Arvelin hänen alkavan pohtia sitä asiaa, mutta hän siirtyi
kuvailemaan erästä matkaansa Tyynen meren poikki, jolloin hän
seitsentoistavuotisena nuorukaisena, oli ansainnut kyydin
työskentelemällä merimiehenä.
Hänen silmänsä tähyilivät Margaretia. Mitä hän päätteli tytöstä? Hän
ei sanonut mitään eikä edes paljastanut mitään ilmeillään. Mutta
istuessani hänen vieressään tunsin hänen aivojensa sinkauttelevan
hiostavan ilman läpi huomautuksia riutunutta ja väsyneen näköistä
nuorta tyttöä kohti.
Margaretin pienet, maalilla ja jauheella runsaasti koristetut kasvot
näyttivät vielä viime näkemästäkin kutistuneen, kun taas hänen silmänsä
olivat laajentuneet. Minusta hän näytti vanhentuneen. Vai aiheuttiko
sen puku?