XV

Valtiokaappaukset.

Herra Rockstrong, joka oli leikin ymmärtävä mies, ei ollut vihoissaan

kunnon mestarilleni hänen suoruudestaan. Kun Pikku Bachuksen isäntä oli

tuonut viiniruukun, lentokirjasten tekijä kohotti pikarinsa ja joi

herra apotti Coignardin terveydeksi sanoen häntä konnaksi, rosvojen

ystäväksi, tyrannien kätyriksi ja vanhaksi kanaljaksi muodoltaan perin

muhoilevana. Hyvä opettajani vastasi hänen kohteliaisuuteensa

mielellään, onnitellen itseään, että kerrankin sai juoda miehen

terveydeksi, jonka mielen alkuperäistä tunnetta filosofia ei koskaan

ollut turmellut.

-- Omasta puolestani tunnen, hän lisäsi, että mietiskely on kokonaan

turmellut henkeni. Ja koska minkäänlainen syvällinen ajatteleminen ei

kuulu ihmisen luonteeseen, tunnustan, että taipumukseni mietiskelyyn on

intohimo ja kaikin puolin epämukava. Se saattaa minut ensiksikin

sopimattomaksi kaikenlaisiin yrityksiin; sillä ainahan toimitaan vain

ahtaitten näköalojen ja lyhyitten ajatusten pohjalla. Olisitte

hämmästynyt itsekin, herra Rockstrong, jos kuvittelisitte niitten

henkien halpaa vaatimattomuutta, jotka ovat mullistaneet maailman.

Valloittajat ja valtiomiehet, jotka ovat muuttaneet maailman ulkonäön,

eivät ole koskaan aprikoineet niitten olentojen luonnetta, joita he

karkeasti kohtelivat. He sulkeutuivat kokonaan suurten suunnitelmiensa

pienuuteen, ja viisaimmatkin ottivat yhtaikaa huomioon vain harvoja

toimintansa esineitä. Sellaisena kuin näette minut, herra Rockstrong,

minun olisi mahdotonta hankkia Intian valloitusta, kuten Aleksanteri,

perustaa tai hallita valtakuntaa, tai yleisemmin sanoen, ryhtyä

johonkin niistä laajoista suunnitelmista, jotka houkuttelevat

hyökkäyshaluisen sielun ylpeyttä. Mietiskeleminen tulisi esteeksi

ensimäisellä askeleella ja huomaisin joka liikkeen tehdessäni

pysähtymisen syitä.

Kääntyen sitte minun puoleeni hyvä opettajani sanoi huoaten:

-- Ajatteleminen on suurta heikkoutta. Jumala varjelkoon sinua siitä,

Jacobus poikani, kuten hän on varjellut suurimpia pyhimyksiään ja

sieluja, joita hän on hellinyt erikoisella osanotolla, säästääkseen

heidät ikuista autuutta varten. Ihmiset, jotka ajattelevat vähän, tai

eivät ajattele ollenkaan, hoitavat asiansa onnellisesti tässä ja

tulevassa maailmassa, kun taas mietiskeleviä ainaisesti uhkaa henkinen

ja ajallinen tuho, niin paljon pahanilkisyyttä on ajattelemisessa! Ota

vavisten huomioon, poikani, että Genesiksen käärme on vanhin

filosoofeista ja heidän ikuinen ruhtinaansa.

Herra apotti Coignard joi syvän kulauksen viiniä ja jatkoi hiljaisella

äänellä:

-- Autuudelleni onneksi onkin eräs seikka, johon nähden en ole

milloinkaan älyäni käyttänyt. En ole koskaan sovittanut järkeäni

uskonnon totuuksiin. Onnettomuudekseni olen mietiskellyt ihmisten

tekoja ja kaupunkien tapoja. Sen vuoksi en ole arvokas saaren

hallitsijaksikaan kuten Sancho Pancha.

-- Se onkin perin onnellista, puuttui herra Rockstrong nauraen

puheeseen, sillä saarenne olisi rosvojen ja pahantekijöiden pesä, missä

rikolliset tuomitsisivat viattomat, jos niitä sattumalta siellä olisi.

-- Uskon sen, herra Rockstrong, uskon kyllä, myönteli oiva opettajani.

