Ensimmäinen kohtaus.
Tasanko Fragmoren lähellä.
(Sir Hugh Evans ja Simppeli tulevat.)
EVANS.
Mnää pyydä, hyvä herr Höllöse pikent ja mnuun ystvän, Simppel nimelt,
sano, mihe suuntta snää ole kurkistan sen herr Cajukse perä, joka kuttu
ittes tropptohtoriks?
SIMPPELI.
Pittyyn päin, puistoon päin, joka suuntaan, vanhan Windsorin tietä,
kaikkia teitä, paitse kaupungin tietä.
EVANS.
Mut mnää pyydän kaikel muotto, kato sinnekkin päi.
SIMPPELI.
Kyllä, herra.
(Vetäytyy syrjään.)
EVANS.
Siuna ja varjel! Kui mnuun sydämen pamppaile ja sielun on ahdistukses!
-- Kui mnää olisi iloine, jos hän vaa narraisis! -- Kui mnuun mielen o
must! -- Kyll mnää sen konnan kalloho pläiskä häne troppklasis, ku vaa
nii passa. Siuna ja varjel!
(Laulaa.)
Kun purot metsässä lirisee
Ja satskieliset visertelee,
Ma kukkaisvuotehen meille laitan,
Ja tuhansin ruusuja patjaks taitan.
Kun purot --
Jes auttakko! Mnuun teke oikke miel itke.
(Laulaa.)
Ja satakieliset visertelee: --
Juur virtais vieress, Babylon, --
Ja tuhansin ruusuja patjaks taitan.
Kun purot --
SIMPPELI (tulee esiin).
Tuolta hän tulee, tuota tietä, herra pastori.
EVANS.
Terve tulemast.
(Laulaa.)