Kaikesta päättäen oli rakennustoimi ensimäisellä vuosisadalla
uskonpuhdistuksen jälkeen hyvin mitätön. Edellisenä aikakautena oli
kirkkoja rakennettu niin paljon, ettei uusia suuresti tarvittu;
paitse ehkä etäisillä vähän asutuilla seuduilla, jotka saivat tyytyä
puukirkkoihin, Ei myöskään ole tietoa muista rakennuspuuhista
kuin hallituksen määräämistä, jotka tarkoittivat linnavarustusten
laajentamista ja vahvistamista. Semmoisissa tehtävissä, joihin yhä
edelleen paraasta päästä ulkomaalaisia käytettiin, luonnollisesti
ei ollut sanottavaa taiteellista puolta. Näytteeksi mainittakoon,
että vuosisadan keskivaiheilla kuninkaalliset rakennusmestarit
_Hannu Mess ja Jean de Port_ johtivat rakennus- ja linnoitustöitä
Viipurissa, _Henrik von Köln_ rakensi tornin Hämeenlinnassa ja
Sigfrid Muurimestari "paksun tornin" Savonlinnassa. Paitse rakennus- ja
muurimestareita, jotka nimitykset tavallisesti vastaavat nykyajan
arkkitehtejä, puhuvat asiakirjat erittäin "torninrakentajistakin".
Semmoinen oli eräs Turun linnan töissä v:lta 1560 v:een 1586 käytetty
_Henrik Antinpoika_.
Seuraavan vuosisadan keskeltä alkaen, jolloin Ruotsissa uhkeita
aatelislinnoja ja taloja rakennettiin, ilmaantui meilläkin
jonkunmoinen virkeys. Täälläkin kohosi herraskartanoita, arvattavasti
entistä komeampia, mutta sittenkin varsin vaatimattomia verrattuina
ruotsalaisiin. Suomen mahtavin ylimys vuosisadan keskivaiheilla
Herman Klaunpoika Fleming on tässäkin kohden muitten edellä
mainittava. Johtavana valtiomiehenä oleskeli hänkin enimmältään
Tukholmassa, mutta siitä huolimatta hän antoi 1650-luvulla uudistaa
ja kahdella kerroksella korottaa _Louhisaaren_ (Willnäs'in)
kartanon päärakennuksen. Punaisesta hiekkakivestä veistetty
renässansin tyylinen porttaali koristaa rakennusta ulkopuolelta, ja
sisällä on "kirkkosalin" katossa maalauksia, joiden joukossa muun
muassa nähdään esitettynä meritappelu kuuluisan amiraalin Klaus
Laurinpoika Flemingin muistoksi. Samaan aikaan rakennutti Fleming
taikka oli osallisena kartanonsa lähellä sijaitsevan _Askaisten_ v.
1653 valmistuneen kappelikirkon rakentamisessa. Kirkko on pieni,
ykslaivainen, mutta miellyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Holvia kannattavain pilasterein etupuolelle on asetettu puolipylväs,
ja poikkikaaret ovat lähes samaan muotoon profiloidut. Pyörökaariset
akkuna-aukot laajenevat suuresti sisäänpäin päästäen siten runsaasti
valoa kirkkoon. Tämä rakennus, joka ei näy sanottavia muutoksia
kärsineen, on muotojen ja suhteiden puolesta varmaankin somin
ensimäisen renässansin tyylinen kirkko maassamme. Muutoin tähän
aikaan tuskin rakennettiinkaan kivikirkkoja, jotka arkkitehtuurinsa
tähden ansaitsevat mainitsemista. Kumminkin on kirkoissamme enemmän
renässansin jälkiä kuin luulisikaan. Katolisen ajan jälkeen oli
näet sisustus uusien tarpeiden mukaan uudistettava, ja siinä, ennen
kaikkea alttarin ja saarnastuolien rakentamisessa ja koristamisessa,
noudatettiin ajan tyyliä.
Ison vihan jälkeen koko 18:tta vuosisataa pitkin rakennettiin
paljo maalaiskirkkoja, mutta nekin enimmältään vaan puusta.
Entiset puukirkot olivat kai pitkän sodan aikana tarpeellisen
hoidon puutteessa ränstyneet tahi muuten joutuneet häviön
alaiseksi, niin että uusien rakentaminen tuli tavallista pikemmin
välttämättömäksi. Sen mukaan mitä tunnetaan ei näillä rakennuksilla
ylipäätään ole huomattavaa taiteellista arvoa. Yksinkertaisemmat
ovat suorakulmaisia huoneita, jotka muun muassa korkean ulkokaton
puolesta näyttävät tavoittelevan vanhojen keskiaikaisten kirkkojen
mallia; toiset ja suuremmat ovat jälleen ristinmuotoon suunniteltuja.
