Asia on niin, että Tom-setä oli suorastaan hypnotisoinut hänet
suostumaan siihen — ainakin niin paljon kuin setä oli katsonut hyväksi
ilmaista hänelle.
Asteittain, harkitusti, järjestelmällisen perinpohjaisesti oli vanha
merimies alkanut herättää Margaretin hellässä äidissä pelkoa ainoan
lapsensa tähden.
Sekä Hill-kadun varrella että Nizzassa eli useita kertoja pohdittu
sitä, mihin suuntaan Margaret oli menossa ja kuinka hänen elämänsä
Ranskassa muodostuisi ihan samanlaiseksi kuin Lontoossa, vietettynä
vain etelämpänä.
Ihan säälimättä oli setä kosketellut herkkää kieltä, verraten komeata
Jackia hänen mahdollisiin lapsenlapsiinsa, pieniin Oddleyhin.
Ei Violetin uuvuttaminen ollutkaan mikään jättiläisurakka.
Vihdoin setä oli esittänyt loppupontensa. Hän oli vakuuttanut: »Jos
suostut, niin tuon sinulle tämän heikkohermoisen ihmisraunion sijasta
takaisin terveen, hilpeän tytön. Se saattaa viedä viikkoja, kenties
kuukausia. Aikaa on vielä mahdoton arvata. Mutta yhden seikan lupaan
sinulle, Violet. Sinun ei ikinä tarvitse katua, jos luovutat hänet
minun hoiviini. Teetkö sen?»
Hyvin rohkeasti (mutta vapisten) Violet Verity oli luvannut. »Olkoon
menneeksi, setä, teen sen.»
Peijattu Violet Verity-raukka! Hänelle ei oltu hiiskuttu mitään meren
myrskyistä eikä aution saaren juonesta.
Hän tiesi ainoastaan sen, että Margaret vietäisiin väkisin
merimatkalle. Viimeisellä hetkellä hän auttoi minua säälimään kokoon
karkeatekoisia, välttämättömiä tarvekappaleita retkeä varten.
Hän tuskin tiedusti, minkä tähden varustauduttiin niin oudosti, kun
retkelle lähdettäisiin kahdensadan tonnin kantoisessa huvipurressa
_Sweetheart II:ssa_, jossa oli kaikki nykyaikaiset mukavuudet. Hän oli
katsellut, kun minä ja Margaret lähdimme purressa pidetyille kutsuille.
Hän oli myöntynyt eroamaan lapsestaan jäähyväisittä ollakseen
herättämättä tytössä epäluuloja.
Niin, hän oli niellyt tämän seitsemän kameelin voimaisen järjestelyn.
* * * * *
Nyt, monia päiviä myöhemmin, saapuivat nämä Oddley-sääsket.
Heidän tulostaan käytiin ilmoittamassa.
»Ensimmäisen kerran koko tuttavuutemme aikana ovat he kysyneet madame
Verityä. Nyt sinun on tultava mukaani — tulethan — ja autettava minua
pitämään puoleni näille kahdelle...»