VI

Uusi hallitus.

Herra Shippen, joka Greenwichissä harjoitti luvallista lukkosepän

ammattia, aterioi joka päivä, niin kauan kuin hän viipyi Pariisissa,

kuningatar Hanhenjalan ravintolassa isäni ja arvon mestarini, herra

apotti Jerôme Coignardin seurassa. Kun hän eräänä päivänä oli tapansa

mukaan tilannut pullon viiniä, sytyttänyt piippunsa ja ottanut

taskustaan lontoolaisen lehden, hän alkoi poltella, juoda ja lukea

kaikessa rauhassa. Sitte, taitettuaan lehtensä kokoon ja asetettuaan

piippunsa pöydän reunalle, hän aloitti:

-- Hyvät herrat, ministeristö on kukistettu.

-- Oh! sanoi kelpo mestarini, se ei ole erikoisen huomattava asia.

-- Suokaa anteeksi, vastasi herra Shippen, se on tärkeä asia, sillä

nykyinen ministeristö on tory-, uusi whig-puoluetta, ja muutenkin on

kaikki huomattavaa, mitä Englannissa tapahtuu.

-- Olemme kuitenkin, vastasi hyvä opettajani, nähneet Ranskassa paljon

suurempia mullistuksia kuin tuo. Olemme nähneet neljän valtiosihteerin

paikalle asetettavan kuusi tai seitsemän neuvostoa, jokaisessa kymmenen

jäsentä ja herrat valtiosihteerit on leikattu kymmeneen kappaleesen ja

sitte taas palautettu alkuperäiseen muotoonsa. Aina tällaisen

vaihdoksen tapahtuessa toiset vannoivat, että kaikki oli hukassa,

toiset, että kaikki oli pelastettu. Ja niistä tehtiin laulujakin.

Puolestani kiinnitän vähän huomiota siihen, mitä ruhtinaitten

työhuoneissa tapahtuu ottaen lukuun, ettei elämän kulku yhtään muutu.

Sillä uudistusten jälkeen ihmiset ovat yhtä itsekkäitä, ahneita,

ilkeitä ja julmia kuin ennen niitä; vuorotellen älyttömiä ja hurjia. Ja

aina on kuitenkin melkein yhtä paljon lapsia, avioliittoja,

aisankannattajia ja hirtetyitä, joka ilmaisee yhteiskunnan mainiota

järjestystä. Tuo järjestys on pysyvä, hyvä herra, eikä mikään saata

hämmentää sitä, sillä se on perustettu inhimilliselle kurjuudelle ja

tyhmyydelle -- siinä avustajia, jotka eivät koskaan petä. Ne hankkivat

tälle rakennukselle sellaisen kestävyyden, että se kykenee vastustamaan

huonoimmankin ruhtinaan ja tuon kelvottoman virkamiesjoukon

hyökkäykset, vaikka jälkimäiset tukevatkin edellistä.

Isäni, joka kuunteli keskustelua silavavarras kädessään, teki siihen

hiljaisella lujuudella sen oikaisun, että hyviäkin ministereitä on

olemassa, ja että hän erikoisesti muisti erään, äsken kuolleen, hyvin

viisaan määräyksen julkaisijana, joka turvasi ravintoloitsijoita

teurastajien ja leipureitten kaikki ahmivalta vallanhimolta.

-- Saattaa niin olla, herra Paistinkääntäjä, jatkoi hyvä opettajani, ja

siitä asiasta pitäisi keskustella leipurinkin kanssa. Mutta

harkitsemisen arvoista on se, että valtakunnat pysyvät pystyssä, ei

suinkaan eräitten valtiosihteereitten viisauden takia, mutta useitten

miljoonain ihmisten tarpeitten vuoksi, jotka elääkseen harjoittavat

kaikenlaisia halpoja ja inhottavia ammatteja kuten teollisuutta,

maanviljelystä, kauppaa, sotaa ja merenkulkua. Nuo kurjat yksilöt

luovat sen, mitä sanotaan kansojen suuruudeksi, ja ruhtinailla ja

ministereillä ei ole siinä mitään osaa.

-- Erehdytte, hyvä herra, väitti englantilainen, ministereillä on

osansa siinä, sillä he säätävät lakeja, joista yksi ainoa saattaa

rikastuttaa kansan tai viedä sen vararikkoon.

-- Mitä siihen tulee, intti apotti, on se sattuman varassa. Koska

valtion asiat ovat niin laajat, ettei yhden miehen äly kykene niitä

käsittämään, täytyy antaa ministereille anteeksi, että he toimivat

sokeasti, omaamatta minkäänlaista jälkitietoisuutta tekemästään hyvästä

tai pahasta, ja myöntää, että he ovat menetelleet kuin sokkosilla

ollen. Muuten, jos arvostelisimme tuota pahaa tai hyvää taikauskotta,

tuntuisivat ne meistä kovin vähäpätöisiltä, ja epäilen, saattaisiko

lailla tai määräyksellä olla sellainen vaikutus kuin väitätte. Otan

esimerkiksi ilotytöt, joista yksin on vuoden aikana annettu enemmän

määräyksiä kuin vuosisadassa kaikista muista valtakunnan ihmisluokista,

ja he hoitavat kuitenkin ammattiaan tarkkuudella, joka on sukua

luonnonvoimille. He nauravat lapsellisille mustaamisyrityksille, joita

eräs Nicodème-niminen virkamies heistä keksii, ja tekevät pilaa

pormestari Baiselancesta,[4] joka useitten ylituomareitten ja

haastemiesten kanssa on muodostanut oikean liiton heitä vastaan. Voin

vakuuttaa, että Cathérine pitsinnyplääjä ei tiedä edes Baiselancen

nimeäkään, ja se jää hänelle tuntemattomaksi aina kuolemaan saakka,

joka on kristillinen, tai ainakin niin toivon. Ja tästä johdan sen,

että kaikki lait, joilla ministerit salkkujaan paisuttavat, ovat

roskapaperia, eivätkä voi elättää eikä estää meitä elämästä.