Poikkeukset ovat harvinaisia niinkuin esim. _Westanfjärdin_
kappelikirkko v:lta 1759, joka muodostaa soikean kahdeksankulmion.
Skandinavilaisissa maissa kuuluu muutamissa paikoin löytyvän
samanlaisia "laivanmuotoisia" puukirkkoja. Koska näiden kikkojen
piirustukset tehtiin taikka ainakin hyväksyttiin Tukholmassa ja
siellä vapauden aikakautena ja Kustaa III:n hallitessa verraten
eteviä taiteilijoita oli toimimassa rakennustaiteenkin alalla,
niin on kyllä mahdollista että maalaiskirkoissamme voisi olla yhtä
ja toista arvokkaampaakin, etupäässä suhteiden kauneuteen nähden,
mutta sen seikan arvostelemiseksi ovat tarpeelliset tutkimukset
tekemättä. Itse rakennustyön suorittamiseksi kykenivät kai kotimaiset
miehet. Kuitenkaan emme tiedä olivatko suomalaisia ne kaksi
miestä, jotka 18:nnella vuosisadalla asiakirjoissa kunnioitetaan
"arkkitehdin" arvonimellä, nimittäin _Samuel Berner_, joka v. 1744
teki suunnitelman tuomiokirkon tornihuipun kattamiseen ja _Kristian
Schröder_, jonka piirustuksen mukaan Kemiön kellotapuli rakennettiin
v. 1781.
Ihan viimeisiltä Ruotsin vallan ajoilta on kolme merkillisempää
rakennusta mainittavana. Tärkein on Kustaa III:n v. 1785 perustamalle
_Waasan_ hovioikeudelle yli-intendentti C. F. _Adelcrantz'in_
(v. 1776 vahvistettujen) piirustusten mukaan rakennettu kartano.
Kakskerroksinen päärakennus on hienojen suhteittensa ja jalon
yksinkertaisuutensa kautta kaunis näyte aikakauden arkkitehtuurista,
ja sen tähden on kiittämällä muistoon pantava, että se kaupungin
muuton jälkeen 1860-luvulla muutettiin Mustasaaren pitäjään
kirkoksi ilman että rakennuksen ulkonäkö turmeltiin. Edelleen on
huomattava _Hämeenlinnan_ kaupungin v. 1798 valmistunut kivinen
kirkko. Tämä rakennus, joka tänä vuonna on joutunut perinjuurisen
uudistuksen ja muutoksen alaiseksi, on nähtävästi sommiteltu Rooman
mainion Pantheonin mukaan (torni on rakennettu 1840-luvulla).
Se on näet pohja-alaltaan ympyriäinen ja puolipallonmuotoisen
kupoolin kattama. Kuudella pyörökaariakkunalla varustetut seinät
ovat koristamattomat samoin kuin kupoolin holvikin; ainoastaan
niiden rajalla on yksinkertainen hammaslista. Sisäänkäytävän edessä
on jykevä porttiiki, doorilaisen antatemplin muotoa. Kaikessa
yksinkertaisuudessaan on rakennus ainakin mitä ulkopuoleen tulee
tyylikäs. Sisustus oli vähemmin onnistunut, mutta ansaitsee kumminkin
mainitsemista, koska se luultavasti oli yksinäinen laatuaan
kristillisissä kirkoissa. Alttari oli näet aivan keskellä rakennusta
ja penkit amfiteatralisesti asetetut sen ympärille; saarnastuoli
oli lähellä katon rajaa seinään kiinnitetty. Vihdoin on tässä
mainittava _Turun_ akatemian kartano, joka vasta syksyllä 1817
valmiina vihittiin, mutta jonka peruskiven kuningas Kustaa IV Adolf
itse laski v. 1802. Päärakennus on kuivakiskoisesti suunniteltu.
Ainoastaan juhlasali, jonka keskeltä tynnyriholvinmuotoista,
stukkikoristeilla rikkaasti varustettua kattoa kummallakin sivulla
neljä parittain asetettua granitipylvästä kannattaa, ansaitsee
kiittämistä -- aikoinaan kauniin suoja koko maassa. Sen sommittelu ja
koristelu on arvokkain muistomerkki mainittuna perustusvuonna maahan
tulleen, sodan jälkeen tänne jääneen ja v. 1810 Suomen ensimäiseksi
rakennusten yli-intendentiksi nimitetyn arkkitehdin _Charles Bassin_
(s. 1772, k. Turussa 1840) vaikutuksesta.