Missä mun on ystäväni,
oli niin lähellä sydäntäni?
Katson ulos matalasta
kalamökin ikkunasta.
Valtava on taivon kaari,
jäässä vanki meren lahti,
rantamalla hylky hahti,
kaukana luminen saari.
Missä kuljet, kysyn vainen?
Minut sait niin suruisaksi,
mua kutsuit rakkaimmaksi.
Ikävöitsen aina luokses,
aina itken sinun vuokses,
itken ihala nainen.
Tähdet kutoo rataa taajaa,
lohdutoinna mulle tuikkaa.
Lentotähti mennä suikkaa
taivon kenttää, ylhän laajaa
sinimaata huimaavaista,
jonka yli ihmis-silta
askelta ei johda maista.
Kaukana on ystäväni,
tulee niin pitkäksi ilta.
Jätit minut yksinäni,
jätit minut hädässäni
sydän-yöhön,
joulu-yöhön ystävättä.
Olen sua odottanut,
hivelevää suurta kättä.
Sua öisin rakastanut
paljon...