On luultavaa, että jos hallitsisin toista Baratarian saarta, niin tavat

siellä olisivat sellaiset kuin sanotte. Olette sanoillanne yhdellä

piirrolla kuvanneet kaikki maailman valtakunnat. Tunnen, että omani ei

olisi sen parempi kuin toisetkaan. Minulla ei ole harhakuvitelmia

ihmisistä, ja halveksin heitä, etten heitä vihaisi. Halveksin heitä

hellästi, herra Rockstrong. Mutta he eivät olekaan kiitollisia. He

haluavat olla vihatuita. He suuttuvat, kun heille osoittaa hellintä,

suvaitsevinta, hienointa, inhimillisintä kaikista heidän herättämistään

tunteista: halveksimista. Kuitenkin molemmin puolinen halveksiminen on

-- rauha maan päällä, ja jos ihmiset halveksisivat toisiaan

vilpittömästi, he eivät enää tekisi pahaa, vaan eläisivät

miellyttävässä rauhassa. Kaikki sivistyneitten maitten kärsimykset

johtuvat siitä, että kansalaiset siellä pitävät toisiaan liian suuressa

arvossa ja nostattavat kunnian jonkunmoiseksi hirviöksi lihan ja hengen

kurjuuden päälle. Tuo tunne saattaa heidät ylpeiksi ja julmiksi, ja

halveksien ylpeyttä, joka vaatii, että on kunnioitettava itseään ja

kunnioitettava muita, niin kuin joku Aatamin jälkeläisistä saattaisi

olla kunnioituksen arvoinen! Eläin, joka syö ja juo (Tuokaa minulle

juotavaa!) ja joka rakastaa, on säälittävä, ehkä mielenkiintoinen, jopa

joskus miellyttäväkin. Hän on kunnioitettava vain kaikkein älyttömimmän

ja kurjimman ennakkoluulon takia. Tuo ennakkoluulo on kaikkien meitä

rasittavien kärsimysten lähde. Se on inhottava laji epäjumalan

palvelusta, ja turvatakseen ihmisille hiukankin mieluisan olemassaolon,

pitäisi aloittaa muistuttamalla heille heidän luontaista alhaisuuttaan.

He olisivat onnellisia, kun he, päässeinä tietoisuuteen oikeasta

asemastaan, halveksisivat toinen toistaan, kenenkään eristämättä

itseään yleisestä halveksumisesta.

Herra Rockstrong kohotteli hartioitaan.

-- Iso apotti, sanoi hän, olette porsas.

-- Imartelette minua, vastasi oiva opettajani. Olen vain ihminen ja

tunnen itsessäni tuon halveksimani hedelmättömän ylpeyden ituja, ja

tuon ylimielisyyden, joka johtaa ihmiset sotiin ja kaksintaisteluihin.

On hetkiä, herra Rockstrong, jolloin antaisin katkaista kaulani

mielipiteitteni takia, mikä olisi suurta hulluutta. Sillä mikähän

lopuksi todistaa, että puhun paremmin kun te, joka puhutte erittäin

huonosti. Tuokaa juotavaa!

Herra Rockstrong täytti kohteliaasti kunnon mestarini lasin.

-- Apotti, hän sanoi, olette suunniltanne, mutta pidän teistä, ja

haluaisin mielelläni tietää, mitä moititte julkisessa toiminnassani ja

miksi asetutte minua vastaan tyrannien, väärentäjien, varkaiden ja

puolueellisten tuomarien kanssa.

-- Herra Rockstrong, vastasi oiva opettajani, sallikaa että aluksi

vuodatan, laupiaalla välinpitämättömyydellä, teidän, ystävienne ja

vihollistenne yli tuota suloista tunnetta, joka yksin lopettaa riidat

ja tuottaa rauhoitusta. Sallikaa etten kunnioita kumpiakaan kylliksi

jättääkseni heidät lain ankaruudelle ja huutaakseni rangaistusta heidän

päällensä. Ihmiset ovat aina syvästi viattomia, tehkööt mitä hyvänsä,

ja jätän oikeuskanslerille, joka saattoi teidät tuomituksi kaikki

ciceromaiset korulauseet valtiorikoksista. Catilinat eivät juuri

miellytä minua, tulkoot ne miltä taholta hyvänsä. Minua surettaa vain

se, että näen teidän kaltaisenne miehen puuhailevan hallituksen

muuttamista. Se on kaikkein mitättömin ja tyhjänpäiväisin henkisten

kykyjensä käyttö, ja virkamiehiä vastaan taisteleminen on tyhmyyttä,

jollei se ole elinkeino tai pyrkimys päästä eteenpäin maailmassa.

