Kuinka lohikäärmemäisen ankaraa nuorten tyttöjen valvonta aikoinaan
olikaan! Tunnettu huimapäinen seikkailija sir Richard Burton piirsi
vapisevin käsin liidulla seinään sellaisen tytön luettavaksi, jolle hän
ei vielä ollut esitelty, mutta josta oli tuleva hänen elämänsä määräävä
tekijä, kysymyksen: _»Saanko puhutella Teitä?»_ Hänen Isabelinsa
(joka jo oli valmis seuraamaan häntä kautta koko Aasian) ei tohtinut
vielä rikkoa perinnäistapoja vastaan. Vuorostaan hän tarttui liituun.
_»Ette; äiti ei pitäisi siitä.»_ Myöhemmin heidän yhteinen elämänsä oli
maailman romanttisimpia.
Isabelin äiti pelkäsi sukupuolen pakanallista vaikutusta kuten
tulta, sähköä, tulvia — voimia, jotka tuhoavat mantereita, joskin ne
palvelevat koteja. Rajoitukset eivät olleet turhan vuoksi. Nykyisin ne
rajoitukset muistuttavat roomalaisten patorakennusta, joka on lähes
kilometrin päässä rannasta, kaukana nousuveden ulottuvilta. Jotakuinkin
jokainen nuorukainen voi (jos tahtoo) järjestää niin, että voi tutustua
melkein kehen hyvänsä oman yhteiskuntaluokkansa tyttöön. Melkein kaikki
tytöt seurustelevat oman mielensä mukaan miesystävien kanssa miltei
mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Nuoret tahtovat olla nuoria, sanovat he; nuoret ovat aina olleet
samanlaisia — mutta heitä ympäröivät olosuhteet eivät enää ole
samanlaiset. Victoriankin hallitusaikana sykki kapinallisia sydämiä,
mutta silloin ei ollut sivuvaunuja. Sivuvaunut, yökerhot ja huvit
ovat vaikuttaneet nuorten alituista kiistaa nostattaneeseen
elämään. Nykyisin he lukevat mitä haluavat, pöyristyttäviä
romaaneja ja vertahyydyttäviä tosikertomuksia (jotka kummatkin
lastemme lapsenlapsista jo tuntunevat uskomattoman värittömiltä).
Nykypäivinä he keskustelevat keskenään pahamaineisesta Freudista
ja mistä sukupuolikysymyksistä hyvänsä. Vieretysten he istuvat
katselemassa restauratioajalta kaivettuja tai Keski-Euroopan imeliä
näytelmäkappaleita. He tanssivat lakkaamatta, ja jollei heillä silloin
olekaan posket vastakkain, niin se johtuu yksinomaan siitä, ettei se
enää ole nopeasti vaihtuvan muodin mukaista. Leikkiä ja työntekoa he
tuskin erottavat toisistaan. Kukaan ei näe vaaraa... Eihän tosin vanha
vaara (nimittäin se, että jos poika ja tyttö joutuvat olemaan yhdessä,
heissä helposti äkkiä leimahtaa kaikki esteet särkevä intohimo)
uhkaakaan Margaretin oloissa elävää tyttöä.
Toiset ajat, toiset vaarat.
* * * * *
Tähän kohtaan sopii kertomus, jonka paljoa myöhemmin kuulin setä
Tomilta.
Hän kertoi: »Kahdesta Pohjois-Englannin kylästä, joiden lävitse kerran
kuljin, on aika merkillinen tarina. Ne olivat toistensa kohdalla
kahden puolen vaarallisen vuolasta virtaa. Toinen niistä oli kuuluisa
kauniista tytöistään. Kun vastaisella rannalla olevan kylän nuoret
miehet aikoivat lähteä heitä mielistelemään, oli heidän kierrettävänä
noin seitsemän tai kahdeksan kilometriä. Kesäisin he joskus uivat joen
poikki. Joka tapauksessa solmittiin kylien kesken aina lukuisasti
avioliittoja. Nuorukainen tai parikin oli hukkunut tulva-aikana.
Joku hyväntekijä oli jälkisäädöksessään määrännyt rahaerän, jolla
olisi rakennettava hyvä, vankka kivisiltä virran poikki. Tämä määräys
toteutettiin. Nyt on siellä silta. Mutta sitten tulee jutun merkillinen
osa. Naapurikylien nuorten kesken ei enää solmittu avioliittoja. Kylät
olivat liian lähellä toisiaan: nuorukaiset menivät etsimään armaita
muualta.»
Palatkaamme Margaretiin ja hänen nuorukaisiinsa. Jonkun tytön sydämessä
olisi joku viimemainituista viikkojen vieriessä varmastikin herättänyt
jonkinlaisia hellempiä lähemmyyden tunteita. Eräät tytöt olisivat
pitäneet miellyttävinä Ericin punaista tukkaa ja hauskan hyväntahtoista
»haukuskelua». Toiset olisivat »pihkaantuneet» perintöprinssin
kaksoisolentoon. Muutamiin olisi tehonnut myöskin Clauden jalosukuinen
nukkemaisuus.
Mutta — näistä nuorista miehistä ei yksikään itse asiassa »merkinnyt»
heidän nuorelle kuningattarelleen sen enempää kuin tarjoilija
tai saksofoninsoittaja. Hänellä »täytyi olla» tämä liehakoiva
henkivartiosto aivan samoin kuin hänellä »täytyi olla» Rolls-autonsa,
eloisa Cynthia, Hill-kadun asuntonsa, tuhansien värikylläisten,
vaihtuvien elämysten suoma kiihoitus. Kaikki nämä keinotekoiset
apuneuvot tarvittiin antamaan Margaret Veritylle heikko kajastus siitä
hurmaavasta värähdyksestä, joka kiitää terveemmän tytön olemuksen
lävitse, kun nuori rakastaja, johon hän alkeellisella tavallaan on
kiintynyt, tarttuu hänen käteensä viedäkseen hänet tanssiin.