X.

Suuret taipuvat.

Pamppailevin sydämin astui Orri kuuluisan kenraalin

vastaanottokabinetin etuhuoneeseen.

Päivystävä upseeri vastasi kylmästi hänen tervehdykseensä ja kun

hän pyysi audienssikirjaa, merkitäkseen siihen nimensä, ei upseerin

ällistyksellä ollut rajoja, eikä hän tuntunut olevan taipuvainen

suostumaan nuorukaisen toimenpiteisiin.

-- Kuka te olette? kysyi hän tylysti.

-- Jääkäri Orri 27:stä Jääkäripataljoonasta, suomalainen.

-- Ja mitä te tahdotte Hänen Ylhäisyydeltään?

-- Sitä en voi tässä sanoa, vastasi nuorukainen, ojentaen upseerille

pataljoonan komentajan kirjeen.

Tämä luki sen nopeasti, näytti hämmästyvän, vilkaisi salavihkaa pari

kertaa paperin takaa nuorukaiseen ja muutti heti käytöstapaansa.

Kohteliaasti ojensi hän kynän Orrille, joka merkitsi kirjaan nimensä

sekä käynnin tarkoitusta kysyvän sarakkeen kohdalle: yksityisasia.

Tähän lisäsi upseeri selvin kirjaimin: Majuri B:n suosituksesta.

Yhä useampia ja useampia ylhäisiä upseereita alkoi tulla

etuhuoneeseen. Kaikki katsoivat he varsin pitkään yksinkertaista,

vihreätakkista jääkäriä, joka istui nurkassa paperirulla kainalossaan

ja tuon tuostakin hypähti pystyyn, sotilaallisesti tervehtiäkseen

sisään tulijoita.

Odottaessa tuntuivat minuutit kestävän ikuisuuden.

Upseereja tuli ja meni. Toiset viipyivät vain silmänräpäyksen, toiset

kauemmin. Vihdoin kuului päivystäjän terävä ääni:

-- Jääkäri Orri.

Outo ahdistus kuristi nuorukaista rinnan alta. Hengitys tuntui

salpautuvan kurkkuun, sydän ikäänkuin pysähtyi ja ajatus kävi

sekavaksi. Mutta pian hän tointui, rohkaisi mielensä ja astui

ripeästi sisään.

Suuren työpöytänsä ääressä istui nerokas kenraali papereihinsa

tuijottaen. Hän oli kookas, vanha mies, jonka harventunut pystytukka

sisälsi hopeaisia säikeitä, mutta jonka uurteisilla, karkeilla

kasvoilla oli ihmeellinen tyyneys ja voima. Hetken vallitsi syvä

hiljaisuus. Sitten käänsi kenraali levollisesti päätään ja kysyi

ystävällisellä äänellä:

-- Te olette apuryhmänjohtaja Orri, suomalainen?

-- Niin olen, Teidän Ylhäisyytenne.

Tuokion katseli vanha soturi nuorukaista hallitsevilla, terävillä

silmillään. Mutta ruskea, palava silmäpari ei rävähtänytkään, ei

vähäistäkään väistänyt, huulet vain olivat hiukan vaaleammat kuin

tavallisesti ja päättäväisesti yhteen puserrettuina. Nerokasta

kenraalia näytti oudoksuttavan tämä harvinainen lujuus. Useimpien

oli hän nähnyt värisevän edessään. Ystävällisesti hän viittasi

nuorukaista istumaan.

Orri hämmästyi, eikä tietänyt mitä tehdä. Hetken? epäröityään seurasi

hän kuitenkin kehoitusta. Tällaista ei hän ollut odottanut.

-- Mitä te haluaisitte? kysyi kenraali.

-- Menestystä maalleni, Teidän Ylhäisyytenne, kuului vastaus.

Taaskin syntyi äänettömyys.

-- Selittäkää, kehotti kenraali vihdoin.

-- Teidän Ylhäisyytenne. Hallussani on salaisuus, joka koskee muuatta

tieteellistä keksintöä. On löydetty uusi metalli, joka on laadultaan

sellaista, että se sotakoneisiin sovellettuna tekee täydellisen

mullistuksen ja ehdottomasti takaa Saksalle sen voiton, joka

muutenkin kyllä tuntuu todennäköiseltä. Tässä on näyte metallista.

Orri otti taskustaan ohuen, violettiin vivahtavan kappaleen ja ojensi

sen kenraalille. Tämä hämmästyi. esineen kylmyyttä, käänteli sitä

hetken käsissään ja sanoi sitten:

-- Jatkakaa.

