Häitä en mä koskaan saanut,
morsian en ollut milloinkaan.
Tuskaa täynnä olen maannut
lemmenvuoteellani ainiaan.
Yöstä näin mä kerran unta,
häitäni mun tutut tanssivat.
Vaatteet mulla valkeat kuin lunta,
päässä huntu, myrttikiehkurat.
Niinkuin isä kuiski mulle
sulho sanoja niin helliä.
Lapsellensa piinatulle
ikuisesta puhui lemmestä.
— — —
— — —
Kera kalman herran kulen
kohta tuonen lehtoon lempeään.
Armas, armas silloin tulen
häitäni mä sulta pyytämään.
Tulethan sä silloin mukaan
täytäthän sä viimein pyyntöni!
Pahaa ei tee meille kukaan —
sua piru vie, mua enkeli!