"Oi, tämä oli liian paljon. Paavo ei jaksanut, hän lankesi polvilleen
kuumien kyynelien virtaillessa hänen miehekkäille kasvoilleen ja hänen
huuliltaan kuului seuraava yksinkertainen rukous:
"Jumalani, kuinka paljon minua rakastat. Vaikka olen rikkonut vastaasi
enemmän, kuin kukaan muu. Oi, anna minun tästä lähtien pysyä aina
rakkaudessasi. Auta, että en enää koskaan mieltäsi pahoittaisi! Niin,
Herra, Sinä olet varmaan apusi antava, Amen."
Tyyni, ennen tuntematon rauha virtasi hänen sydämeensä. — Kiireesti
puki hän uuden puvun ylleen ja hetken perästä jo seisoi kadun toisella
puolella sijaitsevan matkailijakodin pihalla, josta palvelija saattoi
hänet Eeva Salmelan vastaanottohuoneeseen. Hetkisen sai hän odottaa,
sitte saapui Eeva hymyillen kyyneltensä seasta kuten kymmenen
vuotta takaperin toukokuun 24 päivänä, sinä päivänä, jolloin hän,
pieni, kahdeksantoista vuotias tyttö, pani kaksi puoliksiauvennutta
ruusunnuppua kahdenkymmenen kahden vuoden ikäisen nuorukaisen rintaan.
Ilo kyyneleet olivat silloinkin vierineet silmistä, sillä Eeva muisti
Paavon lupauksen ja uskoi jo kohta saavansa turvan ja auttajan elon
myrskyisellä tiellä, jota hän oli neljän vuoden ikäisestä yksin
kulkenut sen jälkeen kun äiti kuoli. Isäänsä ei ollut nähnyt koskaan,
sillä hän kuoli Eevan ollessa yhden viikon ikäinen.
Äänettöminä puristivat he toistensa kättä, kyynelien runsaasti
virtaillessa molempain silmistä. Vihdoin sai Paavo sanotuksi:
"Eeva, voitko antaa minulle anteeksi? Voitko nyt uskoa lupaukseeni,
jonka miehenä sinulle annan? Nyt tunnen kuinka suuresti olen rikkonut
sinua vastaan, nyt tunnen, minkä aarteen olen sinussa kadottanut. Nyt
tahdon olla uskollinen, sillä en enää toimi yksin, vaan turvaan siihen
Jumalaan, johon sinäkin niin lujasti lapsena luotit ja uskon varmasti,
että olet nytkin Hänen omansa."
Eeva ei vastannut, mutta rakastavat sydämet ymmärsivät toisensa. Paavon
käsivarsi kiertyi hänen uumansa ympärille ja suudelma yhdisti kaksi
rakastavaa, mutta kauvan toisistaan erillään harhaillutta sydäntä...
Oi, kuinka ihana oli tämä hetki, sillä se oli katumuksen,
anteeksiantamuksen ja ikuisiksi ajoiksi yhtymisen hetki!