ÖVERSTI. No, että odotamme, ei ollut juuri tarpeellista sanoa,
olemmehan jo juoneet.
ADELHEID. Ida ei vielä.
IDA. Hiljaa!
ADELHEID. Miksi hän on ruvennut ehdokkaaksi? Eikö hänellä ilmankin ole
kyllin toimia.
ÖVERSTI. Kaikki kunnianhimoa, tytöt. Tässä nuoressa herrassa asuu
kunnianhimon pahahenki, se ajaa häntä kuin höyry lokomotiivia.
IDA. Ei, isä, hän ei ole siinä ajatellut itseään.
ÖVERSTI. Se ei tapahdu niin alastomasti: minä tahdon edistyä, tahi:
minä tahdon tulla mainioksi mieheksi. Se käy hienommin. Hyvät ystävät
tulevat ja sanovat: On velvollisuus hyvää asiaa kohtaan, että sinä —
on rikos isänmaata kohtaan, jollet sinä — sinulta se on uhri, mutta me
vaadimme sitä; — ja niin turhuus tulee koreaan verhoon käärityksi, ja
edusmiesehdokas esiytyy luonnollisesti puhtaasta isänmaallisuudesta.
Älkää opettako vanhaa soturia maailmaa tuntemaan. Me, hyvä Adelheid,
olemme rauhassa ja nauramme moisia heikkouksia.
ADELHEID. Ja kärsimme niitä laupeudella, jos meillä on niin hyvä sydän
kuin Teillä.