Ensin ei hän ymmärtänyt siitä mitään. Hänen kohtalonsahan on
määrätty, kukaan ei voi sitä muuttaa; hänet poltetaan roviolla;
rovioa jo rakennetaan, se näkyy varsin hyvin hänen ikkunaansa, miehet
kuljettavat sinne hirsiä, ne asetetaan neliskulmaan, väliin pannaan
varpuja, ja kun rakennus on tullut monen kyynärän korkuiseksi, niin
asetetaan poikkipäin kuusia ja niiden päällä tulee hänen seisoa,
jotta kansa oikein näkisi, miten kerettiläisnainen palaa.
Pienempää kelloa oli koko päivän soitettu, jotta ympäristön
asukkaat saisivat tietää, mitä huomispäivänä tapahtuisi. Huomenna
piti molempien kellojen sitte soittaa kansa kokoon. Miehiä, naisia
tulee joukottain; he riemuitsevat hänen kärsimyksistään ja kiroavat
hänet... ja tuossa sanotaan, että "Ingiald valvoo"... Ei hänen
onneaan, sillä hänet poltetaan roviolla sekä nuorten että vanhojen
iloksi.
Ja taas vaipui Cecilia permannolle entiseen horrostilaansa, mutta
lastu oli jäänyt hänen käteensä.
-- Ingiald valvoo, kuiskasi hän vaistomaisesti. Ja hänen sekavien
ajatustensa pimeyteen välähti äkkiä ikäänkuin valo ja ajatukset
rupesivat selviämään ja käymään itsetietoisiksi.
Entä jos Ingiald oli keksinyt pelastuksen mahdollisuuden? Miksi
hän muuten olisi kaksi kertaa lähettänyt sanan?... Cecilia paineli
päätään käsiensä välissä.
-- Jumala, valaise järkeäni!
Samassa kuuli hän että ruoka työnnettiin sisään.
Pitikö hänen syödä?... Kyllä, hänen täytyy koettaa pysyä reippaalla
mielellä, ehkä Jumala tahtoo käyttää häntä johonkin.
Ja hän rukoili niinkuin ihminen rukoilee tietäessään, että hän
seuraavassa hetkessä astuu sen tuomarin eteen, joka tutkii sydämet ja
munaskuut.
Hän rukoili niinkuin David oli rukoillut Isäänsä: "Herra, sinä olet
minun lohdutukseni ja minun apuni, sinun kanssasi en pelkää mitään;
sinä voit minua suojella, jos tahdot."
Kuolemanpelko lakkaa samassa hetkessä, jolloin ihmiselle on
selvennyt, että hän kädessään kantaa elämän portin avaimen, sekä että
todellinen elämä alkaa vasta sitte, kun olemme päässeet sen portin
läpi. Cecilia oli kärsinyt niin paljon, hän oli niin syvällisesti
tutkinut elämän tärkeimpiä kysymyksiä, että hän voitettuaan ensi
kauhistuksensa, pelotta saattoi katsoa tuota kalpeaa sanansaattajaa
kasvoihin; ainoastaan polttaminen häntä peloitti, mutta sitte
muistui hänen mieleensä, miten pyhät marttyyrit itse olivat astuneet
polttoroviolle, ja hän päätti tehdä niinkuin hekin.
Mutta jos Jumala tahtoo, että Ingiald hänet pelastaa... jos hänen
miehensä elää ja etsii häntä... niin saako hän heikkoudessaan tehdä
tyhjäksi heidän tarkoituksensa?... Pois se! Jumala tahtoo, että hänen
pitää olla valmiina sekä kuolemaan että elämään. Ja hän noudattaa
Jumalan tahtoa hänen mahtavalla avullaan.
Hän nousi ja veti esiin lautasen.