Pietari luuli ymmärtävänsä hänen pelkonsa ja levottomuutensa. Rouva
Rosemilly voi nähdessään tämän ennen näkemättömänsä kuvan, huomata sen
ja Juhanin yhdennäköisyyden. Silloin hän voisi ymmärtää kaikki. Hänet
valtasi kauhea levottomuus siitä, että tämä häpeä tulisi ilmi, ja
kääntyessään oven avautuessa ympäri, otti hän kuvan ja pisti sen kellon
alle, hänen isänsä ja veljensä sitä huomaamatta.
Kun hän uudestaan kohtasi äitinsä silmät, näyttivät ne hänestä
muuttuneilta, vetisiltä ja epävakaisilta.
-- Hyvää päivää, sanoi rouva Rosemilly, tulen kysymään, tahdotteko
minua teetä juomaan luoksenne tänä iltana?
Ja toisten tunkeutuessa hänen ympärilleen kysymään, miten hän jaksoi,
poistui Pietari avonaiseksi jääneestä ovesta.