-- Se on kovin ja sitkein kaikista tähän asti tunnetuista

metalleista. Teidän Ylhäisyytenne luvalla näytän uudenaikaisen

rautapaidan, joka on siitä valmistettu ja jota ei kiväärin luoti

lävistä.

Nuorukainen avasi takkinsa napit ja sen alla välkkyi ruumiinmukainen,

ohuista vanteista tehty haarniska. Vanhan kenraalin kasvoilta

kuvastui epäröivä hämmästys ja pitkän aikaa katseli hän äänettömänä

nuorukaista.

-- Ja sitten? sanoi hän kuivasti.

-- Nämä paperit sisältävät sinikopioita keksijän, erään suomalaisen

insinöörin piirustuksista. Tässä on pitkäpiippuinen 30,5 cm.

laivatykki, tosin hiukan vanhentunutta mallia. Kruppin C:o

kanuunassa, josta tämä on ilmeinen jäljennös, painaa piippu 56700

kg. Näiden piirustusten mukaan olisi sen paino uudesta metallista

valmistettuna 650 kg, jotapaitsi sen hinta luultavasti tulisi

laskemaan. -- Tässä on piirustuksia 7,5 cm vuoristotykeistä, joita

mies voi helposti vetää perässään. -- Tässä on uusimallisia,

tavattoman keveitä lentokonemoottoreita.

Vanhan kenraalin leveä otsa vetäytyi syviin ryppyihin ja hiljaisuuden

vallitessa hän tarkasteli papereita. Kului monta minuuttia. Huoneessa

olisi saattanut kuulla neulan putoamisen lattialle.

-- Jatkakaa, kuului jälleen kuiva kehoitus.

-- Tämän keksinnön olen valmis luovuttamaan Saksan hallitukselle

erinäisillä ehdoilla.

-- Ja ne ovat?

-- Suomi julistetaan itsenäiseksi, riippumattomaksi valtioksi, joka

oman mielensä mukaan saa määrätä asioistaan. Siihen yhdistetään

Vienan Karjala, jossa asuu suomalaisille läheistä sukua olevaa

kansaa noin 300,000 henkeä, sekä sitäpaitsi Vironmaa, niin että raja

tulee kulkemaan Pohjois-Jäämerestä Vienan merta myöten eteläänkäsin

Äänisjärvelle, siitä Laatokkaan ja edelleen, tavalla, joka vastedes

lähemmin määritellään, Riianlahteen. Tämä uusi valtakunta tekee lujan

ja pysyväisen valtioliiton Saksan kanssa ja saa Saksan sotavoitosta

yhden miljardin.

Nerokas sotapäällikkö hätkähti. Hetken aikaa oli hänen kasvoillaan

sellainen sävy kuin olisi hän tahtonut sanoa: "Te olette hullu,

menkää tiehenne". Mutta hän hillitsi itsensä ihmeen nopeasti ja

tarkasteli miettiväisenä nuorukaisen moitteetonta ryhtiä ja pelotonta

esiintymistä. Ruskeiden silmien avonainen, säihkyvä katse tuntui

häntä miellyttävän. Pitkä aika kului täydellisen äänettömyyden

vallitessa.

-- Mikä on siviilitoimenne? kysyi kenraali vihdoin.

-- Olen Suomen Teknillisen Korkeakoulun ylioppilas.

-- Teillä on huimaavat vaatimukset. Pidättekö keksintöä niin

suuriarvoisena?

-- Kun Teidän Ylhäisyytenne ehtii hieman ajatella asioita,

olen vakuutettu, ettei Teidän Ylhäisyytenne pidä vaatimuksiani

liioteltuina, eikä myöskään vähäksy keksinnön merkitystä.

Kenraali mietiskeli jälleen.

-- Ja sitten? sanoi hän kuin ajatuksissaan, kuivasti.

-- Jos ehdotukseeni suostutaan, tahdon, että tänne kutsutaan

suomalainen neuvosto lähemmin päättämään asioista ja tekemään

välikirjoja. Niiden miesten lisäksi, jotka ennestään ovat

täällä, on kutsuttava ne henkilöt, joiden osotteet annan Teidän

Ylhäisyydellenne. Nöyrimmästi pyydän, mikäli Teidän Ylhäisyytenne

hyväksyy ehdotukseni, ettei yhdellekään suomalaiselle puhuta

salaisuudesta mitään, ennenkuin kaikki neuvoston jäsenet ovat

saapuvilla.

