BOLZ (nousten arvokkaasti). Hyvä herra, olen Teille outo enkä ole
Teitä loukannut. Teillä on kunnioitettava ulkomuoto ja näen Teidät
rakastettavain naisten seurassa. Sentähden en saata uskoa Teidän
tulleen tänne pitämään tuntemattomia pilkkunanne. Vaadin sentähden
miehenä Teiltä selvitystä, minkä vuoksi viattomat sanani ovat Teistä
niin omituisia. Jos olette herra Piepenbrinkin vihamies, miksi annatte
meidän siitä kärsiä?
PIEPENBRINK (nousten). Ei tulistuta, herraseni! Huomatkaa. Viini,
jota Te täällä juotte, on myös Piepenbrinkin kellarista, ja Filip
Piepenbrink, jonka puolesta Te minuun käytte käsiksi, olen minä itse.
Nyt tiedätte, miksi minä nauran.
BOLZ. Jassoo, onko asia niin? Oletteko Te herra Piepenbrink itse? —
Minä iloitsen vilpittömästi tuttavuudestanne. Älkää panko pahaksi,
kunnioitettava herra.
PIEPENBRINK. Ei, ei mitään pahastumista. Kaikki on hyvin.
BOLZ. Koska Te olitte kyllin ystävällinen ilmoittamaan minulle nimenne,
on sopivaa, että Tekin kuulette meidän. Filosofian tohtori Bolz ja
tässä ystäväni, herra Kämpe.
PIEPENBRINK. Minua ilahuttaa.
BOLZ. Me olemme jotenkin vieraat seurassa ja olemme vetäytyneet
tähän sivuhuoneeseen, koska meillä ei kumminkaan ole hauskaa outojen
ihmisten joukossa. Olemme kuitenkin tehneet kovin sopimattomasti, jos
läsnäolollamme millään tavalla olemme häirinneet naisten rauhaa ja niin
arvoisan seuran keskustelua. Sanokaa suoraan, olemmeko Teille haitaksi,
me etsimme heti toisen paikan.
PIEPENBRINK. Te tunnutte hauskalta mieheltä, ettekä lainkaan ole meille
haitaksi, herra tohtori Bolz — niinhän oli nimenne?
ROUVA PIEPENBRINK. Me myös olemme oudot täällä ja olemme vastikään
tänne asettuneet istumaan. — Piepenbrink! (Työntäsee häntä kevyesti.)
Piepenbrink. Tiedättekö mitä, herra tohtori, kun Te tuon keltaleimaisen
viinilajin jo tunnette ja olette siitä antaneet sangen ymmärtäväisen
arvostelun, mitä olisi, jos sitä täällä vielä vähän maistelisitte? Se
laji on maistuva Teistä paremmalta. Istukaa luoksemme, jos ette muuta
aijo, me juttelemme sitten yhdessä.
BOLZ (pidättyen, kuten koko kohtauksen aikana, jossa ei hänen,
enempää kuin Kämpenkään, sovi näyttää tungettelijalta). Se on sangen
ystävällinen tarjous ja me otamme sen kiitollisuudella vastaan. Olkaa
niin hyvä, oivallinen herra, ja tutustuttakaa meitä seuraanne.
PIEPENBRINK. Tämä tässä on rouvani.
BOLZ. Älkää vihastuko tunkeilevaisuudestamme, madame, me lupaamme
olla oikein kohteliaita ja niin hyviä seuramiehiä kuin kaksi ujoa
vanhaapoikaa suinkin voi.
PIEPENBRINK. Tässä tyttäreni!
BOLZ (rouva Piepenbrinkille). Yhdennäköisyydestä jo voin arvata.
PIEPENBRINK. Tässä herra Kleinmichel, ystäväni, ja tässä Fritz
Kleinmichel, tyttäreni sulhanen.
BOLZ. Toivotan onnea, hyvät herrat, niin hellään naapuruuteen.
(Piepenbrinkille.) Sallikaa minun istua talon naisten viereen: Kämpe,
minä arvelisin, että sinä ottaisit paikan herra Kleinmichelin vieressä.
