Tilani oli joka tapauksessa suuresti parantunut. Minulle annettiin
täysi osani soppaa, lihapiirakkaa ja luumuvanukasta eikä minua
enää ajettu pois keulakannelta. Myöskin sallittiin minun nukkua
merimiesarkun kuivalla kannella, ja muuan miehistä oli antanut
minulle vanhan peitteen -- hän ei tehnyt sitä kohteliaisuuden
osoitukseksi minulle, vaan Bracelle, jolle hän tahtoi antaa hyvän
käsityksen itsestään. Muuan toinen lahjoitti minulle veitsen, jossa
oli nuora ripustaakseni sen kaulani ympäri; kolmas mies antoi minulle
tinalautasen. Sellaisia etuja on siitä, että ihmisellä on voimakas
suojelija. Muut miehistä antoivat puolestaan monia muita pikku
"kampsuja", joten minulla oli pian täydellinen "varustus", enkä
kaivannut enää mitään muuta.
Tietysti tunsin kiitollisuutta kaikista näistä erilaisista esineistä,
vaikka moni niistä oli saatu miehiltä, jotka ennen olivat antaneet
minulle sekä iskuja että potkuja. Mutta en ollut milloinkaan hidas
antamaan anteeksi, ja ilman ystäviä kun olin, annoin heille helposti
anteeksi. Minä tarvitsin kaikkia näitä pikku tavaroita kovin
tähdellisesti. Pojat, jotka menevät merille tavallista tietä, menevät
hyvin varustettuina vaatekerralla muuttamista varten -- usein parilla
kolmellakin -- lautasilla, veitsillä, haarukalla ja lusikalla, lyhyesti
sanoen heillä oli täydelliset varusteet syömistä varten.
Ollen kiireissäni päästäkseni pois kotoa ei minulla ollut ajatustakaan
tuoda yhtä ainoata sellaista tarvekalua; seurauksena oli, ettei minulla
ollut mitään -- ei edes kahta paitaa!
Olisin ollut kauhistavassa pinteessä ja olinkin siihen päivään asti,
jolloin Ben Brace pehmitti ranskalaisen rehentelijän mutta tästä ajasta
alkaen oli asemani tuntuvasti parempi. Tunsin sentakia kiitollisuutta
suojelijaani kohtaan, mutta pian jälkeenpäin sattui toinen tapaus,
joka ei ainoastaan lisännyt kiitollisuuttani korkeimpaan mahdolliseen
määrään, vaan näytti myöskin tekevän miehen ystävyyden minua kohtaan
vielä vahvemmaksi kuin ennen.
Tapaus, josta nyt aion kertoa, on sellainen, joka on usein tapahtunut
merimiespojille ennen minua ja epäilemättä tapahtuu vieläkin,
kunnes hallitukset laativat parempia lakeja kauppalaivojen olojen
järjestämiseksi tarkoituksella pitää silmällä ja rajoittaa sitä
aivan liian rajatonta valtaa, joka nyt on uskottu kauppalaivojen
päällystölle. On kiistämätön ja hämmästyttävä tosiseikka, että monet
näistä miehistä luulevat voivansa kohdella häikäilemättömän julmasti
niitä ihmisraukkoja, jotka ovat heidän käskettävissään, ilman
vähintäkään vaaraa, että siitä rangaistaisiin! Itse teossa panee
heidän pahoinpitelylleen rajan vain sen ajan pituus, jonka heidän
onneton uhrinsa kestää sitä tekemättä vastarintaa. Merimiesten kesken
annetaan tavallisesti niiden nauttia oikeuksiaan ja etuoikeuksiaan,
joiden tiedetään olevan mieleltään itsenäisiä sekä pelottoman rohkeita;
mutta heikkojen ja vastustuskyvyttömien on kärsittävä, kun he ovat
tämänkaltaisten raakojen perämiesten ja kapteenien palveluksessa.
On valitettavaa, että sellaisia on aivan liiaksi Englannin
kauppalaivastossa.
Se kärsimyksen määrä, mikä on kestettävä sellaisen hirmuvallan
alaisena, on miltei uskomaton. Monen arkaluontoisen merimiesparan
ja monen nuoren merimiespojan on pakko viettää melkein sietämätöntä
elämää -- heidät pakoitetaan raatamaan itsensä miltei kuoliaaksi, heitä
piestään mielen mukaan, lyhyesti sanoen kohdellaan kuin julman herran
orjia.
Annettu rangaistus -- jos sitä voi sanoa rangaistukseksi, kun ei
mitään rikosta ole tehty -- on usein niin ankara, että siitä koituu
hengenvaara -- vieläpä enemmänkin, henki menee siinä usein, ja paljon
useammin kylvetään taudin ja sitä seuraavan kuoleman siemen, mikä
aikanaan tuottaa kohtalokkaan hedelmänsä.