Tuokaapa juotavaa! Ajatelkaapa, herra Rockstrong, että nuo

valtiokaappaukset, joita suunnittelette, ovat oikeastaan vain

henkilövaihdoksia, ja että ihmiset, joukkona otettuina, ovat kaikki

samanlaisia, yhtä keskinkertaisia hyvässä kuin pahassakin, niin että

parin kolmen sadan ministerin, maaherran, veronkantajan ja tuomarin

vaihtaminen pariin kolmeensataan toiseen on samaa kuin ei tekisi

mitään, kirjoittaa vain Pekka ja Paavo Matin ja Jussin asemasta. Jos

taas halutaan samalla vaihtaa henkilöitten asemaa, kuten te toivotte,

niin se on suorastaan mahdotonta, sillä tuo asema ei riipu

ministereistä, jotka eivät ole mitään, vaan maasta ja sen hedelmistä,

teollisuudesta ja kaupasta, valtakuntaan kootusta rikkaudesta,

kansalaisten taidosta asiain hoidossa ja vaihdossa, kaikenlaisista

seikoista, jotka, olivat ne hyviä tai huonoja, eivät johdu ruhtinaista

eikä valtiaan palvelijoista.

Herra Rockstrong keskeytti kiivaasti oivan opettajani.

-- Kukapa ei tietäisi, iso apotti, huusi hän, että teollisuuden ja

kaupan tila riippuu hallituksesta ja että raha-asiat ovat hyvät vain

vapaan hallitusmuodon vallitessa?

-- Vapaus, vastasi herra apotti Coignard, on vain kansalaisten

rikkauden tulos, sillä he vapautuvat kohta, kun ovat kyllin mahtavia

ollakseen vapaita. Kansat ottavat itselleen kaiken sen vapauden mistä

voivat nauttia, tai, paremmin sanoen, ne vaativat käskevästi säädöksiä

suojaksi ja tunnustukseksi niille oikeuksille, joita ovat toiminnallaan

hankkineet.

Kaikki vapaus tulee niistä ja niitten omista liikkeistä. Kansojen

vaistomaisimmatkin liikkeet laajentavat niiden ympärille muodostunutta

valtion kaavaa.[10] Sitenpä voi sanoa, että niin inhottavaa kuin

hirmuvalta onkin, on olemassa vain välttämätöntä tyranniutta ja että

despoottiset hallitukset ovat vain mitättömän, liian heikon ruumiin

ahdas verho. Ja kukapa ei käsittäisi, että hallitus olemukseltaan on

kuin nahka, joka ilmaisee eläimen rakenteen olematta sen aiheena?

Otatte huomioon vain nahan, sisälmyksistä välittämättä, herra

Rockstrong, jossa osoitatte hyvin vähän luonnollisen filosofian tajua.

-- Niinpä tekään ette tee mitään erotusta vapaan valtion ja

hirmuvaltaisen hallituksen välillä, ja kaikki se on mielestänne, apotti

parka, vain eläimen vuotaa. Sen ohessa ette huomaa, että ruhtinaiden

tuhlaavaisuus ja ministereitten riistot saattavat, kun verot siten

kohoavat, viedä maanviljelyksen vararikkoon ja lamauttaa kaupan.

-- Samaan aikaan on samassa maassa vain yksi hallitus mahdollinen,

herra Rockstrong, kuten eläimelläkään ei saata olla kuin yksi

turkki. Siitä johtuu, että huoli valtakuntien uudistamisesta ja

lakien korjaamisesta on jätettävä ajalle, joka hoitaa ne asiat

hienotuntoisesti. Se työskentelee siinä väsymättömän ja sääliväisen

hitaasti.

-- Ja teidän mielestänne, apotti parka, ei kannata avustaa

kellon viikatemiestä? Arvelette, ettei Englannin tai Hollannin

vallankumouksilla ole ollut yhtään mitään vaikutusta kansojen asemaan?

Ei! Teille, vanha hupsu, pitäisi pistää vihreä narrinlakki päähän.

-- Vallankumouksia, vastasi oiva opettajani, tehdään hankittujen

etujen säilyttämiseksi, ei uusien voittamiseksi. Kansojen ja

teidän hulluutenne, herra Rockstrong, on siinä, että perustatte

ruhtinaitten kukistamiseen laajoja toiveita. Silloin tällöin kansat

vallankumouksissa varmentavat saavutetut uhanalaisiksi joutuneet

vapautensa. Tätä tietä ne eivät koskaan saavuta uutta vapautta. Mutta

ne leikkivät sanoilla. On huomattavaa, herra Rockstrong, että ihmiset

antavat mielellään surmata itsensä mielettömien sanojen vuoksi. Ajax

oli jo huomannut sen: "Uskoin nuoruudessani", panee runoilija hänet

puhumaan, "että teko on sanaa voimakkaampi, mutta nyt näen, että sana

on väkevämpi". Näin puhui Ajax Oileuksen poika. Herra Rockstrong, minua

janottaa kovasti.