(Istuvat.) Niin on rivi kirjava. — Viinuri! (Viinuri astuu heidän
luokseen). Kaksi pulloa samallaista tänne!
PIEPENBRINK. Odottakaa! Sitä viiniä Te ette saa täältä, minä olen
tuonut lajini mukanani, Teidän täytyy juoda minun kanssani.
BOLZ. Mutta, herra Piepenbrink.
PIEPENBRINK. Ei mitään vastaväitteitä! Teidän pitää juoda minun
kanssani. Ja kun minä jollekulle sanon, että hänen pitää juoda
kanssani, niin en minä tarkoita mitään maistelemista, kuten naiset,
vaan juo pohjaan, kaada lasiin. Sitä on Teidän noudatettava.
BOLZ. Hyvä, minä tyydyn siihen. Me otamme vierasvaraisuutenne vastaan
yhtä kiitollisesti kuin se on sydämmellisesti tarjottu. Mutta Teidän
täytyy sitten suoda minulle vastavierailu. Ensi sunnuntaina olette
kaikki vierainani, suostutteko? Myöntäkää, ystävällinen isäntäni!
Täsmälleen kello seitsemän ystävällinen illallinen, olen naimaton, siis
jossakin siivossa, rauhallisessa ravintolassa. Antakaa suostumuksenne,
kunnioitettava rouva, — eikö niin, herra Piepenbrink, Te myös herra
Kleinmichel ja herra Fritz! (Kurottaa kaikille kätensä.)
PIEPENBRINK. Jos vaimoni vaan on tyytyväinen, minun puolestani se kyllä
käy päinsä.
BOLZ. Hyväksytty, päätetty. Ja nyt ensi malja: — Se hyvä henki, joka
meidät tänään on tutustuttanut, se eläköön — (kysyen ympäriltä) mikä on
se henki?
FRITZ KLEINMICHEL. Sattuma.
BOLZ. Ei, sillä on keltainen myssy.
PIEPENBRINK. Keltaleimainen on sen nimi.
BOLZ. Oikein. Se eläköön! Me toivomme sille oikein pitkää ikää,
niinkuin kissa sanoi, kun linnulta päätä puri.
KLEINMICHEL. Me annamme sen elää, samalla kun teemme siitä lopun.
BOLZ. Hyvin keksitty. Eläköön!
PIEPENBRINK. Eläköön! (He kilistävät. Piepenbrink rouvalleen.) Tänään
tulee vielä hyväkin.
ROUVA PIEPENBRINK. He ovat sangen siivoa, kohteliasta väkeä.
BOLZ. Te ette usko, kuinka iloinen olen siitä, että onnemme toi meidät
näin hyvään seuraan. Sillä tuolla sisällä on tosin kaikki sangen
kauniisti laitettu —
PIEPENBRINK. Kaikki, se on totta, on erittäin oivallista.
BOLZ. Erittäin oivallista! Mutta nämä valtiolliset seurat eivät
kuitenkaan ole minun makuni mukaisia.
PIEPENBRINK. Vai niin! Te nähtävästi ette kuulu siihen puolueeseen,
siksi se ei miellytä Teitä.
BOLZ. Se ei siihen ole syynä! Vaan minusta tuntuu vastenmieliseltä,
ajatellessani, ettei niitä ihmisiä ole kokoon kutsuttu sen vuoksi, että
he oikein sydämestään olisivat tyytyväisiä, vaan että he ensi tilassa
äänestäisivät sitä tai sitä herraa.
PIEPENBRINK. Eihän toki niin ole tarkoitettu. Siitä kannattaisi puhua;
eikö niin serkku?
KLEINMICHEL. Minä toivon, ettei täällä käydä mihinkään sitoumuksiin.
BOLZ. Ehkäpä ei. Minulla ei ole ääntä kenellekään annettavaksi
ja minä riemuitsen seurasta, missä ei muuta tuumita, vaan kukin
koettaa olla naapurilleen huviksi ja osoittaa huomaavaisuutta seuran
kuningattarille, suloisille naisille! Kilistäkää, hyvät herrat,
naisten malja, niiden molempain, jotka seuraamme kaunistavat! (Kaikki
kilistävät)
PIEPENBRINK. Tule tänne, Lotte, maljasi!