Tietysti jokainen myöntää, että merellä olevan laivan päälliköllä pitää
olla joitakin erikoisia valtuuksia miehiinsä nähden, enemmän kuin
niitä suodaan tehtaan päällysmiehelle tai yleisen työn katsastajalle.
On viitattu siihen, että ilman niitä hän ei voisi vastata laivansa
turvallisuudesta. Pitää olla yksi johtaja, ja hänen valtansa tulee olla
rajaton. Tämä peruste on osittain totta. Jokainen ymmärtävä ihminen
myöntää, että laivan kapteenille on annettava joitakin erikoisia
valtuuksia, mutta erehdys ei ole tähän asti ollut niin paljon siinä,
että hänellä on tämä ehdoton valta, kuin siinä, että häntä ei rangaista
vastaavasti, kun hän käyttää valtaansa väärin.
Tähän asti on rangaistus tavallisesti joko kokonaan jäänyt antamatta
tai on ollut niin epäsuhtainen rikokseen, ettei se ole ollenkaan
ollut esimerkiksi toisille. Se on päinvastoin rohkaissut heidän
itsevaltaisia mielipiteitään osoittamalla heidän milt'ei täydellisen
edesvastuuttomuutensa. Kapteeni, jonka tukena ovat perämies, raha
sekä se tavallinen pelko, jota monet miehistä tuntevat häntä kohtaan,
voi tavallisesti saada kiroilemalla raakuutensa surkuteltavan uhrin
vaikenemaan, ja usein jälkimmäinen pidättyy hakemasta korvausta todella
peläten vielä pahempia seurauksia, jos hän sattuu häviämään. Usein
on väsynyt kärsijä myöskin tullessaan taas maihin -- kotiinsa ja
ystäviensä keskuuteen -- niin iloinen kidutustensa päättymisestä, että
hän kadottaa kaikki ajatukset oikeudenhausta tai korvauksesta ja antaa
hirmuvaltiaansa mennä rankaisematta.
Siirtolaisuuden historia tarjoaisi monta surullista tarinaa
pikkumaisesta sorronhalusta ja ilkeydestä, mitä harjoitetaan
maanpakolaisraukkaa kohtaan hänen ollessaan matkalla erämaa-kotiinsa.
Voisi kirjoittaa kokonaisia lukuja rehentelystä ja raakuudesta --
tuhansia lukuja -- jotka koskettaisivat myötätunnon kieliä sydämen
sisimpään asti. Moni hyljätty lapsiparka -- meritaudin masentamana --
on alistunut kauheimpaan pakkovaltaan ja pahimpaan rääkkäykseen niiden
puolesta, joiden olisi pitänyt ilahduttaa ja suojella häntä; moni on
mennyt kaukaiseen metsäkotiinsa sydän täynnä katkeruutta valtameren
merenkulkijaa kohtaan. On suuresti valitettavaa, ettei vaeltavien
kansojen hallitukset toimi tässä asiassa tarmokkaammin ja suojele
paremmin maanpakolaista, jonka huono onni usein ajaa etsimään uutta
kotia.
On surettavaa, ettei laadita parempia lakeja kauppalaivojen
kapteenien ohjeeksi ja heidän valtansa rajoittamiseksi. He ovat
ylimalkaan katsottuna luonnostaan yhtä rehellisiä eivätkä vähemmän
inhimillisiäkään, kuin jokin muu ihmisluokka; mutta ne, joilla on
hillitön tahto ja vaillinaisesti määritellyt valtuudet, seuraavat
vain ihmisluonteen yleistä tapaa ja tulevat pahimmanlaatuisiksi
hirmuhallitsijoiksi.
On totta, että äskettäin on annettu muutamia terveellisiä esimerkkejä,
ja eräs kapteeni on täysin ansionmukaisesti kärsinyt ankarimman
lain määräämän rangaistuksen. Mutta on pelättävissä, ettei näitä
hyviä esimerkkejä jatketa päättävästi; yleinen tunne vajoaa vanhaan
välinpitämättömyyden uomaansa, ja kipparikapteenin hirmuhallituksen --
samoin kuin hänen raa'an apurinsa perämiehenkin -- sallitaan kukoistaa
kuten ennenkin monen onnettoman uhrin kidutukseksi.
Näitä huomautuksia voi tuskin sovittaa omaan erikoistapaukseeni, sillä
ne paholaiset, jotka kiduttivat minua, olisivat tehneet siten, vaikka
maailmassa olisikin ollut mitä parhaimmat lait. He olivat kaikkien
lakien ulkopuolella, kuten pian jälkeen päin sain tietää -- kaikkien
lakien, inhimillisten ja jumalallisten, eivätkä he tietysti tunteneet
vastuunalaisuutta tai rangaistuksen pelkoa. He eivät pelänneet edes
riistää henkeäni, kuten käy ilmi tapauksista, joita aion selostaa.