Vilkkaalla ilolla odottivat leskikuningatar ja nuoret hovineidit
kuninkaan tuloa Nyköpinkiin. Kuningas oli kirjoittanut äidilleen
Tukholmasta, niin että tämä tiesi hänen tulevan sinä aamuna, mutta heti
taas pitkittävän matkaansa Kalmarin laivavarville.
Torvet kajahtelivat linnan portilla; se oli merkkinä, että kuningas oli
saapunut.
Kuningatar, kädestä taluttava nuorinta poikaansa, kolmetoista vuotiasta
herttua Kaarlo Philippiä, ja hovineitijensä seuraamana, astui nyt
portaille esikoistaan tervehtimään.
Kuningas hyppäsi äkisti uljaan juoksijansa selästä ja riensi äitinsä
kättä nöyrästi suutelemaan. Tämä syleili äidillisellä helleydellä
kukoistavaa nuorta sankaria, ystävällisesti sivellen hänen poskiaan.
Kuningas vastaanotti kiitollisuudella ja pojallisella rakkaudella hänen
hyväilyksensä.
Sittenkun Kustavi Adolfi sen jälkeen oli suudellut veljeään, vilahtivat
hänen silmänsä, epävakaisen näköisinä, hovineitien puoleen, missä ne
jäivät viipymään erään armaan ja kainosti punastuvan neidin
katselemiseen. Se oli ihana Ebba Brahe, hänen nuoruutensa armahinen,
jonka hempeä silmäys, ainoastaan sivukiitävän salaman tavoin, uskalsi
häntä kohdata, samalla kun sydämensä sykki levottomista aavistuksista.
Tarkkasilmäinen kuningatar oli havainnut näiden lempiväin keskinäiset
silmäykset, ja tyytymättömyys rypisti hänen kulmiaan. "Astukaamme
sisälle", sanoi hän: "täällä ulkona on kylmä."
"Heikki!" käski kuningas: "Joudu viemään sisälle De la Chapellen
rouvaa." Samassa ojensi hän käsivartensa äidilleen ja talutti häntä
sisälle, hiljaa puhellen hänen kanssaan.
Kuninkaan seuralaisten joukosta riensi nyt eräs hovipalvelija, joka oli
ratsastanut Heleenan vierellä, nostamaan tätä hevosen selästä ja
saattamaan portaita ylös, missä pari neitiä odotti Heleenaa
kohteliaasti häntä vastaan ottaakseen ja kuningattaren huoneesen
saattaakseen. Hovipalvelija, jättäessään Heleenan näille uusille
saattelijoille, likisti hiljaa hänen kättään, ja Heleena vastasi, vähän
vapisten, tähän äänettömään jäähyvästiin.
Heti hänen kadottuaan riensi eräs nuori upseeri esille, ojentamaan
kättä hovipalvelijalle. Tämä kuiskaisi: "Minulla on kuninkaan käsky
jäädä tänne. Saan asua luonasi?"
"Terve tultuasi!" sanoi upseeri. "Mutta Heikki kulta..." Hovipalvelija
laski sormensa suulleen, ja riensi taas toimiinsa kuninkaan jatkettavan
matkustuksen suhteen. Upseeri meni hänen muassaan.