Tarkkasilmäinen tohtori oli määrännyt, että potilaan oli lähdettävä
terveellisempään ilmanalaan, niin pian kuin kykenisi. Hän hyväksyi
herra Lloydin päähänpiston, että paras mahdollinen valinta olisi
merimatka.
»En suostu siihen», ärähti toipuva seurusteluhuoneen sohvan
pieluksilta (tämä tapahtui hänen ollessaan ensimmäistä päivää
alakerrassa). »Kanaalin matkakin melkein menehdyttää minut joka kerta.
Lentokoneessakin saavun perille miltei ruumiina. Eikö se ole totta, Vi?»
»Niin tosiaankin, setä, lapsi-kulta on aina hirveän merikipeä.»
»Niin oli Nelsonkin. Muutamien päivien meritauti ei vahingoita ketään.
Se tekee hyvää, Margaret.»
Hervottomana, kalpeakasvoisena, shetlantilaisiin villashaaleihin ja
keltaiseen silkkikimonoon verhottuna, pyntättynä kuin Michelinin
autorenkaiden ilmoitus muljautti Margaret synkät silmänsä mustaan
laipioon päin. »Olen ihan kuolemaisillani heti, kun tunnen noiden
inhoittavien, likaisten, pikku alusten koneiden ensimmäisen
kajahduksen.»
»Miksi valita likaista alusta? Matkusta _en luxe_, rakas! Oikeastaan on
minulla suunnitelma siihen nähden», esitti Tom-setä, sijoittaen vankan
ruhonsa tanakammin uuninmatolle. »Tiedän, mikä alus sinun pitäisi
ottaa. Siinä voisit saada perin nautinnollisen matkan Madeiralle. Se on
juuri sopiva alus.»
Margaret antoi silmäluomiensa painua ikäänkuin olisi jo tuntenut laivan
liikkeet.
»Niin, se on ihastuttava», kehui Tom-setä edelleen poikamaisten
silmiensä tuikkiessa vaalenneiden hiusten alta. »Sen nimi on
_Sweetheart II_. Mukava kuin ensi luokan hotelli. Kaikki ihan uusinta
mallia. Ja kaunis kuin taulu. Olen varma, että hän lainaisi minulle
purren retkeä varten — niin, muuten se on nuoren ystäväni Mountin
höyrypursi.»
Viitsimättä avata silmiään Margaret suvaitsi vastata: »En pidä herra
Mountistanne.»
»Oi, rakas! Ja kun hän on ollut niin herttainen meitä kohtaan. Eivät
kaikki nuoret miehet olisi olleet samanlaisia! Tarkoitan siihen nähden,
että ventovieraat saivat käsiinsä hänen veljensä omaisuuden. Se olisi
joutunut hänelle, muistahan toki!»
»Hänellä on varoja, vaikka kieriskelisi niissä.»
»Se ei aina muuta asiaa. Ne ihmiset, joilla on enemmän, näyttävät
aina haluavan saada lisää, Margaret. Siinä suhteessa hän on kokonaan
toisenlainen. Ja hän on niin hauskannäköinen.»
»Kuka välittää siitä, miltä miehet näyttävät», sanoi Margaret
venytellen. »Hänen käytöksensä on minun mielestäni kauheata.»
»Sinun ei tarvitse olla siitä huolissasi», virkkoi Tom-setä, silmää
iskien. »Archie Mountin ei välttämättä tarvitse lähteä vesille
kanssamme.»
»En lähde vesille kenenkään seurassa. Doverista Calaisiin on pisin
merimatka, johon ikinä aion suostua», ärähti Jack Verityn tytär. »Sen
ymmärtäköön jokainen!»
Rouva Verity loi huolestuneen silmäyksen setä Tomiin.
Hämmentymättä setä jatkoi: »Etkö pitemmälle matkalle? Mutta sinunhan
on saatava ilmastonmuutosta. Siitä ei voi olla paljoa puhetta vanhassa
sumuisessa Lontoossamme!»
»No, sitten Pariisiin», julisti Margaret, veltosti viskaten
leopardintaljaiselle matolle vielä yhden savukkeenpätkän »Sähköttäkää
'Meuriceen' ja tilatkaa sieltä mieleiseni huoneet!»
»Yhtä hyvä olisi sähköttää tänne 'Carltoniin’. Ei ole paljoakaan eroa
täkäläisellä ja Pariisin ilmastolla tähän vuodenaikaan», huomautti
Tom-setä. »Jollet halua lähteä merelle, Margaret, niin mene sen
läheisyyteen! Mitä arvelet Côte d'Azurista?»
»Se on parempi», myönsi Margaret. »Jos minun on siirryttävä jonnekin,
niin olkoon menneeksi Etelä-Ranskaan. Se on oiva ajatus. Monte huvittaa
Cynthiaa. Hän pitää Nizzasta. Cynthia aikoo olla siellä joulukuun
lopussa, ennen kuin he jatkavat matkaansa Kairoon. Se sopii, Vi.
Etelä-Ranskaan. Myöhemmin menemme Egyptiin Cynthian ja Oddsin seurassa.»