-- Herra Coignard, sanoi Greenwichin lukkoseppä, käyttämänne kielten

halpuudesta huomaa, että teidät on muovailtu elämään orjuudessa.

Puhuisitte aivan toisin kuninkaista ja ministereistä, jos teillä olisi,

kuten minulla, onni nauttia vapaasta hallituksesta.

--- Herra Shippen, selitti apotti, oikea vapaus on tämän maailman

turhuuksista eristäytyneen mielen vapautta. Valtiollisesta vapaudesta

välitän yhtä vähän kuin pilaantuneesta perunasta. Se on vain

harhaluuloa, jolla petetään tietämättömien turhamielisyyttä.

-- Vahvistatte ajatustani, sanoi herra Shippen, että ranskalaiset ovat

apinoita.

-- Suokaa anteeksi, huusi isäni pannuaan heilutellen, heidän joukossaan

on leijoniakin.

-- Siis ei ole puutetta muusta kuin kansalaisista, virkkoi herra

Shippen. Tuileries'n puistossa kaikki ihmiset väittelevät valtion

asioista, eikä noista riidoista milloinkaan lähde järkevää ajatusta.

Teidän kansanne on vain kuin meluava eläintarha.

-- Hyvä herra, lievitteli arvon mestarini, on totta, että kun ihmisten

yhdyskunnat saavuttavat erään määrän tapojen harjaannusta, ne tulevat

tavallaan eläintarhan tapaisiksi, ja että edistys tavoissa on juuri

siinä, että eletään häkeissä eikä surkeasti harhailla pitkin salomaita.

Tämä tila on yhteistä kaikille Europan kansoille.

-- Hyvä herra, sanoi Greenwichin lukkoseppä, Englanti ei ole mikään

eläintarha, sillä siellä on parlamentti, josta ministerit ovat

riippuvaisia.

-- Hyvä herra, vastasi siihen apotti, saattaapa käydä niin, että

Ranskassakin kerran on ministereitä, jotka ovat parlamentin alaisia. Ja

vieläkin enemmän. Aika tuo muassaan paljonkin muutoksia valtakuntien

rakenteeseen, ja saattaapa kuvitella, että Ranska vuosisadan tai parin

kuluttua omaksuu kansanvaltaisen hallitusmuodon. Mutta, hyvä herra,

valtiosihteerit, jotka ovat hyvin vähäpätöisiä nykyään, eivät silloin

ole yhtään mitään. Sillä sen sijaan, että he olisivat riippuvaisia

hallitsijasta, jolta he saavat valtansa määrätyksi ajaksi, he alistuvat

kansan mielipiteen alle ja tulevat osallisiksi sen vaihtelevaisuudesta.

On huomattava, että ministerit jonkunlaisella voimalla harjoittavat

valtaansa vain itsevaltiaissa monarkioissa, kuten Josefin, Jaakopin

pojan, faaraon ministerin kohtalo ja Haamanin, Ahasveruksen ministerin

vaiheet opettavat. Toisella oli suuri tehtävä Egyptin, toisella Persian

hallituksessa. Ranskassa tarvittiin vahvaa kuninkuutta ja heikkoa

kuningasta Richelieu'n käsivarren varustamiseksi. Kansanvaltaisessa

valtiossa ministereistä tulee niin heikkoja, ettei heidän

kelvottomuutensa, eipä edes tyhmyytensäkään enää aiheuta vahinkoa.

He saavat valtiopäiviltä vain epävarmat ja huolekkaat valtuudet.

Saattamatta ulottaa toiveitaan kauas, pääsemättä laajentamaan tuumiaan,

he riutuvat surkeasti kuluttaen pian katoavaa olemassaoloaan. Heidän

kasvonsa kellastuvat, kun he koettavat viidensadan koossa olevan

kasvoilta lukea toimintakäskyt. Hakiessaan turhaan omia aatteitaan,

tietämättömän, hajanaisen ihmisjoukon keskuudesta, he vaipuvat huolten

painamaan voimattomuuteen. He eivät enää osaa valmistaa eikä

suunnitella mitään edeltäkäsin, ja harrastavat enää vain vehkeilyä ja

valehtelua. He kaatuvat niin matalalta, ettei putoaminen tuota heille

mitään vahinkoa, ja pikku koulupojat kirjoittavat heidän nimensä

seiniin naurattaakseen kaupungin porvareita.

Tälle puheelle herra Shippen kohotteli olkapäitään.

-- Mahdollista, virkahti hän; minun on helppo nähdä ranskalaiset

sellaisessa tilassa.

-- Siinäkin tilassa maailma kulkee kulkuaan, sanoi oiva opettajani.

Syödä täytyy. Siinä suuri välttämättömyys, josta kaikki muut johtuvat.

Herra Shippen sanoi piippuaan pudistellen:

-- Sillävälin meille luvataan ministeri, joka suosii maanviljelystä,

mutta tuhoisi kaupan, jos hänen sallittaisiin toimia. Siihen on minun

puututtava, koska kerran olen Greenwichin lukkoseppä. Kutsun lukkosepät

koolle ja pidän heille puheen.

Hän pisti piipun taskuunsa ja lähti hyvästiä sanomatta.