Ensimmäinen kohtaus.
Paason asunnon edustalla.
(Rouva Paaso tulee, kirje kädessä.)
R. PAASO.
Mitä? Olen ihanuuteni juhlapäivinä rakkauden kirjeiltä pelastunut, ja
pitääkö minun nyt joutua niiden esineeksi? Katsotaanpas:
"Älkää kysykö minulta järkisyitä, miksi teitä rakastan, sillä vaikka
rakkaus käyttää järkeä parantajanaan, ei se kuitenkaan ota sitä
neuvonantajakseen. Te ette ole sen nuorempi kuin minäkään; no niin,
siinä on sopua; te olette hilpeä, niin minäkin; ha! ha! siinä vielä
enemmän sopua; te rakastatte sektiä, samoin minäkin; voitteko toivoa,
rouva Paaso, suurempaa sopua? Olkoon se kylläksi sanottu -- jos koskaan
soturin rakkaudesta voi niin sanoa -- että sinua rakastan. En tahdo
sanoa: sääli minua, se ei ole soturin puhetapaa; mutta minä sanon,
rakasta minua.
Sinä, sydämmeni palo,
Jos päivän on salo,
Tai kuudan valo,
Tai pimeä talo,
Niin ritarisi jalo
Sun eestäsi vaan
Käy taistelemaan.