Minä aamupuolella yötä
näin unta niin tuskaisaa,
en rukoillut, tehnyt työtä,
vaan nautin hekkumaa.
Kun lintu kastanjassa
ei vielä viserrä,
on kasvot ikkunassa
niin kalvaat äkkiä.
Mua sairas rakas veli
on tullut katsomaan.
Kovin kärsien kotona eli,
enin rakasti siskoaan.
Hän katsoo mua niin kummaan
kuin silmänsä särkyisi,
Kuin murheittensa summaan
yks'syy minun syntini.
Hän ottanut orjan vaivan,
kevytmielin kun nautin vaan.
Pian nääntyy taakkaan aivan
ja kaatuu kuolemaan.
En unhoita tuota yötä,
en unta tuskaista.
Taas rukoilen, teen työtä, —
sain rahtusen onnea!