Orjalaivan kaikki veneet oli otettu käytäntöön, ja miehistöstä oli joka
mies toimeliaana kuin mehiläinen. Brace ja minä olimme ehkä ainoat,
joilla ei ollut ollenkaan halua työhön. Mutta näön vuoksi oli meidän
pakko tehdä työtä niinkuin muidenkin.
Lastaaminen oli hyvin helppoa ja lastin latominen vielä helpompaa. Se
oli aivan erilaista kuin ottaa laivaan lasti raskaita tynnyreitä ja
laatikoita. Elävät "paalit" liikkuivat omin ehdoin tai pakotettiin
liikkumaan, jolleivät tehneet niin, eikä tarvittu mitään muuta
kuin marssittaa heidät varastohuoneesta rannalle, soutaa heidät
sitten laivaan, hoputtaa heidät laidan yli ja sulloa luukusta alas
välikannelle.
Naisten kanssa pantiin yhteen kaikki nuoremmat orjat, sekä tytöt että
pojat, ja joukossa oli paljon lapsia, pieniä neekeripienokaisparkoja,
pikimustia ja niin alastomia kuin syntyessään. Itse asiassa oli
suurin osa koko joukosta alastomia, sekä miehet että naiset.
Jälkimäisistä oli muutamilla yksinkertainen pumpulihame, tai riippui
heidän ympärillään yhteenpalmikoituja palmunlehtiä, ja muutamilla
miehillä oli palanen karkeata kangasta lanteillaan, mutta monella ei
ollut edes tätä vaatteiden korviketta. Mitä tahansa he olivatkaan
pitäneet syntymäpaikallaan, oli se otettu heiltä pois. Epäilemättä
olivat kuningas Dingo Bingon seuralaiset ottaessaan heidät vangeiksi
ryöstäneet heiltä myöskin heidän puutteellisen vaatevarastonsa. Miehet
olivat kahlehditut käsistään kaksittain ja joskus kolme tai neljä
yhteen joukkoon. Tämä tapahtui pakoyrityksen estämiseksi, ja se oli
hänen majesteettinsa työtä. Vain muutamilla naisilla oli kahleet;
nämä olivat luultavimmin niitä, joilla oli lujempi mieli kuin heidän
kurjilla tovereillaan, ja he olivat osoittautuneet vastahakoisiksi
matkallaan sisämaassa tai varastohuoneessa ollessaan. Näitä kahleita
eivät "Pandoran" miehet ottaneet pois, vaan neekerit sullottiin laivaan
siten kuin ne oli luovutettu, kahleineen, käsirautoineen ja kaikkineen.
Kuningas Dingo Bingo oli rannalla maihinnousupaikalla ja katseli
lastausta, jossa hänen henkivartiostonsa avusti. Kippari oli hänen
vierellään, ja nuo kaksi keskustelivat aivan samalla tavoin kuin
olisivat he pitäneet silmällä tavallisen kauppatavaralastin laivaan
kuljettamista! Hänen majesteettinsa osoitti silloin tällöin johonkin
orjaansa ja teki huomautuksiaan yksilön ominaisuuksista. Se oli joko
hyvä "paali" -- arvokas kauppaesine -- tai joku vastahakoinen veitikka,
jota kapteenia pyydettiin pitämään matkalla tarkoin silmällä. Monet
uhriraukoista tämä kauhea hirviö tunsi nähtävästi hyvin, ja itse
asiassa olivat jotkut niistä hänen omia alamaisiaan, kuten jo on
huomautettu! Kuningas Dingo Bingo ei ajatellut ollenkaan tätä, kunhan
hän vain saattoi myydä ne ja saada maksun niistä. Hänen suhtautumisensa
alamaisiin ilmaisi yleensä hänen täydellistä hallitsija- ja
omistajavaltaansa ja hänellä oli heitä kohtaan samanlaisia tunteita
kuin maanviljelijällä sikojansa tai karjanomistajalla karjaansa
kehtaan. Hän ja kapteeni rupattivat, pilailivat ja nauroivat iloisesti,
kun heidän ohitsensa meni joku kurjista raukoista jonka ulkomuoto oli
sovelias pilkanaiheeksi, kun taas minulle koko näky tuotti inhoa sekä
surua, ja minä olin näytelmässä mukana kovin murheellisin sydämin.
Lastaaminen jatkui yhä, ja useimmat onnettomista olennoista oli viety
laivaan, kun kroomannien veneen huomattiin tulevan nopeasti virtaa
ylös. Miehet oli lähetetty alas joen suulle tiedustusmatkalle sekä
pitämään vahtia, kunnes orjalaiva olisi valmis lähtemään merelle. Jos
kutteri tai jokin purje tulisi näkyviin, oli heillä määräyksenä soutaa
takaisin niin pian kuin mahdollista ja tehdä hälytys.
Se seikka, että he yleensä tulivat takaisin, oli todistuksena siitä,
että jokin purje oli keksitty. Se nopeus, jolla he käyttelivät
airojaan, ei ainoastaan vahvistanut tätä luuloa, vaan osoitti myöskin,
että heillä oli jotakin hyvin tärkeätä kerrottavana.
Sekä Dingo Bingo että kippari katselivat heidän lähestymistään
tyrmistyksellä, joka ei ollenkaan vähentynyt, kun kroomannit soutivat
laivan sivulle ja ilmoittivat tietonsa.
Purje oli toisiaankin näkyvissä eikä vain näkyvissä, vaan todenteolla
tulossa rannikkoa kohti! Kroomannit eivät olleet epätietoisia siitä,
minkälainen alus se oli. He olivat nähneet kutterin, ennenkuin olivat
lähteneet englantilaisten varastopaikalta. He olivat panneet merkille
sen taklauksen. Kutteri oli täällä.
Kapteeni näytti alussa joitakin pelon merkkejä, mutta katsottuaan
taivaalle ja puiden latvoihin tarkatakseen, mistä tuuli puhalsi, näytti
hän saavuttavan hiukan rohkeutta ja määräsi lastausta kiirehdittäväksi.
Sillävälin lähetettiin kroomannit takaisin tähystyspaikalle joen
suuhun, ja he saivat määräyksen ilmoittaa ajoittain, miten risteilijä
oli eteenpäin tulossa. Kapteeni näki että tuuli oli hänelle
suosiollinen, mutta aivan tyventynyt kutterin kohdalla; tämän olisi
mahdotonta päästä joelle, niin kauan kuin tuuli pysyi sillä suunnalla,
ja kun nyt oli vain tunti yön tuloon, yrittäisi se tuskin uskaltautua
lähelle rannikkoa, ainakaan ei ennen aamun koittoa. Hän toivoi, että
se laskisi ankkurinsa mailin tai parin päähän rannasta, ja että hän
saattaisi pimeydessä mennä kujanjuoksuun sekä päästä vainoojan ohi.
Hänen laivaansa saattoi sattua laukaus tai pari, kun hän tekisi siten,
mutta hänen lastinsa oli sitä uhkaavan vaaran arvoinen, eikä hänellä
sitäpaitsi ollut nyt mitään muuta mahdollisuutta lastinsa tai laivansa
pelastamiseksi. Jos hän jäisi sinne, missä hän oli, otettaisiin
kumpikin kiinni ennen toisen yön tuloa.
Sentakia oli hän tehnyt päätöksensä mennä kujanjuoksuun niinkuin
sanottu, -- edellytettynä, että kutteri kävisi ankkuriin kylliksi
kaukana merellä antaakseen hänelle mahdollisuuden. Hän luotti tuuleen,
jota hän tästä hetkestä alkaen tarkkasi mitä huolellisimmin.