Oikeus.
Herra apotti Coignardin, jolle kiitollisen valtakunnan oikeastaan olisi
tullut antaa kunniaeläke, täytyi ansaita leipänsä kirjoittamalla
palvelijattarille kirjeitä Saint-Innocent'in hautausmaan
kirjurituvassa. Sattuipa että hän sai olla kirjurina eräälle
portugalilaiselle naiselle, joka matkusti Ranskan kautta neekeripoika
muassaan. Hän antoi vaskirahan sanasesta miehelleen ja kuuden livren
kultarahan kirjeestä rakastajalleen.
Se oli ensimäinen kultaraha, jonka mestarini oli nähnyt Juhannuksen
jälkeen. Koska hän oli avokätinen ja vierasvarainen, hän vei minut heti
Kultaiseen Omenaan, Grèven rantakadulle, kaupungintalon luo, jossa
viini on väärentämätöntä ja makkarat mainioita. Niinpä on rikkailla
kauppiailla, jotka ostavat omenoita torilta, tapana pistäytyä siellä
keskipäivän aikana.
Oli kevät ja oli suloista hengittää lämmintä ilmaa. Opettajani otti
pöydän rannalta ja aterioimme kuunnellen aaltojen viileätä loiskinaa,
kun soutajat halkoivat vettä airoillaan. Kevyt hymyilevä ilma hyväili
meitä lempeillä tuulahduksillaan ja olimme onnellisia saadessamme elää
taivaan kirkkaassa valossa. Juuri kun söimme pariloitua rantakalaa sai
hevosten ja miesten aiheuttama melu meidät nostamaan päätämme.
Arvaten uteliaisuutemme syyn vanha musta pienikokoinen ukko, joka
aterioi naapuripöydässä, sanoi kohteliaasti hymyillen:
-- Ei se mitään ole. Ne vievät vain hirtettäväksi piikaa, joka on
varastanut pitsejä emännältään.
Samalla kun hän puhui, näimmekin takaperin kärryissä, ratsastavien
poliisien välissä, aika sievän tytön, joka oli hämmästyneen näköinen,
rinta koholla taakse sidottujen käsien vuoksi. Joukko kulki nopeasti
ohi, ja kuitenkin jäävät silmiini ikuisesti nuo valkoiset kasvot ja tuo
katse, joka ei enää nähnyt mitään.
-- Niin, hyvät herrat, jatkoi kääpiömäinen vanhus. Siinä menee rouva
neuvoksetar Jossen palvelijatar, joka koreillakseen tanssiaisissa
rakastajansa kanssa, varasti emännältään pitsipäähineen ja pakeni
varkauden jälkeen. Hänet tavattiin eräässä Changesillan tanssituvassa,
ja hän tunnusti heti rikoksensa. Sen vuoksi häntä kidutettiinkin vain
tunnin tai pari. Tiedän mitä puhun, sillä olen vahtimestari sillä
raastuvan osastolla, jossa hänet tuomittiin.
Pieni ukko ahmasi makkaran, jota ei sopinut jättää jäähtymään ja jatkoi
sitte:
-- Tällä hetkellä hän kai jo on lavalla ja viiden minuutin, ehkäpä
hiukan pitemmän tai hiukan lyhemmän ajan jälkeen, lurjus on kuollut. On
hirtettäviä, joista pyövelillä ei ole vaivaa. Heti saatuaan nuoran
kaulaansa he kuolevat rauhallisesti. Mutta on toisia, se kannattaa
sanoa, jotka pitävät todellista hirtehisen elämää, ja potkivat
kamalasti. Kaikkein raivokkain oli pappi, joka tuomittiin vuosi sitten,
sen takia, että hän oli väärentänyt kuninkaan nimen arpajaislippuun.
Kaksikymmentä minuuttia hän keikkui nuoran päässä kuin kala ongessa.
Heh hee, lisäsi pikku mies nauraen pilkallisesti. Herra apotti oli
vaatimaton, eikä halunnut komeilla. Näin, kun hänet nostettiin
kärryistä. Hän itki ja potki niin, että pyöveli sanoi: "Älkää olko
lapsellinen, herra apotti!" Hullunkurisinta oli, että kun häntä
kuljetettiin yhdessä toisen heittiön kanssa, niin pyöveli luuli häntä
ripittäjäksi ja poliisin oli vaikea saada häntä käsittämään asian
oikeaa laitaa. Eikö se ole hullua, hyvät herrat?
-- Ei ollenkaan, vastasi hyvä opettajani pudottaen lautaselleen pienen
kalan, jota hän oli jonkun aikaa pitänyt huulillaan. Ei, se ei ole
ollenkaan hullua. Ja tieto siitä, että tuo komea tyttö kuolee tällä
hetkellä, pilaa nautintoni syödä kaloja ja katsella kaunista taivasta,
joka äsken hymyili minulle.
-- Oh, herra apotti, kiiruhti vahtimestari sanomaan, jos olette niin
herkkäluontoinen, ette kai olisi pyörtymättä voinut katsella sitä, mitä
isäni näki omilla silmillään, lapsuudessaan, Dijonin kaupungissa, josta
hän oli kotoisin. Oletteko koskaan kuullut puhuttavan Hélène
Gillet'stâ?
-- Emme ole, vastasi oiva opettajani.
-- Siinä tapauksessa kerron teille hänen tarinansa sellaisena kuin isäni
on monesti sen kuvannut minulle.
Hän joi kulauksen viiniä, pyyhki suunsa pöytäliinan kulmaan ja kertoi
tarinan jonka tässä toistan.