Elävä lasti oli vihdoinkin saatu kaikki laivaan ja sullottu kansien
väliin, ristikkoluukut oli kiinnitetty ja vahtilurjus seisoi
musketteineen ja pistimineen kummankin luukun vieressä valmiina
käyttämään asettaan jokaista kurjaa raukkaa vastaan, joka saattoi
koettaa päästä kannelle.
Kapteeni odotti vain kroomannien tiedonantoa.
Se tulikin lopulta ja osoittautui suotuisaksi, kuten orjakauppias oli
odottanut. Kutterin ei ollut onnistunut päästä rannikolle. Se oli
luopunut aikeestaan ja mennyt ankkuriin noin kahden mailin päähän
joen suusta odottaakseen siellä tuulen muutosta tai toisen päivän
valkenemista. Juuri sillä tavoin oli orjakapteeni halunnut sen tekevän,
ja sitä hän oli odottanut. Katsoen siihen asentoon, joka kutterilla
oli ja jonka pursimiehet olivat tarkasti kuvanneet, ei hän epäillyt
pääsevänsä sen ohi yöllä. Hän oli taas mainiolla tuulella ja luotti
menestykseensä. Sekä hän että hänen majesteettinsa olivat loistavalla
päällä, ja rommilasi kulki iloisesti ympäri.
Loppukemut tapahtuivat rannalla ja hänen majesteettinsa asuinpaikassa,
sillä ne olivat hänen tarjoamansa. Perämies oli mennyt veneellä
jokea alas nähdäkseen ankkuroidun vihollisen hyvin ja tutustuakseen
täydellisesti sen asemaan tarkoituksella tehdä tarkkoja suunnitelmia
sen ohipääsemisestä.
Sillävälin jäi kapteeni rannalle nauttiakseen läksiäislasista ja
puhuakseen kuningas Dingo Bingon kanssa tulevaisuuden suunnitelmista.
Jotkut miehistä olivat niin ikään siellä, niiden joukossa Brace ja
minä -- meidät oli tarkoitettu muodostamaan kapteenin veneen miehistö
ja soutamaan hänet laivaan heti kun hän ottaisi jäähyväiset hänen
majesteetiltaan ja seurueelta.
Auringon laskusta puuttui vielä noin puoli tuntia, kun perämies palasi
tiedusteluretkeltään ja kertoi, että kutteri oli ankkurissa aivan
niinkuin kroomannit olivat kuvailleet. Kun tuuli oli yhä samalla
suunnalla puhaltaen suoraan rannikolta, oli aivan todennäköistä,
että "Pandora" pääsisi pakoon. Sekä perämies että kapteeni tunsivat
rannikon hyvin ja tiesivät, että he saattoivat päästä pois pitämällä
suuntansa kiinteästi etelään päin siitä, missä kutteri oli. Siellä
puolella oli vesi syvää ja avonaista. Oli kuitenkin yksi asia, jota
kumpikin pelkäsi, nimittäin että kutterin veneet tulisivat joelle,
ennenkuin "Pandoralla" olisi aikaa nostaa ankkuri ja laskea merelle.
Oli hyvin mahdollista, että risteilijä tiesi orjalaivan olevan joella.
Jos asia oli niin, ja kun se vielä huomasi, ettei se voinut luovia
kyllin lähelle tuulen ollessa vastainen, saattoi se lähettää veneitä
vesille ja soudattaa ne joen suulle sulkeakseen sen. Risteilijän
miehet saattoivat tehdä juuri näin aavistaen sen kepposen, minkä
orjalaiva aikoi tehdä heille. Jos he taas päinvastoin eivät vielä
tietäneet "Pandoran" lähelläolosta, eivät he ehkä ajatelleet tulevansa
ennen aamua. On totta, etteivät he voineet huomata orjalaivan mastoja
-- ne eivät näkyneet mereltä, koska suuret teakpuut ja muut metsän
jättiläiset olivat varjostavine huippuineen välissä -- eikä edes parkin
korkeata lipputangon päätäkään voitu nähdä niin kaukaa sisämaasta.
Mutta oli mahdollista, että risteilijä toimi saamiensa tietojen mukaan,
ja jos asia oli siten, saattoi se tietää aivan hyvin, missä orjalaiva
oli löydettävissä, ja aikoi ehkä tehdä hyökkäyksen aseistettujen
veneiden avulla juuri sinä yönä.
Kaikki tämä oli hyvin luultavaa -- orjalaivan kapteeni tiesi asian
olevan siten, ja siitä johtui hänen levottomuutensa päästä tiehensä
mahdollisimman aikaisella hetkellä.
