Koetin näyttää hämmästyneeltä, vaikka olin ratkeamaisillani nauruun,
sillä olin tullut aivan tyydytetyksi linnun lajin suhteen. Itse
asiassa oli se hirveä löyhkä, mikä tuli saastaisesta eläimestä, jota
toverini kantoi edessäni, aivan yhtä tuntuva kuin raadosta itsestäänkin
lähtevä, ja sattuessaan Benin sieraimiin, saattoi se hänet ensinnä
epäilemään saaliin oikeata laatua. Ben olisi tuntenut linnun, jos se
olisi ollut Pondicherryn korppikotka -- hän oli näet ollut Itä Intiassa
ja nähnyt tämän linnun -- tai kellertävänvärinen griippikorppikotka,
jonka hän oli nähnyt Gibraltarilla ja Niilillä. Mutta tämä oli
pienempi kuin kumpikin niistä sekä paljon enemmän kalkkunan näköinen
kuin ne. Todellisuudessa se oli muuan korppikotkalaji, joka tavataan
näissä Afrikan osissa, eikä ole tunnettu missään muualla, sillä tässä
kerrotun ajan jälkeen olen käynyt useimmilla maailman kolkilla enkä
ole milloinkaan nähnyt toista senkaltaista. Ei siis ihmettä, että
toverini oli pettynyt, sillä hän ei ollut milloinkaan ollut ennen
tällä paikalla, eikä ollut milloinkaan nähnyt tätä lintua. Mutta nyt
haistettuaan ei hän voinut pettyä enää. Ei mistään riistaeläimestä
olisi tullut sellaista hajua. Lintu ei ollut mikään muu kuin löyhkäävä
korppikotka.
Benin kasvojen ilme hänen viskatessaan eläimen luotaan oli mitä
hullunkurisin, ja olisin nauranut hänelle kaikesta halustani, jollen
olisi toivonut, etten lisäisi toverini harmia. Sentähden lähestyin
lintua ja tutkien sitä teeskennellyn hämmästyksen ilme kasvoillani,
vastasin vahvistaen Benin painokkaaseen mielenilmaisuun. Jättäen
linnun siihen, mihin se oli viskattu, me käännyimme taas eteenpäin ja
maleksimme hitaasti edelleen, toivoen löytävämme jonkun paremmalta
maistuvan saaliin.
Me emme olleet kulkeneet paljoa kauemmaksi, kun tulimme palmumetsään,
ja muuan nuoruuteni palavista toiveista sai täällä täydelleen
tyydytyksensä. Jos vieraissa maissa oli jotakin, jota erikoisesti
olin halunnut nähdä, oli se palmumetsä. Olin kuullut, että niitä oli
Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Intian maissa, ja olin lukenut muutamia
kuvauksia niistä. Mutta nyt ymmärsin, että hehkuvinkin kuvaus voi antaa
vain hyvin epätäydellisen käsityksen kauniista todellisuudesta, sillä
ei mikään luonnon aikaansaannos, mitä koskaan olen katsellut, ole
tuottanut minulle suurempaa iloa kuin tämä -- palmumetsän näkeminen.
On monta palmulajia, jotka eivät kasva metsittäin, vaan ainoastaan
yksitellen tai kahden ja kolmen puun ryhmissä muiden puiden keskellä.
Tietysti on myöskin monenkaltaisia palmuja, enemmän tai vähemmän
kauniilta näyttäviä, koska luullaan, että on olemassa vähintäin tuhat
eri lajia. Kaikki eivät ole yhtä miellyttäviä katsella, sillä muutamat
ovat vaivaiskasvuisia, toisilla on vääristyneet rungot, edelleen on
toisilla lyhyet, epämuodostuneet rungot, ja esiintyy myös useita,
joilla lehdet on maan pinnalla, ikäänkuin ne olisivat kokonaan ilman
runkoa.
Mutta se palmulaji, joka muodosti metsän, mihin toverini ja minä
olimme nyt tunkeutuneet, oli suurenmoisimpia koko suvustaan. En
tietänyt silloin, mikä laji se oli, mutta senjälkeen olen saanut kuulla
kaiken, mikä sitä koskee. Se ei ollut mikään muu kuin öljypalmu, jota
länsi-Afrikan alkuasukkaat sanovat _mava'ksi_ ja kasvitieteilijät
nimellä _Elais Guiniensis_, mikä käännettynä tavalliselle kielelle on
"Guinean öljypalmu".
