Kuullessani tämän selityksen tunsin ensin halua nauraa, mutta minun
iloinen mielialani hälveni pian. Toverini äänen totinen sävy ja ennen
kaikkea kipparin sekä kuninkaan vakava käyttäytyminen, kun he puhuivat
asiasta keskenään, osoitti heti, ettei asia ollut leikkiä.
Kapteeni ei näyttänyt alussa olevan halukas myöntymään neekerin
pyyntöön. Mutta jälkimäinen näytti vaativan asiaa niin hartaasti
ja vakavasti, että valkoinen lurjus rupesi ahneuden tunteiden
kiihoittamana ilmeisesti myöntymään. Viisi neekeriä tarjottiin minusta
vastineeksi, niin sanoi Brace, ja he kinastelivat nyt kuudennesta!
Kapteeni oli itse asiassa periaatteessa suostunut myymään minut -- oli
vain kysymys hinnasta!
Olin aivan kauhistunut, kun sain tietää tämän. Brace itsekin oli
suuresti huolissaan, sillä hän tiesi, että julmuri, jonka vallassa
olin, ei ollenkaan epäröisi tehdä sellaista kauppaa. Ainoa syy, miksi
hän ensin hylkäsi ehdotuksen, oli se, että hän oli huomannut minut
hyödylliseksi parkissaan, mutta jos hän saattoi lisätä kuusi voimakasta
neekeriä lastiinsa -- joista hän saisi 200 puntaa jokaisesta Brasilian
rannikolla -- olisi se korvaus, joka voittaisi suuresti kaikki minun
palvelukseni. Tietystikään hän ei tuntenut mitään vastuunalaisuutta
asiassa. Kenelle hän oli vastuussa? -- orjakauppias! lainsuojaton! Missä
ja milloin saatoin minä koskaan kertoa asiasta tai rangaista häntä. Ei
missään eikä milloinkaan. Hän olisi saattanut myydä minut orjuuteen
tusinan kertoja -- ottaa henkeni, jos häntä olisi huvittanut, ilman
vähintäkään vaaraa, että hänet olisi kutsuttu vastaamaan siitä -- ja
hän tiesi tämän hyvin.
Ei siis ihmettä, että minä kauhistuin. Ajatella, että tulisin
tämän hirveän ja likaisen villin orjaksi -- tuon julman hirviön --
ihmishenkien tukkukauppiaan -- lihan ja veren myyskentelijän! Oi, se
oli mieltäkuohuttavaa.
Voin tuskin kuvailla tuon koetteille panevan näytelmän loppuosaa. Olin
sellaisessa tuskassa, etten tiennyt, miten menetellä tai mitä sanoa.
Muistan, että minulle sanottiin kaupan tulleen päätetyksi ja kuninkaan
suostuneen antamaan kuusi neekeriä minusta sekä kipparin myöntyneen
ottamaan ne vastaan. Osoitukseksi siitä, että asia todellakin oli
siten, näin minä kipparin astuvan pois veneestä ja palaavan majalle
käsi kädessä paksun villi-ihmisen kanssa. He olivat menneet, sanoi
Brace, päättämään kaupan rommilasin ääressä.
Minä raivosin, huusin ja uhkasin, ja ehkä sillä hetkellä puhuin
jumalattomastikin. En ollut puheeni enkä myöskään tekojeni vallitsija.
Olin niin kauhistunut edessäni olevasta tulevaisuudesta, että olisin
voinut heittäytyä jokeen. Oi, se näytti hirveältä kohtalolta --
tulla siten myydyksi pahempaan kuin vankeuteen -- orjuuteen, joka
oli kuolemaa pahempi, elää raakalaishirviön orjana, ilman mitään
vapautumisen toivoa, sillä mistäpä vapautuminen voisi tulla? Oi, se
näytti hirveältä kohtalolta, ja minä olin miltei mielipuoli.
Huutoni ja eleeni herättivät vain naurua neekerijoukossa, joka yhä
vetelehti rannalla, ja muutamat joukosta pilkkasivat ja ivasivat minua
omalla siansaksallaan. Eivät edes veneessä olleet miehet välittäneet
paljon asiasta.
Vain Brace tunsi sääliä ja myötätuntoa minua kohtaan, mutta mitä
saattoi hän tehdä? Minä näin hänen käyttäytymisestään, että hän tunsi
itsensä voimattomaksi suojelemaan minua. He olisivat voittaneet hänet
ja rangaisseet häntä, jos hän olisi asettunut heidän toivomuksiaan
vastaan.
