Miten on hallittava sellaisia kaupunkeja tai ruhtinaskuntia, jotka
ennen valtausta ovat eläneet omien lakiensa mukaan.
Jos tällä tavoin valloitetut alueet ovat tottuneet elämään vapaudessaan
lakiensa mukaan, on olemassa kolme eri keinoa niiden säilyttämiseksi.
Ensimäinen on niiden hävittäminen; toinen asettua itse sinne asumaan;
kolmas sallia heidän pitää lakinsa, kunhan vain suorittavat veroja, ja
asettaa sinne harvainvaltainen hallitus, joka pysyttää maan sinulle
uskollisena. Sillä sellainen hallitus, ollen ruhtinaan luoma, ymmärtää,
ettei se voi pysyä pystyssä ilman hänen ystävyyttään ja tukeaan, ja
tekee senvuoksi kaikkensa kannattaaksensa häntä.
Vapauteen tottuneessa kaupungissa säilyttääkin valloittaja valtansa
helpommin kaupungin omien kansalaisten avulla kuin muilla keinoin;
siitä on todistuksena spartalaiset ja roomalaiset. Spartalaiset
valloittivat Ateenan ja Theban, asettaen niihin harvainvaltaisen
hallituksen: kuitenkin he kohta menettivät ne. Roomalaiset taas
säilyttivät Capuan, Karthagon ja Numantian hallussaan hävittämällä ne.
Mutta koettaessaan Spartan tavalla pitää Kreikkaa vallassaan, antamalla
sen säilyttää vapautensa ja lakinsa, he eivät siinä onnistuneet, vaan
täytyi heidän ylivaltansa turvaamiseksi hävittää useita Kreikan
kaupunkeja.
Eikä todella olekaan taatumpaa keinoa säilyttää hallussaan sellaisia
valtioita kuin niiden tuhoaminen. Se, joka pääsee jonkun vapauteen
tottuneen kaupungin herraksi eikä hävitä sitä, joutuu varmasti itse sen
kautta häviöön. Vapautensa ja entisten valtiolaitostensa nimessä se
näet aina löytää tekosyyn kapinaan, sillä ei aika eikä hyvänteot voi
koskaan saada niitä unohtumaan. Jollei sen asukkaita hajoiteta
toisistaan eri tahoille, niin he kaikista varokeinoistasi huolimatta
jokaisessa soveliaassa tilaisuudessa vetoavat samaiseen vapauteensa ja
etuoikeuksiinsa, kuten on tehnyt Pisakin, oltuaan jo satasen vuotta
Firenzen yliherruuden alaisena.
Mutta jos kaupungit tai alueet ovat tottuneet ruhtinasvaltaan, ja
asianomainen suku on jo sammunut, niin ne, koska toiselta puolen ovat
tottuneet kuuliaisuuteen ja toiselta puolen vanhan ruhtinaan suku on
poissa, eivät voi sopia keskenään uuden valitsemisesta eivätkä myöskään
kykene elämään vapaudessa. Senpätähden he eivät hevillä tartu aseihin,
ja niinmuodoin vieraan ruhtinaan on verrattain helppo alistaa heidät
valtaansa. Mutta tasavalloissa on enemmän elinvoimaa, enemmän vihaa,
enemmän kostonhalua, eikä vanhan vapauden muisto anna heille hetkenkään
rauhaa. Niinpä varmin keino onkin joko tuhota ne tai asettua niihin
asumaan.