Ovi aukeni ja päivystävä upseeri ilmoitti:

-- Teidän Ylhäisyytenne, Hänen Majesteettinsa. Vanha kenraali nousi

hätäilemättä ja katsoi kelloaan.

-- Te tulette tänne uudestaan huomen-aamuna klo 10. Ymmärrättekö?

-- Ymmärrän, Teidän Ylhäisyytenne.

-- Siihen asti pyydän pitää nämä piirustukset sekä metallipalan

hallussani. Onko teillä mitään sitä vastaan?

-- Ei, Teidän Ylhäisyytenne.

-- Hyvä on. Saatte mennä.

* * * * *

Orri vietti yön ahdistavan levottomuuden vallassa.

Vaikka hän kuinka koetti vakuuttaa itselleen, että nyt ei ollut muuta

tehtävää kuin odottaa ja nukkua, niin kuumeiset ajatukset syöksyivät

hänen aivoihinsa ja estivät häntä vaipumasta uneen. Suonet lykkivät

kiihkeästi, alinomaa täytyi hänen muuttaa asentoa vuoteessa ja tunnit

kuluivat sietämättömän hitaasti.

Ottivatkohan nämä nerokkaat miehet hänen huikaisevaa, uhkarohkeata

esitystään ollenkaan huomioon, vai aikoivatko he nauraa hänelle

vasten kasvoja, kuten puolihullulle uneksijalle ainakin? Kykenivätkö

he näin lyhyessä ajassa ja vailla perinpohjaisia tietoja näkemään

koko keksinnön mullistavan luonteen? Häneltä oli unohtunutkin

muutamia seikkoja mainitsematta. Hän olisi esimerkiksi voinut

viitata siihen, että uudesta aineesta valmistetut äärettömän

kevyet konekiväärit eivät kaipaisi vesijäähdytystä, sekä siihen

suunnattomaan muutokseen, minkä tämä sitkeä metalli aiheuttaisi

panssarilaivain rakennustekniikassa. Ja tokkohan vain he soisivat

Suomelle sitä suuruutta, mitä hän oli uneksinut?

Aamupuolella yötä hän vihdoin vaipui jonkinlaiseen horrostilaan,

joka oli täynnä levottomia, alituisesti vaihtelevia näkyjä. Milloin

hän oli olevinaan taistelussa ja uuteen rautapaitaansa turvaten

uhmaavinaan kuin leikillä vihollisen kuulia, milloin hän kiiti

uudenaikaisessa lentokoneessa pyörryttävää vauhtia ja tuotti hirveätä

tuhoa vihollisen ilmaeskaaderille. Kun hän aamulla varhain heräsi,

oli hänen otsansa hiestä märkä ja hän tunsi raukaisevaa väsymystä. --

Jo läheni kello kymmentä.

Päivystäjä otti hänet vastaan kokonaan toisella tavoin kuin eilen,

ja vuoroaan odottavat sotaherrat katsoivat tuiki ihmeissään

yksinkertaista jääkäriä, joka syrjäytti heidät. Sillä Orri kutsuttiin

miltei heti sisään, ja kun hän pysähtyi ovelle perusasentoon, kohtasi

häntä niin tutkiva ja mielenkiintoa todistava katse vanhan verihurtan

silmistä, että valoisa toive läikähti hänen rinnassaan.

Mutta samassa tapahtui jotakin muuta: Sivuovi aukeni ja kynnykselle

ilmaantui majesteetillinen olento, jonka rautaiset, juhlalliset

kasvot olivat kuin kiveen veistetyt. Tuuheiden kulmien alta sinkosi

terävä silmäpari niin ytimiin saakka tunkeutuvan katseen, että

nuorukainen oli vähällä väistää sitä. Kuitenkin hän sai pakotetuksi

itsensä levolliseksi ja odotti tyynesti, ahdistavan äänettömyyden

vallitessa.

-- Sie sind der Finnländer? kuului ovelta vihdoin.

-- Jawohl, Eure Majestät! vastasi nuorukainen heleällä äänellä.

Terävä katse tarkasti hänet kiireestä kantapäähän. Sitten painui ovi

kiinni ja rautaiset, majesteetilliset kasvot katosivat.

