutettavaksi, ei minun tarvinnut mennä takaisin Dingo Bingon luo.
Vasta sitten kun me olimme päässeet kunnollisesti joelta ja "Pandora"
oli levittänyt siipensä tuulessa sekä purjehti avointa merta kohti,
tunsin minä mieleni levolliseksi. Monta levotonta katsetta loin minä
joelle, kun me soluimme hitaasti sen suuta kohti, ja panin merkille
jokaisen tumman esineen sekä jokaisen väreen, joka näkyi sen virrassa.
Krokotiili ei saanut minua katselemaan taakseni, vielä kauheampaa
hirviötä minä pelkäsin -- pitkää kanottia, jossa oli musta soutajarivi
ja kuningas Dingo Bingo perässä.
Ajatus, että minut vietäisiin takaisin oli äärimmäisen pelottava. Minua
ei enää kohdeltaisi ystävällisesti; päinvastoin rankaisisi pahanilkinen
yksinvaltias minua pakoyrityksestäni ja kostaisi puolestaan sen
petoksen, jonka olin hänelle tehnyt -- hän saattaisi elämäni mitä
suurimmaksi kurjuudeksi.
Niin, olisi synkkä paikka joutua takaisin, ja vasta kun "Pandora"
oli pyyhältänyt joen suusta ulos -- vasta kun kroomannien vene oli
sivuutettu ja me riensimme avaralle merelle, lakkasin minä pelkäämästä.
Silloin olin minä vapaa kaikesta levottomuuden aiheesta Dingo Bingon
puolelta ja hetkeä myöhemmin olin lakannut ajattelemasta häntä ja hänen
raakoja kätyreitään.
Niin -- hetkeä myöhemmin -- sillä näyttämöllä oli uusi kuvaelma -- oli
näyteltävänä uusi näytelmä, jota minä jouduin katselemaan.
Niin pian kuin "Pandora" oli kulkenut joen suulla olevan särkän ohi,
näkyi se kutteriin vesilinjasta maston huippuun asti ja samoin näkyi
kutteri siihen. Kumpikin alus näki toisensa täydellisesti tai ainakin
olisi saattanut nähdä, sillä kuu paistoi niin kirkkaasti, että laivan
saattoi erottaa pitkän välimatkan päähän. Mutta kutterin miehet eivät
näyttäneet huomaavan orjalaivaa, ennenkuin tämä oli päässyt useita
satoja yardeja merelle. Mahdollisesti metsän varjoisa tausta teki sen
epäselväksi, tai vahti ehkä oli ollut huoleton. Oli miten tahansa,
kului muutamia minuutteja ennenkuin risteilijälle tuli liikettä. Sitten
huomattiin liikettä, joka osoitti, että se oli huomannut parkin.
Kuultiin rummun pärryttävän hälytystä, ja laivan purjeet irroitettiin
nopeudella, joka johtuu kylliksi suuresta miehistön luvusta kun se on
yhdistyneenä täydelliseen kuriin.
Vaikkakin orjakapteeni oli saavuttanut etua yrityksensä uhkarohkeudella
ja ilmestymisensä äkillisyydellä, oli kuitenkin yksi seikka kääntynyt
häntä vastaan. Sen tunnin tai parin aikana, jotka olivat kuluneet
siitä kun risteilijä oli laskenut ankkuriin, oli tuuli kääntynyt
ympäri miltei täyden neljänneksen, ja sen suunta oli nyt melkein
yhdensuuntainen rannan kanssa sensijaan että se olisi puhaltanut
suoraan maalta.
Tietysti oli kokenut kippari huomannut muutoksen jo aikoja sitten
-- tarvittiin vain yksi silmäys huomaamaan se -- kutteri itse, joka
nyt oli ankkurissa kannen niskapuitten päät rannalle päin osoitti
muutoksen, sillä kroomannit olivat ilmoittaneet, että kun se ensin
ankkuroi, oli sen keula suoraan maata kohti.
Orjakapteeni huomasi karvain mielin tuulensuunnan muutoksen sekä tunsi
ennen aavistamatonta pelkoa. Jos tuuli olisi edelleen puhaltanut
samalta suunnalta kuin risteilijän tulosta ensi kertaa ilmoitettaessa,
tiesi hän, että hän olisi voinut helposti sivuuttaa takaa-ajajansa.
Tuuli olisi silloin ollut hänen omalla suunnallaan ja sillä tavoin
hänen kiikkerä aluksensa purjehti parhaiten. Kiiruhtamalla kovasti
eteenpäin vinosti olevaan suuntaan oli hän laskenut voivansa päästä ohi
saaden ehkä vain yhden tai pari tykinlaukausta.
Mutta muutos oli häntä vastaan. Risteilijä oli suoraan merelle päin
-- noin kaksi mailia joen suusta. Hän ei voinut purjehtia tuulen
puolelle siitä, koska semmoinen suunta olisi ollut liiaksi hankatuuleen
hänen omalle laivalleen, paitsi jos hän pysytteli ampumamatkalla
siitä. Edelleen sattui, että tyveneen päin oli matalikko eli pitkä
hiekkasärkkä, joka ulottui melkein rannalta siihen asti, missä
kutteri oli. Kutterin ja tämän matalikon reunan välillä saattoi olla
puolen mailin välimatka, mutta se ei ollut riittävä ala kujanjuoksua
varten, jota orjakapteeni oli aikonut. Sotalaiva, joka kiiti eteenpäin
tuulessa, olisi helposti saattanut tulla parkin tielle, ennenkuin se
olisi voinut päästä läpi, sekä antaa sille sellaisen laidallisen, joka
olisi saattanut sen avuttomaksi ja kiertänyt sen heti tuuleen.
Minä seisoin lähellä kipparia ja hänen perämiestään sekä kuuntelin
heidän kauheita noitumisiaan kun he huomasivat, missä pinteessä
olivat. Minä kuuntelin, koska lopputulos kiinnitti yhtä paljon minun
mieltäni kuin heidänkin -- vaikka tosin toiveeni ja haluni olivat aivan
vastakkaisia heidän toiveilleen -- minä rukoilin sydämestäni, että
meidät saataisiin kiinni! Senkään uhalla, että minut olisi tappanut
laidallinen oman maani laivasta, en voinut olla toivomatta tätä loppua
asialle.
Vaikka minä olin ollut vain muutamia minuutteja laivassa lastin
laivaamisen jälkeen, oli minuun jo vaikuttanut tuo kauhea näky --
minä tunsin sääliä -- syvää myötätuntoa, johon oli sekoittunut inhoa.
Neekerien hirveä ulvonta heidän ollessaan sullottuina niin tiheään,
että olivat tukehtua -- heidän rukoilevat ja joskus uhkaavat huutonsa
olivat etumakuna siitä, mitä minun olisi pakko kuunnella viikkoja,
ehkä kuukausia. Oi, semmoinen olisi kauheata elämää. Sydämestäni minä
rukoilin, että meidät saataisiin kiinni.