Kun olin järjestänyt asiani joksikin aikaa läksin Milanoon ja jatkoin
sieltä Gotthardin linjaa Saksaan päin. Saavuin Frankfurtin kautta
Mainziin neljäntenä kolmatta päivänä kesäkuuta. Olin saanut päähäni,
että Violet oli kulkenut sitä kautta ja tein tämän oudon matkan
kulkeakseni ainakin osaksi samaa tietä. Kun saavuttiin Rheinin yli
vievälle rautasillalle valtasi minut syvä liikutus. Olin nähnyt Rheinin
useita vuosia sitten sen lähteillä Rheinswaldshornin luona. Olin
silloin aivan nuori, pääni oli täynnä Heinen säkeitä, Wunderhornin
ballaadeja ja saksalaisia kuvia aina Kriemhildistä ja Hagenista
Säkkingenin torvensoittajaan saakka. Minun mielestäni kätkivät Rheinin
aallot, paitsi Niebelungien aarretta, suuria, runollisia rikkauksia;
sen nimikin hurmasi minut ja olisin tahtonut nähdä sen komeimmillaan
Wormsin ja Kölnin välillä. En tiedä mitä juhlaa Mainzissa vietettiin
sinä iltana. Kuuluisa virta oli täynnä veneitä, siellä täällä kiilteli
tulia; höyrylaivat menivät ja tulivat hitaasti soiton kaikuessa
ja ilotulituksen räiskyessä niiden kannella; sähkömajakan tuli
vilkkui kaukana ja väreili kaupungin talojen seinillä ja ihmisvirran
täyttämillä rannoilla. En luullut, että Rhein olisi niin leveä Mainzin
luona, ja ensimäinen vaikutelmani siitä oli hämmästys, mutta pian
unohdin näyn ja ajattelin vain, että tuo mahtava virta veisi nainut
tuonne, valojen ja veneiden taa, kaukaisten varjojen hämäryyteen,
tuonne tuntemattomaan Rüdesheimiin, hänen luokseen.
Samana iltana kuljin pitkin Rheinin vartta. Taivaan pelottava tummuus,
valot joella, hiljainen ja liikkumaton väkijoukko rannalla, riemuitseva
soitto, johon tuon tuostakin sekaantui kiukustuneiden petojen mylvinä
läheisessä eläintarhassa, muodostivat juhlallisen ja samalla kaamean
tunnelman, mikä teki mieleni synkäksi. Läksin kiireesti pois, aloin
määrättä harhailla autioilla kaduilla ja huomasin äkkiä olevani
suurenmoisen hiljaisuuden ympäröimänä tuomiokirkon vieressä. Pysähdyin
katselemaan hämärässä häämöttävien kupoolien ja tornien epämääräistä
suuruutta. Siellä löysin jälleen suuren iloni ja palasin majataloon.