BOLZ. Neitiseni, suokaa tuntemattoman juoda tulevaisuutenne onneksi!
PIEPENBRINK. Mitä tuolla salissa sitten oikeastaan puuhataan?
FRITZ KLEINMICHEL. Minä kuulin, että pöydän ääressä pitäisi pidettämän
puhe ja vaaliehdokas, översti Berg, aiotaan esittää.
PIEPENBRINK. Sangen kunnioitettava herra!
KLEINMICHEL. Niin, herrat toimikuntalaiset ovat hyvin onnistuneet
valinnassaan.
ADELHEID (perällä, sitten välinpitämättömästi sisään astuen). Täälläkö
hän istuu? Mikä seura tuo on?
KÄMPE. Kerrotaan, että professori Oldendorfilla on hyvät toiveet tulla
valituksi. Kuuluu olevan paljon, jotka häntä äänestävät.
PIEPENBRINK. Minä en sano mitään häntä vastaan, mutta minusta hän on
liian nuori. (Senden, sitten Blumenberg ja vieraita saapuu.)
SENDEN (perällä). Tekö täällä, hyvä neiti?
ADELHEID. Minua huvittaa katsoa tätä hullunkurista väkeä. He ovat kuin
muuta seuraa ei olisi maailmassa.
SENDEN. Mitä näen? Siellähän istuu itse Unioni ja lisäksi kera erään,
joka on juhlan tärkeimpiä henkilöitä! (Musiikki vaikenee.)
BOLZ (joka sillä välin on hauskutellut rouva Piepenbrinkin kanssa,
mutta yhä tarkkaavaisena kuunnellut, rouva Piepenbrinkille). Oh,
kuuletteko, herrat eivät kumminkaan voi jättää politiikkaa puhumatta.
Ettekö maininneet professori Oldendorfia?
PIEPENBRINK. Kyllä, hupaisa herra tohtori, sattumalta.
BOLZ. Jos hänestä puhutte, niin pyydän sydämmestäni, puhukaa hyvää
hänestä, sillä hän on paras, jaloin mies, minkä tunnen.
PIEPENBRINK. Vai niin. Te tunnette hänet?
KLEINMICHEL. Te lienette hänen ystävänsä.
BOLZ. Enemmän kuin sitä. Jos professori minulle tänään sanoisi: Bolz,
minulle on hyödyksi, että sinä hyppäät veteen, täytyisi minun hypätä,
niin vastenmielistä kuin minusta olisikin juuri nyt hukkua veteen.
PIEPENBRINK. Oho, se on paljon!
BOLZ. Minulla ei ole tässä seurassa oikeutta puhua vaaliehdokkaista.
Vaan jos minun olisi valittava edusmiestä, niin hänen siksi pitäisi
tulla, hänen ennen kaikkia.
PIEPENBRINK. Olettepa Te kovasti kiintynyt häneen.
BOLZ. Hänen valtiollisista mielipiteistään tässä en huoli. Mitä vaadin
minä edusmieheltä? Että hän on mies; että hänellä on lämmin sydän ja
että hän häilymättä ja kyselemättä tietää, mikä on hyvin ja oikein:
ja sitten, että hänellä myös on voimaa tehdä se, minkä pitää oikeana,
ilman vitkastelua, ilman arvelemisia.
PIEPENBRINK. Bravo!
KLEINMICHEL. Mutta sellainen mies kuuluu översti olevan.
BOLZ. Mahdollista, että hän on, minä en sitä tiedä; vaan Oldendorfin
tiedän. Olen katsonut häntä suoraan sydämmeen muutamassa seikkailussa,
joka minua kohtasi. Olin kerran vähällä palaa tuhaksi, mutta hänellä
oli kykyä estää se. Häntä kiitän siitä, että tässä istun, hän on
pelastanut elämäni.