Millä hetkellä ja minä päivänä hyvänsä neljäkolmatta tuntia ennen sitä
myrskyä Margaret olisi vakuuttanut itselleen mieluummin kuolevansa kuin
koskevansa noihin kamalilta tuntuviin, kylmiin, sileihin, kuolleihin,
raakoihin forelleihin. Ja tarttua miehen linkkuveitseen ja viiltää ne
auki läpi —
Paljoa mieluummin kuin olisi kuollut, mieluummin, olisi odottanut enää
hetkeäkään hän huomasi (hienoine, pitkine käsineen, joiden kärkevissä
kynsissä vielä hohti viimeisen hoidon aikana hangattu vaaleanpunainen
kiilto) suorittavansa tuota ilkeätä tehtävää. Hänen mieleensä johtuivat
samanlaiset puuhat heidän keittiössään Sussexissa... (kauheata se työ
oli aina ollut, oli nyt ja olisi vast'edeskin; mutta hän teki sitä...)
»Vettä», ajatteli hän; »nyt ne on huuhdottava».