-- Olen tarkastanut näitä piirustuksia, alkoi kenraali, ja sitä

metallia, jonka eilen esititte. Mikäli näin lyhyessä ajassa on

voitu päättää, on esittämällänne keksinnöllä todellakin sangen

huomattava merkitys. Olen puhunut siitä Hänen Majesteetilleen.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että meidän täytyy tuntea koko salaisuus,

ennenkuin voimme ryhtyä niin laajakantoisiin tekoihin kuin teidän

suunnitelmanne edellyttää.

-- Teidän Ylhäisyytenne, vastasi Orri arvokkaasti. -- Olen antava

keksinnön suhteen niin paljon tietoja kuin suinkin voidaan

vaatia. Mutta salaisuutta, s.o. valmistustapaa, minä en katso

voivani ilmoittaa, ennenkuin suomalainen neuvosto on kokoontunut

ja välikirjat tehty lopulliseen muotoonsa. Kenraali kohotti

kulmakarvojaan.

-- Epäilettekö te?

-- En, Teidän Ylhäisyytenne. Pysyn ainoastaan päätöksessäni, jonka

etukäteen olen vannonut itselleni.

Vanha sotapäällikkö siristi silmiään ja tarkasteli nuorukaista pitkän

aikaa huvitetun näköisenä.

-- Te olette varovainen. Tiedättekö, nuori mies. Jos kaikki se, mitä

olette kertonut, on totta, enkä minä suinkaan tahdo teitä epäillä,

niin teidän hallussanne on salaisuus, joka missä valtakunnassa

tahansa riistäisi teiltä vapauden. Teidät voitaisiin pidättää ja

pakottaa ilmaisemaan tietonne.

-- Teidän Ylhäisyytenne. Olen syntynyt liian sorronalaisessa

maassa, jotta olisin voinut unohtaa nuo seikat. Keksintö ei ole

minun hallussani. Minä en edes tunne sitä. Sinä hetkenä, jolloin

en määrättynä aikana, vapaana ja kenenkään seuraamatta esiinny

määrätyssä paikassa, häviää valmistustavan salaisuus olemattomiin. Se

on henkilöllä, joka ei ollenkaan tiedä sen arvoa.

Kenraali siristi silmiään ja vastasi kuivasti.

-- Teitä voitaisiin kiduttaa, kunnes ilmaisisitte henkilön.

-- Teidän Ylhäisyytenne. Tiedän olevani Saksassa.

Jälleen tarkasteli nerokas sotapäällikkö kauan aikaa äänettömänä

nuorukaista, jonka pelkäämätön, avoin olemus tuntui häntä

miellyttävän. Näytti kuin olisi heikko hymy värehtinyt hänen

tarmokkailla kasvoillaan. Sitten lausui hän kevyemmin.

-- Tehän olette valmis diplomaatti.

Kun nuorukainen ei vastannut, jatkoi hän kuin koetellakseen.

-- Tokko varovaisuustoimenpiteenne kuitenkaan on riittävä. Te annatte

salaisuutenne Saksalle ja tietysti myöskin isänmaallenne ja samalla

te ehdotatte liittoa näiden kahden valtakunnan välille. Entäpä, ellei

Saksa haluaisikaan täyttää liiton ehtoja. Entäpä, jos se ottaisi

Venäjän tavat käytäntöön. Kuinka voisi pieni Suomi sitä pakottaa.

Sanon tämän vain siksi, että varovaisuutenne minua hämmästyttää.

-- Sinä hetkenä, jolloin välikirjan yksikin pykälä rikotaan tai

muutetaan, ilman kummankin valtakunnan suostumusta, tulee salaisuus

yhtaikaa tunnetuksi Englannissa, Amerikassa ja Ranskassa.

Vanha sotapäällikkö hätkähti ja katsoi omituisen terävästi puhujaan,

jolla heti oli ollut niin valmis vastaus. Sitten sanoi hän kuivasti.

-- Vai niin. Syntyi äänettömyys.

-- Tämä on seikka, joka vielä kaipaa harkitsemista. Haluan sitäpaitsi

lisää tietoja suunnitelmistanne ja keksinnön laadusta.

-- Olen Teidän Ylhäisyytenne käytettävissä.

-- Tiedän kyllä, että metalli on vetyä, jatkoi vanha kenraali

kuivasti, mutta hänen nopea syrjäsilmäyksensä oli paljastanut hänen

aikeensa yllättää nuorukaisen.

Niin on, Teidän Ylhäisyytenne, vastasi tämä tyynesti.