Sentakia heti kun pimeys laskeutuisi maahan, oli hänen tarkoituksenaan
nostaa ankkuri, laskea rauhallisesti jokea alas ja tehdä sitten rohkea
hyökkäys merelle päin.
Hänen suunnitelmansa oli tarpeeksi hyvä. Vaikka se näytti
uhkarohkealta, ei se ollenkaan ollut semmoinen. Se oli hänen ainoa
mahdollisuutensa pelastaa aluksensa ja myöskin lasti, sillä jos toinen
olisi otettu kiinni olisi hän luultavasti kadottanut toisenkin, ja
jos "Pandora" vain olisi jäänyt koko yöksi ankkuriin sinne, missä se
nyt oli, olisi se kaiken todennäköisyyden mukaan kaappaussaalista
ennen aamua. Ja olisipa se kaapattu tai ei, olisivat sen
pakoonpääsymahdollisuudet suuresti vähentyneet päivänvalossa. Kutteri
näkisi sen korkeat mastot kauan ennenkuin se pääsisi joelta ulos, ja
sillä olisi tietystikin aikaa tehdä sotaliikkeitä sekä sulkea sen tie.
Sitävastoin saattoi se laskemalla jokea alas yöllä, olla kunnollisesti
merellä, ennenkuin kukaan risteilijän miehistöstä huomaisi sitä
ollenkaan.
Lopuksi päättivät "Pandoran" päälliköt purjehtia sillä hetkellä,
jolloin pimeys laski, ja molemmat toivoivat omalla rienaavalla
tavallaan pimeätä yötä.
Puuttui vielä viisi minuuttia auringonlaskusta, kun kapteeni syleili
viimeisen kerran kuningas Dingo Bingoa ja astui ulos "palatsista".
Hänen majesteettinsa tuli korskeana saattamaan vierastaan
laivasillalle, ja useat hänen mustista hovilaisistaan seurasivat
perässä.
Kaikki seisoivat rannalla, kun kapteeni astui veneeseensä. Brace ja
minä olimme muiden miesten kanssa jo istuutuneet veneeseen ja pidimme
airoja tasapainossa selkä valmiina, kun meidät yht'äkkiä keskeytti
kuninkaan omituinen huudahdus.
Katsoessani ylös huomasin, että hänen silmänsä olivat kiintyneet
minuun, ja tuo lihava hirviö tuijotti minua ikäänkuin hän olisi
halunnut syödä minut suuhunsa -- sillävälin hän koko ajan rupatti
kapteenille kielellä, jota en voinut ymmärtää.
Vaikka olimme olleet semmoisen ajan hänen majesteettinsa
varastohuoneella, en minä ollut milloinkaan ennen saanut hänen
huomiotansa puoleeni. Minä en luule, että hän oli milloinkaan ennen
nähnyt minua -- toisin sanoen huomatakseen minut erikoisesti. Kuten jo
sanottu, olin minä ollut koko ajan laivassa, lukuunottamatta juuri tätä
iltaa ja sitä päivää, jonka olin ollut Bracen kanssa metsissä. Vaikka
orjakuningas oli ollut usein laivassa, en minä ollut koskaan tullut
hänen tielleen, koska hän tavallisesti pysytteli peräkannella tai
kajuutassa. On sentakia aivan luultavaa, että hän nyt oli ensikertaa
luonut silmänsä minuun huomatakseen minut.
Mutta minkätakia kiinnitti hän niin erikoisesti huomionsa minuun nyt?
Vaikka en voi sanoa, mitä hän puhui -- kapteeni ja hän keskustelivat
jonkinlaisella sekasikiöportugalinkielellä (tunnetuin kieli näissä
maissa), niin huomasin kuitenkin hänen kasvoistaan ja vilkkaista
liikkeistään, joita hän käytti, että joko minä itse tai jokin
ominaisuuteni herätti suuressa määrin hänen mielenkiintoaan.
Brace istui lähellä minua, ja kohottamatta ääntäni kuiskausta
korkeammaksi pyysin minä häntä kertomaan minulle, mitä hälinä oikein
tarkoitti -- asia oli nyt tullut hieman senluontoiseksi: sekä
kapteeni että kuningas puhuivat kiireisesti, vakavasti ja äänekkäästi
raakalaissotkullaan.
Bracen vastaus oli:
"Kuningas on mieltynyt sinuun -- hän haluaa ostaa sinut!"