(Vihkostani).
Rüdesheim, 28. VI.
Kuin elävänä haudattu, mi nostaa
pois paaden, ja taas karkaa kammiostaan
valoa vasten.
Niin sua suutelin ma innoissani,
sun pääsi, kätes, painoin rintahani,
ja huules, sielus' sun.
Join ilmaa, aurinkoa, avaruutta,
ja mielen viepää suurta kaikkeutta,
mi sulkee maailman.
Ja kaikki ympärilläin yöhön hukkui,
vain sua, sua täynnä rinta uhkui,
vain sua, sua.