Tämä palmu muistuttaa jonkun verran kaunista kokospalmua, ja
kasvitieteilijät lukevat sen samaan heimoon. Runko on hyvin pitkä, ei
jalkaakaan läpimitaten ja se nousee suorana vartena melkein sadan jalan
korkeuteen. Latvassa on komea kimppu lehtiä, jotka muistuttavat suuren
suuria strutsinsulkia, taipuen kauniisti joka sivulle ja muodostaen
laskuvarjon kaltaisen laitoksen. Jokainen lehti on ainakin viiden
yardin pituinen, ja senlajinen, jota sanotaan sulkamaiseksi s.o. lehti
on jakaantunut useihin lehdykköihin, joista jokainen on enemmän kuin
puolitoista jalkaa pitkä ja pistomiekanterän kaltainen. Tämän soman
lehvistön varjossa tuleentuu hedelmä juuri sen kohdan alapuolella,
missä lehdet haarautuvat rungosta. Hedelmä on pähkinä, suunnilleen
kyyhkysen munan kokoinen, mutta säännöllisen soikea muodoltaan ja
kasvaen suurissa tertuissa viinirypäleiden tavoin. Kuoren ympärillä on
paksu mehukas peite, muistuttaen suuresti sitä, joka peittää tavallisen
saksanpähkinän, ollen vain öljyisempää ainetta ja tahmeampaa kudosta.
Juuri tästä aineesta valmistetaan öljyä, öljyä voidaan puristaa
myöskin ytimestä, ja tämä öljy on parempaa lajia kuin se, joka saadaan
kuoriaineksesta, vaikka öljyä on vaikeampi saada ytimestä.
Ei mikään voi kasvimaailmassa olla kauniimpaa kuin täysinkasvanut
öljypalmu kypsine hedelmäterttuineen, joiden kirkkaankeltainen väri on
miellyttävänä vastakohtana puun pitkien, kaarevien lehvien tummalle
vihreydelle, lehvien, joiden tarkoitus näyttää olevan suojella reheviä
terttuja kuuman ilmaston auringon liian voimakkailta säteiltä.
Sanon, ettei mikään kasvimaailmassa saata olla kauniimpaa kuin tämä,
jollei voittoa ehkä vie kokonainen metsä sellaisia puita, juuri
sellainen metsä, mihin toverini ja minä nyt astuimme. Sivistymättömään
merimieheenkin vaikutti meitä ympäröivän näytelmän suurenmoisuus, ja me
pysähdyimme koneellisesti kumpikin ihmettelemään ja ihailemaan sitä.
Niin kauas kuin silmä saattoi kantaa, nousi sarja suoria runkoja,
jotka näyttivät siltä, kuin olisi ne taitavasti koneilla muodostettu,
ja ikäänkuin ne olisivat olleet vain pylväitä kannattamaan ylhäällä
olevaa viheriöivää katosta. Lehtien kaareutuminen ja lehdykköjen
säännöllisen jakautumisen johdosta tämä katos näytti muodostavan
suuria holvia, jotka oli mitä hienoimmin koristettu leikkauksilla ja
piirroksilla. Pylväistä riippui lähellä niiden päätä rikkaankeltaiset
tertut kultaisten rypäleiden tavoin, ja niiden loistava väri yhtyi
yleisvaikutukseen, kun taas maahan niiden alle oli sirotettuina
tuhansia munankaltaisia pähkinöitä, jotka olivat liika kypsinä
pudonneet ja esiintyivät hajaantuneena yli maan pinnan. Kaikki näytti
ikäänkuin joltakin suurelta Cereksen temppeliltä, joltakin luonnon
itsensä istuttamalta jättiläishedelmätarhalta!
Olen ajatellut -- mutta vasta kauan tuon ajan jälkeen -- olen
ajatellut, että jos kuningas Dingo Bingo olisi vain pannut
vankiraukkansa ja niinikään veriset kätyrinsä kokoamaan tuota kultaista
satoa, puristamaan öljyä noista mehuisista hedelmänkuorista, minkä
omaisuuden hän olisikaan saanut kunniallisella tavalla ja minkä
onnettomuuden hän olisikaan ollut tuottamatta tuhansille, jotka hänen
kaupankäyntinsä syöksi kurjuuteen.