Minä ihmettelin kuitenkin, että hän pysyi niin kylmänä ja rauhallisena.
Kuvittelin, että hän olisi voinut osoittaa enemmän sääliä. Mutta minä
tein hänelle väärin. Hän kärsi asiasta kovasti, ja minä sain pian
tietää syyn, miksi hän oli niin hiljainen. Hän oli koko ajan ollut
puuhassa -- ajatuksissaan puuhassa -- puuhassa tehdäkseen suunnitelman
minun pakoonpääsemisekseni.
Heti kun kapteeni ja kuningas olivat lähteneet rannalta, siirtyi
toverini vähän lähemmäksi ja kääntyi minun puoleeni sanoen matalalla,
mumisevalla äänellä, jota muut eivät voineet kuulla:
"Sitä ei voi auttaa, poikaseni -- myi sinut kuudesta neekeristä. Mene
kuninkaan mukana -- ole menevinäsi mielelläsi, tai he sitovat sinut.
Älä ole vastahakoinen, etteivät he sido sinua -- ole kärsivällinen ja
tähystele tarkasti merelle, kunnes 'Pandy' nostaa ankkurinsa. Silloin
livistä pakoon -- se on aivan helppoa pimeässä -- kulje joenrantaa alas
-- lähellä suuta mene veteen -- ui suoraan parkkia kohti -- minä olen
tähystämässä ja heitän sinulle köyden pään. Älä pelkää tulla laivaan --
vanha Mugs ei välitä sinun tulostasi -- on vain iloinen, että saa sinut
takaisin ja voi tehdä Dingo Bingolle kepposen. Muista nyt ja tee kuten
olen sanonut sinulle. Seis, hst -- tuolla he tulevat."
Vaikka tämä oli puhuttu puolittain kuiskaten, puolittain katkonaisena
muminana, käsitin minä sen ajatuksellisen tarkoituksen, ja minä olin
tuskin ehtinyt luvata noudattaa määräyksiä, kun huomasin kapteenin
palaavan veneeseen.
Hän ei ollut yksin. Kuningas kaakersi hänen vieressään, ja aivan heidän
takanaan oli kuusi suurikokoista neekeriä kahlehdittuna kaksittain ja
yhtä monen omaa väriään olevan asestetun kätyrin eteenpäin ajamana.
Minut piti vaihtaa kuuteen ensimmäiseen neekeriin tai oikeammin oli
vaihdettu, sillä kauppa oli päätetty ja neekerit piti luovuttaa
orjakauppiaalle muodostamaan osan hänen lastistaan.
Nämä uudet "paalit" eivät olleet orjia -- ainakaan eivät ne
olleet olleet kymmenen minuuttia aikaisemmin. He olivat eräitä
neekerikuninkaan tavallisista seuralaisista, ja vain vähän aikaa
sitten oli heillä ollut musketit ja he olivat muodostaneet osan hänen
sotilaallisesta joukostaan ollen valmiina tappamaan tai ottamaan kiinni
hänen vihollisiaan hänen viittauksestaan, vieläpä hänen ystäviäänkin,
jos käskettiin. Mutta onni on sellaisille sankareille oikullinen, ja
heidän suositummille tovereilleen oli juuri annettu määräys ottaa
heidät kiinni ja luovuttaa elinkautiseen orjuuteen.
Vielä muutamia minuutteja, ja he olivat pitemmittä mutkitta sullotut
veneeseen, kun taas minut vedettiin ylös yhtä siekailematta sekä
luovutettiin rannalla olevalle uudelle herralleni.
Epäilemättä oli kippari hämmästynyt siitä, että minä tein niin vähän
vastarintaa, ja kuningas näytti niinikään olevan tyytyväinen, sillä hän
vei minut jonkunlaista juopuneen kohteliaisuutta osoittaen palatsiin ja
vaati minua juomaan kanssaan lasin hänen parasta rommiaan.
Minä katselin ulos niiden suorien palmujen raoista, jotka muodostivat
majan seinät. Minä näin veneen kulkevan ankkuroidulle alukselle
ja siinä olijoiden astuvan laskuportaita ylös. Sitten soudettiin
vene laivan perään, ylhäältä laskettiin taljat alas ja muutamissa
minuuteissa oli se hinattu korkealle vedestä paikalleen laivan perän
alle.
Minulla ei ollut enää mahdollisuutta päästä parkkiin paitsi uimalla, ja
tätä varten oli minun valmistettava itseäni.