Sillä samoinkuin kaikkein kaunis ei ole yhtäläinen ja se, mikä tuottaa
toiselle riemuista nautintoa, ikävystyttää toista, samoin on meillä
kullakin omat hirmumme.
Jotkut pelkäävät pimeässä. Toisissa taas pienet, suljetut paikat
herättävät kauhua ikäänkuin he olisivat elävänä haudatut. Käärmeiden
pelko, joka muutamissa on niin elävä, on hyvin tunnettu Edenin taruna.
Monet miehet, jotka pelkäävät naisten hiirikammoa, säikkyvät itse
pelkkiä yöperhosia. Margaretia oli aina peloittanut se, mikä nytkin oli
tulossa. Silläkin hetkellä, jolloin hopeisesta loitsumaailmasta palasi
tosielämään ja ajatteli: »No, niin, minua väsyttää», kääntyen samaa
tietä takaisin, lähestyi se häntä...