Kuinka on arvioitava eri ruhtinaskuntien voimia.
Näiden eri ruhtinasvaltojen laatua tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon
myös se seikka, onko asianomaisella ruhtinaalla sellainen mahti, että
hän tarpeen tullen voi puolustautua omin voimin, vai täytyykö hänen
aina turvautua vieraaseen apuun. Tehdäkseni asian selvemmäksi sanon,
että minun luullakseni ne voivat suoriutua omin neuvoin, joilla on joko
tarpeeksi miehiä tai kylliksi rahaa panna jalkeille riittävä
sotajoukko, voidakseen ryhtyä taisteluun mitä ahdistajaa vastaan
hyvänsä. Samoin arvelen niiden aina tarvitsevan muiden apua, jotka
eivät kykene kohtaamaan vihollista avoimella kentällä, vaan ovat
pakoitetut vetäytymään muurien suojaan ja siellä puolustautumaan.
Edellisestä tapauksesta on jo puhuttu ja tarpeen mukaan otan sen
myöhemminkin puheeksi. Jälkimäisen tapauksen varalta emme voi muuta
kuin neuvoa asianomaisia ruhtinaita varustamaan ja linnoittamaan
kaupunkinsa ja jättämään maaseudun oman onnensa nojaan. Sen kimppuun,
joka on hyvin linnoittanut kaupunkinsa ja muissakin suhteissa kohdellut
alamaisiaan siten kuin ylempänä on sanottu ja tullaan myöhemmin
sanomaan, hyökätään aina sangen arastellen. Ihmiset näet eivät koskaan
suosi sellaisia yrityksiä, jotka tuottavat vaikeuksia; eikä suinkaan
ole helppoa käydä sen kimppuun, jolla on vahvasti varustettu kaupunki
ja jota hänen alamaisensa eivät vihaa.
Saksanmaan kaupungeilla on sangen laaja vapaus, mutta perin suppea
maa-alue; ne tottelevat keisaria mielensä mukaan eivätkä pelkää häntä
enemmän kuin ketään muutakaan mahtavaa naapuria, koska ovat niin
lujasti varustettuja, että itsekukin ymmärtää niiden valloittamisen
olevan peräti pitkällistä ja vaikeaa. Niillä kaikilla on näet suojanaan
riittävät muurit ja vallihaudat, tarpeeksi tykistöä ja yleisissä
makasiineissa aina varalla ruokaa, juomaa ja polttopuita yhdeksi
vuodeksi. Sitäpaitsi on niissä rahvaan ylläpidoksi ja valtion kulujen
välttämiseksi järjestetty asiat niin, että rahvaalle voidaan yhdeksi
vuodeksi antaa työtä niissä teollisissa ammateissa, joihin kaupungin ja
sen asukkaiden elämä ja toimeentulo ensisijassa perustuu. Lisäksi he
pitävät arvossa sotaisia harjoituksia ja samalla noudattavat kuria ja
järjestystä.
Niinpä siis ruhtinasta, jolla on linnoitettu kaupunki ja jota hänen
alamaisensa eivät vihaa, on vaikea ahdistaa, ja jos niin tapahtuisikin,
olisi ahdistajan pakko häpeällä peräytyä. Sillä asiaintila maailmassa
vaihtelee siinä määrin, että on miltei mahdotonta pitää sotajoukkoa
vuosikautta häntä piirittämässä. Jos joku väittää, että kansa,
nähdessään muurien ulkopuolella olevien tilustensa palavan, menettää
kärsivällisyytensä ja pitkällisen piirityksen sekä oman etunsa vuoksi
luopuu ruhtinaasta, vastaan hänelle, että voimakas ja rohkea ruhtinas
aina pystyy voittamaan nämä vaikeudet. Hän joko antaa alamaisilleen
toiveita onnettomuuden pikaisesta loppumisesta, tai pelottaa heitä
vihollisen julmuudella, tai sitten neuvokkaasti suoriutuu niistä, jotka
hänestä näyttävät liian julkeilta. Lisäksi vihollinen tavallisesti
polttaa ja hävittää maata heti alussa, aikana, jolloin ihmisten mielet
vielä ovat täynnä tulta ja intoa puolustautumaan. Sitä vähemmän on siis
ruhtinaalla syytä epäröidä, sillä tuho on jo tehty ja onnettomuus
auttamattomasti tapahtunut, kun mielet jonkun ajan kuluttua alkavat
tyyntyä. Niinpä kansa sitä lujemmin pyrkii liittymään ruhtinaaseensa,
jonka katsovat olevan heille kiitollisuuden velassa, koska ovat hänen
puolestaan antaneet talonsa poltettaviksi ja omaisuutensa tuhottavaksi.
Ihmisten luonne on näet sellainen, että heitä velvoittavat yhtä paljon
heidän tekemänsä kuin heidän kokemansa hyvättyöt. Ottaen tämän kaiken
lukuun, ei siis pitäisi viisaalle ruhtinaalle olla vaikeaa piirityksen
aikana rohkaista ja vahvistaa kansalaistensa mieliä, kun hänellä vain
on riittävästi elintarpeita ja puolustusvälineitä.