Suuttunut ystävä ikävissä mailla,
saarnailet sinäkin pappien lailla.
Tiedätkö, millä me leikimme vaan,
lemmen ylpeimmät immet?
Ruusuilla, ruusuilla, ruusuilla vaan.
Metsät ja maat, rinteet ja rimmet
ruusuja meidän kasvattaa.
Antaa, tuhlata, lahjoittaa,
repiä, sotkea, ryöstää pois
aina meillä ruusuja ois!
Omata ruusujen rannaton tarha
siellä ei merkitse joka harha.
Huumata kulkijan kurjankin mieltä.
Sitenkin helkkää monta kieltä.
Ruusujen yllä on tulta ja jäätä,
milloin hyvää tai huonoa säätä,
näkevät aamujen auringoita
elävät iltoja aukioita
Kuole ei ruusuni konsanaan,
huolivat itse hoitoaan.
Ruusuni, ruusuni
sydänverikukkani.
teitä en vaihtaisi kruunuihin pois!