Ja on kuin vienoa surua
olis kauniissa silmissäsi,
kuin moittisivat ne minua,
sun tunne en sydäntäsi.
Ja on kuin olisi huulesi
niin hienotunteisen hyvät,
ja kätkis otsasi valkea
vain aatteet jalot ja syvät.
Kuin hiljaa mulle kuiskaisit
— Voi, lapsi, rakastan sua!
Tulen syli avoinna luoksesi,
jos kerrankin kutsut mua.
Ei, valokuva on valhetta!
Olen rakastunut roskaan!
Luonnossa tuota ilmettä
en nähnyt hällä koskaan.