»Aiotteko laulaa?» tiedusti Margaret.
Sillä Mount oli ottanut kotelosta harmillisen soittokoneen, villien ja
maailmallisesti viisaiden silmätikun.
»Haluan vain koettaa, onko tämä vietävän vehje vireessä», vastasi Mount
— lyhyemmin kuin itse huomasikaan.
(Paljoa myöhemmin hän kysyi Margaretilta: »Mitä tarkoititte
saneessanne, että olin 'petomainen’? Olin olevinani teille niin kovin
kiltti.»)
Hän näppäili ukulelen kieliä. Niiden puolittain inhimillinen värinä
levisi taivaalliselta tuoksuavaan ilmaan.
»Se tuntuu olevan kunnossa», virkkoi Mount, soitellen.