Archie Mount luki ensimmäisen kirjeen ääneen. »Lupasin kertoa teille
eläintieteellisestä tarhasta ja matineasta, joka oli kerrassaan
viehättävä. Oi, kuinka siitä nautin, sitä ette osaa kuvitellakaan!!!
Pidättekö tästä kirjepaperista? Eikö se ole kaunista? Ostin sitä
Harrodin myymälästä, koska maksuosoituksestani jäi koko joukko rahaa
tähteeksi ja voin niin ollen vielä ostella ja otin äidille joitakuita
sievää nenäliinoja, joissa on V, ja arvelin, että olisi hauskaa saada
juuri tätä paperia kirjoittaakseni Teille, koska sanoitte, että Teistä
on hupaista saada kirjeitä. Jotkut arkit ovat vaaleanpunaisia, toiset
sinertäviä kuin muna, ja jokunen on purppuran sinipunerva, mutta
siitä väristä en pidä varsin paljon. Mikä on Teidän mielivärinne?
Pienessä kissojen huoneessa oli kauhein haju, mitä ikinä olen
tuntenut; se oli vähällä tehdä minut merikipeäksi — ja se tuntuu
kamalalta. Rakas herra Mount, Teidän olisi pitänyt olla papukaijojen
huoneessa, josta pidin niin kovin paljon. Oletteko koskaan kuullut
niiden puhuvan? Kun nojasimme kaiteeseen katsellessamme antilooppeja,
putosi lakkini niiden pesään, eikö se ollut kauheaa, mutta kiltti
hoitaja kävi noutamassa sen sieltä. Miesparka, hän oli haavoittunut
sodassa ihan raajarikoksi, mutta hän hyppeli kuin kuka tahansa. Pekka
Poikasen esityksessä pidän eniten merenneitojen kalliosta, joka oli
_loistava!!!_ He kaikki sukelsivat veteen. Emme luonnollisestikaan
jääneet katsomaan merileijonien ruokkimista, koska kello oli kolme.
Joimme teetä teatterissa Minä pidän teestä teatterissa, pidättekö
Te? Tahtoisin aina juoda sitä siellä. Te kai olette ollut monissa
teattereissa, ja luultavasti on naurettavaa innostua niin, ettei
saa unta, mutta ymmärrättehän, että olin ensikertalainen ja olin
niin ihastunut. Vierellämme istui vanhempiensa seurassa kaksi pikku
poikaa, toinen heistä nautti melkein yhtä paljon kuin minäkin, mutta
toinen oli liian nuori eikä sanonut sanaakaan. Vasta nähdessään
ikkunan, josta Pekka Poikanen lentää sisälle, ja sen takaa näkyvän
öisen taivaan hän kysyi: 'Onko nyt pimeä? Onko kadulla nyt jo pimeä,
vaikka äsken tänne tullessamme oli kirkas päivä? Minusta oli kauhean
surullista, kun rouva Darling luuli, että vain hänen lastensa aaveet
tulevat takaisin; se pani minut ajattelemaan, kuinka kamalaa olisi
omasta äidistäni, jos minä kuolisin tai sattuisi jotakin, ja minua
ihan tukehdutti. Wendyn pieni koti puissa oli hajoamaisillaan.
En muistanut kertoa teille eläintarhan apinoista, joilla on niin
surumieliset silmät, mutta uskallan väittää, että ne ovat todella
ihan tyytyväisiä. Onkohan Teistä hauskaa Sveitsissä? Olkaa hyvä ja
kirjoittakaa minulle talviurheilusta ja kertokaa herttaiset terveiseni
Wallacelle! Nyt minun taitaa pitää lopettaa, koska on maatapanon aika,
joten sydämellinen tervehdys ja toivon teidän pian parantuvan ihan
terveeksi.