Hän olisi saattanut olla sellainen. Mutta hän olisi voinut olla myöskin
toisenlainen. Veli saattaa merkitä mitä hyvänsä, kaikkea tai ei mitään.
Jos veli on myöskin ystävä, syntyy läheisin, puhdas suhde, minkä
tytön kanssa saattaa solmita (kun syrjäytetään pettävät intohimoiset
suhteet). Sellainen veli, joka _ei_ ole ystävä, saattaa olla kaikkien
sukupuoli-vastakohtien alkuna. Kaiken sen pahan parantaminen, jonka
»oma» veli on kotona aiheuttanut, saattaa vaatia vuosikausia kestävää
viihdytystä muiden ihmisten veljiltä!
Näiden kahden äärimmäisyyden välille sijoittaa keskitason tyttö
keskinkertaisen veljensä erilleen muista miehistä. (»Oi, sinä et
osaa arvostella meidän poikia»...) Hän ei ole millään tavoin tytön
tulevaisuuden yhteydessä. Mutta hän oppii sisarestaan tuntemaan naisia.
(»Sisareni muistaakseni sanoi aina niin — ja niin.»)
Suurin piirtein katsoen ei sellaista tyttöä, jolla on veljiä, voida
erottaa sellaisesta, jolla niitä ei ole.
Mutta sisareton poika on koko elämänsä ajan alakynnessä sisarsukupuolen
kanssa solmittuihin suhteisiin nähden.
Margaretista, ainoasta lapsesta, tuntui tosiaankin, että kookas
nuori mies, joka paitahihasillaan oli polvistuneena hietikolle ja
silminnähtävästi tarvitsi parranajoa, oli hänen kaipaamansa hellän
veljen täydellinen esikuva...
Hän kääntyi Mountin puoleen. Kuinka lapsellinen olikaan hänen
huudahduksensa: »Olette niin kauhean hyvä minulle —»
Ja kuinka rohkaisevan herttainen olikaan toisen vastaus: »NO, no, älkää
olko hupakko!»